Kun ensimmäiset saamelaisten esi-isät saapuivat 1000 eaa. Karjalankannaksen kautta Kaakkois-Suomeen, he kohtasivat toisen väestön, joka puhui saman länsiuralilaista kielen eri murretta – tai ehkä murre oli jo muuttunut omaksi kielekseen, jolloin tulokkailla olisi saattanut olla vaikeuksia ymmärtää sitä. Kumpikin väestö oli lähtenyt Volgan mutkasta liikkeelle. Niihin aikoihin laajoilla alueilla oli ollut vakava pitkäaikainen väestöllinen kriisi, ilmaston viileneminen, jonka seurauksena väki oli vähentynyt dramaattisesti. Ehkä se pakotti ihmisiä vaihtamaan kotiseutuaan. Suomenniemen ja Itä-Karjalan isoja vesistöjä asuttanut väestö oli lähtenyt ehkäpä ensimmäisenä länsiuralilaisista väestöistä, jota kuinkin samoihin aikoihin kuin mari ja mordva eriytyivät uralilaisista kansoista 1700–1500 eaa. Se kulki samaa vesireittiä Ylä-Volgalta Karjalankannakselle kuin saamelaisten esi-isät muutama sata vuotta myöhemmin. Tai voi olla niinkin, että tämä väestö, saamelaisten esi-isät ja eräät toiset länsiuralilaiset ryhmät lähtivät Volgan mutkasta liikkeelle samaan aikaan, mutta saamelaisten esi-isien lisäksi joitain toisia ryhmiä jättäytyi Laatokan ja Äänisen alapuolella Valkeajärven ja Ilmajärven välille pitkäksi aikaa. Näistä saamelaisten esi-isät suuntasivat kulkunsa myöhemmin Karjalankannakselle. Tuntematonta länsiuralilaista kieltä puhuva väestö jäi altavastaajaksi saamelaisten esi-isien levittäytyessä Pohjanlahden rannikolle puolen tuhannen vuoden aikana niin, että se vaihtoi kielensä ja siitä jäi monia sanoja saamen kieleen. Tämä tuntematonta länsiuralilaista kieltä puhuva väestö eli Suomenniemen järviseudulla. Siksi saameen omaksutut sanat ilmoittavat maastossa kulkemiseen liittyvien kohteiden yleisnimiä, jotka tarkoittavat vesistöjen välissä oleva maakannasta, välijokea, jokea tai järveä, sekä isojen vesistöjen nimiä, kuten Koitere, Päijänne, Ähtäri, Saimaa, Imatra tai Inari, joka mahdollisesti oli omaksuttu saameen jo etelässä. Tämän tuntemattoman kielen läheisiä sukukieliä olivat saamen lisäksi ainakin merja ja muroma sekä Valkeajärven lopilaisten ja Olhavan tšuudien kielet.
Lähteet:
Valter Lang: Homo Fennicus, SKS 2020, s. 104, 256–257.
Jaakko Häkkinen: Kielet Suomessa kautta aikain.
5 kommenttia artikkeliin “Järviseudun asukkaat ennen saamelaisten tuloa”
Olenkin aina ihmetellyt, miksi nuo ihmiset tulivat tänne kylmän ja pimeän maahan…oliko niin pahoja kiistoja muiden kanssa vai olosuhteet muuten vielä
surkeammat?
Pia Eriksson
Näissä tuhansiakin vuosia sitten tapahtuneissa väestön muuttoliikkeissä ei ymmärrettävästi pystytä mitenkään edes arvioimaan silloisia väkilukua. Esi-isät/esivanhemmat> montako heitä on ollut esim. 2000 v. sitten tai 3000 v. sitten? Oletettavasti erittäin vähän. Ovatko he edes kohdanneet toisiaan tämän laajan maan laajoilla erämailla ja lukemattomien vesireittien varsilla? Jaakko Häkkinen oli juuri äskettäin pohdiskellut N-miesten määriä noin 2000-2500 vuotta sitten. Hän päätyi siihen, että noin 60 % nykySuomen miehistä kuuluu N-haploryhmään ja heistä noin 2/3 osaa polveutuu haplosta N-Z1925 eli ovat ns. Dunkelin puun mukaan savolais- ja karjalaisoksistossa. Nuo loput 1/3 osaa N-haplon miehistä on sitten sitä N-L1022 jälkipolvea eli ns. kantasuomalaista (hämäläistä) oksistoa. Näillä perustein Häkkinen on arvioinut, että yli 2500 vuotta sitten on ollut alle 10 miestä, joista polveutuvat kaikki em. 2/3 osaa nykyisistä N-Z1925 miehistä. Sehän tarkoittaisi sitä, että noin 1,5 miljoonaa suomalaismiestä polveutuvat noista alle 10 miehen populaatiosta. Ongelma on vain siinä, että meillä ei voi olla minkäänlaista oikeaa käsitystä väestömääristä eri väestöliikkeiden reiteiltä.
Timo Piirainen
Kiitos kommentistasi, Timo. Tämä blogiteksti on varhainen versio Vetotaival jokilatvojen välissä -kirjassa julkaistusta artikkelista. Siellä se on otsikolla ’Länsiuralilaisen väestön vaellus Suomenniemelle’. Varmasti väkimäärä oli noina aikoina vähäinen. Siksi verkostoituminen on jo tuolloin antanut etua. Samoja reittejä on kuljettu muuttoliikkeissä vuosisatojen ajan. Päävesireiteillä on kulkenut väkeä enemmän. Lisäksi ajan kuluminen lisäsi mahdollisuuksia eri väestöryhmien kohtaamisiin.
2500 vuotta sitten muuttoliikkeessä ollutta väkeä oli monin verroin enemmän kuin alle kymmenen. Ajan saatossa miltei jokaisen suvun jatkuminen tähän päivään saakka päättyi jossain vaiheessa. Katsottaessa ajastamme taaksepäin huomaamme, että ainoastaan ne alle kymmenen miehen jälkipolvet ulottuvat aikaamme saakka ja heistä poljeutuneita on paljon.
tekstinaura
Kyllä. Varmasti enemmän kuin kymmenen, mutta miten laajalla alueella? Luin kirjasi eilen ja toissapäivänä. Kiitos siitä. Viimeisimmät Y-DNA-tulokset eivät mene aivan yksi yhteen kirjasi tietojen kanssa ja sehän ei johdu sinusta vaan arkistolähteistä. Toki ulkopuolisia tekijöitä on aina ollut kun kun on kyse biologisesta isästä. Siis ympäristötekijät olleet joskus määräävämpänä kuin biologiset tekijät! Esim. omana pitämäni Tennon suvun metsäsaamelaisuus ei ole lainkaan itsestään selvyys.
Timo Piirainen
Vesireitit lienneet rajanneet alueiden laajuutta ja määrää. Asutusta keskittynyt esim. reittien solmukohtiin.
Kirjani lähteinä on kolmen lapinkylän voudintilit ja henkikirjat. Ja se on toki tietoa rajaava tekijä. Rajaus mahdollisti näiden kolmen kylän välisen väestönliikunnon huomaamisen. Ei huomioinut rajausta laajempaa kokonaisuutta.
Olen hyvin utelias tietämään missä kohdin ja miten esittämäni tiedot eivät ole yksi yhteen Y-DNA-tulosten kanssa ja saamaan ne sopusointuun. Siitä hyötyisi jokainen.
tekstinaura