historia Archives - Tekstin aura

13.10.2023tekstinaura Ei kommentteja

Sompiossa verovuosina 1699–1740

Vuosina 1699–1730 oli Sompiossa vähäistä väestöllistä muutosta. Keskeiset lappalaissuvut olivat vakiinnuttaneet asemansa. Tuona aikana Sompio vastaanotti kaksi lappalaistulijaa. Tuomas Wuolappa oli paluumuuttaja ja Matti Hari oli saapunut perheineen Kuolajärveltä. Genin mukaan hän lienee palannut takaisin jossain vaiheessa. Uudisasukas Pekka Juhonpoika Leinonen (l. Sakkinen) oli asettunut Sompioon 1720 tietämillä ja muuttanut Ruijaan 1642 Tuomas Wuolapan tavoin.

Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 lisää Sompion asuttajiin lappalaissukujen lisäksi Pelkosen (Kilpimaa) ja Perttusen (Saunavaara) perhekunnat. Nämä eivät ilmeisesti enää maksaneet lapinveroa. Sompion Alaperää asuttivat Pelkosten ja Perttusten lisäksi jossain vaiheessa myös kemijärveläinen Matti Oinas, joka oli muuttanut lapinkylään 1680-luvulla, samoin kemijärveläinen Hannu Ristonpoika Karppinen Kairavuopiota ennen siirtymistään Kemikylään. Pekka Kärki oli muuttanut Suvantoon vuonna 1693, mutta luovutti paikkansa pudasjärveläiselle Paavali Hiltuselle.

Sompion rippikirjat lisäävät kylän asuttajiin vielä Mustan sukuun kuuluneen Juho Antinpoika Kurisian. Juho Antinpojan isännimi on mainittu Sompion vuoden 1740 henkikirjassa. Kurisian asuinkenttä oli Hannu Keitzan naapurissa Seitajärven rannalla Arajärven kupeessa. Arajärveä asutti samaan aikaan uudisasukas Juho Leinonen, mahdollisesti ainoa uudisasukas, joka siinä vaiheessa eli lappalaisten keskuudessa suomalaisasutuksen ulkopuolella. Kyseisen vuoden henkikirjasta huomataan, että Sompiossa lappalaiselinkeino oli vireää Alaperän yläpuolisilla seuduilla.

Lähteet:

Enbuske, Matti, ”Lapinmaan maaoikeudet – Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiölle 1900-luvun alkuun”. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:6, s. 151.
Sompion henkikirjat 1699–1730
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723, Sompio: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406800&aineistoId=1862610126
Sompion henkikirja 1740: https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/H0000015_00128#?c=&m=&s=&cv=127&xywh=-626%2C-324%2C5925%2C4298

28.9.2023tekstinaura Ei kommentteja

Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärven saamelaisyhteisössä syntyvyys oli ollut korkea vuoteen 1620 saakka. Tyypillinen aikuiseksi varttuneiden poikien määrä oli 4, usein enemmän. Kuolleisuuskin liennyt korkealla tasolla. Vuoden 1620 jälkeen syntyvyys puolittui ja vakiintui 1–3 aikuiseksi varttuneeseen poikaan. 1700-lukua lähestyttäessä neljäkin poikaa saattoi olla perheessä. Olosuhteet paranivat, rauhan aika oli palannut, sääolosuhteet olivat vähemmän ailahdelleet, kohtalokkaita tauteja kenties ollut liikkeellä vähemmän. Ihmiset kuolivat harvemmin. Ne johtivat syntyvyyden nousuun ja sääntelyyn, koska lappalaiselinkeino elätti tietyn määrän ihmisiä.

Vuonna 1620 kuolajärveläisiä veroa maksavia lappalaisia oli kahdeksan, josta vain kahdella oli nautintamaat vielä 1643. Jopa 27 lappalaista oli saanut asuinkentän 1620 jälkeen.

1640-luvun sukupolvea voi pitää tunnettujen saamelaissukujen kantaisinä. Lappalaiset saivat sukunimen talonpoikien tavoin 1680–1690-luvuilla. Nimi periytyi usein isoisän kutsumanimestä. Laajin suvuista on Tenniöjärven ympäristöä asuttanut kantaisä Tenno Aikianpoika, jonka jälkeläiset kantoivat nimiä Keriu, Miulus ja Mujo, Hari sekä Koria. Tennolla oli veli Hannu, josta periytyivät nimet Sarri ja Saija, myös Kemikylän suvut Nousu ja Lesken. Ja oli yhden nimen sukuja: Kallunki, Tenno sekä Peuna. Joskin Kuolajärven henkikirjoissa Hannu Tuomaanpoika Tennon poikien sukunimeksi oli kirjattu Swart. Lisäksi oli tulokassuvut Kuhmitsa ja Jönsö.

Rippikirjat sisältävät tietoja perhekunnista, jotka olivat asettuneet elämään talonpoikaisesti savupirtteihin. 1700-luvun vaihteen Kemijärven rippikirjoissa on osasto Kuolajärven lappalaisille. Tuohon aikaan monet lappalaiset elivät suomalaisten tavoin, mutta samanaikaisesti monella oli vielä nautintamaa. Vuoden 1704 Kuolajärven henkikirjassa nautintamaa oli kirjattu 28:sta 17:lle lappalaiselle. Näistä 28:sta kolme oli kuitenkin poissaolevia ja kolme kuolleita ja jokainen heistä oli pitänyt nautintamaata. Asuinkenttien määrä oli vähenemässä.

Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Kuolajärvelle Kemijärveltä 1700-luvun vaihteessa ja Kuusamosta kymmenisen vuotta myöhemmin. Uudisasukkaat joko jakoivat veromaita iäkkäiden lappalaisten kanssa tai saivat autioituneita kenttiä käyttöönsä. Siten he maksoivat lapinveroa. Kuusamosta oli saapunut myös muutamia lappalaisia 1720-luvun vaihteessa. Sukupolvi myöhemmin Elina Antintytär Pitkä-Kallungin ja Hannu Hannunpoika Kallungin avioiduttua näistä Kallungin Kuusamon ja Kuolajärven sukuhaaroista tuli toisilleen sukulaisia. Perhe asettui Kallunkijärvelle.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1572–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643–1730
Kemijärven rippikirjat 1698–1730

23.9.2023tekstinaura Ei kommentteja

Näkymätön Hannu Hannunpoika

1500-luvulla Kuolajärven asutus keskittyi Tenniöjärvelle ja Tulppion seudulle. Kemikylän ensimmäisillä asukkailla oli vaihtunut kylä ilman, että he vaihtoivat asuinkenttäänsä. Kemikylä oli saanut asukkaansa lähes jokaisesta Kuolajärven suvusta, joista osa tunnetaan saamelaisnimistään tänäkin päivänä eli Kallungista, Tennosta ja Peunasta sekä Sarrista/Saijasta, Keriusta, Miuluksesta/Mujosta, Koriasta ja Harista.

1620-luvun jälkeen Kuolajärven asutus levittäytyi ja talvikylän paikka vaihtui Tenniöjärveltä Sallansuuhun mahdollisesti väestön lisääntymisen ja nautintamaiden hajaannuttamisen vuoksi. Ainoastaan pohjoisin osa oli periferiaa. Kuolajärven sukujen esi-isät asuttivat nautintamaitaan: Aikia Aripäivänpojan jälkeläiset Kallunkijärveä, Sarre Päiviänpojan jälkeläiset Märkäjärveä, Päiväsarria Ikäpäivänpojan jälkeläiset Onkamojärveä sekä Hannu ja Tenno Aikianpoikien jälkeläiset Sarivaaran seutua sekä Kuolajärveä, Sotkajärveä, Tenniöjärveä ja Tenniöjoen latvaa. Nautintamaiden keskellä oli talvikylän alue.

Kemikylässä ylöskirjatun muisteluksen mukaan kolme veljestä saapui kylään Sotkajärveltä. Tieto rajaa vaihtoehtoja mitä sukua veljekset olivat. He olivat Hannu tai Tenno Aikianpojista polveutuneita. Tuohon aikaan saamelaisperheellä oli tyypillisesti kahdesta kolmeen poikaa eri Kuolajärven henkikirjojen mukaan. Myös tämä tieto toimii mahdollisuuksien rajaajana. Se karsii pois kaikki kotakunnat, joissa oli kolme poikaa. Väestön määrä pysyi kylässä vakiona, koska maa ei elättänyt enempää lappalaiselinkeinoa harjoittamalla. Rajaukseen sopivat Olli Hannunpoikaan, Jöns Hannunpoikaan ja Martti Tennonpoikaan. Nimistö toimii vaihtoehtojen karsijana niin ikään, koska saamelaiset kunnioittivat edesmenneitä sukulaisiaan antamalla lapsilleen heidän nimiään. Samat nimet kertautuivat suvussa. Juho, Hannu ja Piettar Hannunpojat vaikuttavat olevan lähimpiä sukulaisia Tuomas Jonssinpojalle. Jöns Hannunpoika ei voi olla veljesten isä, koska hänellä olisi ollut silloin neljä poikaa. Tulkinta edellyttääkin oletusta, että veljesten isä olisi ollut Hannu Hannunpoika. Etunimen saa veljesten isännimestä ja patronyymin Tuomaan isän patronyymistä. Hannu Hannunpoikaa ei kuitenkaan ole 1610–1620-lukujen voudintileissä eikä 1643 henkikirjassa. Hänen poikansa Juho sen sijaan saattaa olla kirjattu vuosien 1674–1687 Kuolajärven henkikirjoihin. Hän oli voinut olla paluumuuttaja. Asetelma ei kuitenkaan ole tavaton, sillä vastaavasti erästä Jöns Jönssinpoikaakaan ei oltu kirjattu vuoden 1667 eikä sen jälkeisiin Kuolajärven henkikirjoihin, vaikka hänen poikansa olivat. Jöns oli mahdollisesti tulokas Sompiosta ja saanut vaimon Harin suvusta. Eräs Jons Jonsinpoika oli kirjoilla Sompiossa verovuosina 1678 ja 1679.

Jos Hannu ei ollut Olli ja Jöns Hannunpoikien veli, hän oli ollut tulokas ja saanut puolisokseen heidän siskonsa ja alkanut asuttaa Sotkajärveä. Mahdollista on sekin, ettei Hannu koskaan saapunut Kuolajärvelle, mikä kylän voudintileissä näyttäytyisi samalla tavalla näkymättömyytenä.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643 ja 1667–1704
Sompion henkikirjat 1667–1698

15.8.2023tekstinaura Ei kommentteja

Sompiossa verovuosina 1667–1698

Vuonna 1599 Sompioon saapuneista kuudesta miehestä kahden jälkeläisistä alkoi kylän tunnetut suvut, jotka saivat käyttöönsä isännimet 1690-luvulla. Nimismies Mieliä Ollinpojalla oli Päiväsarria-niminen poika, jonka eräs vesa kantoi sittemmin Suvak-nimeä. Akmeelilla eli Aikia Ikämielenpojalla oli kolme poikaa. Hannun jälkeläisiä olivat Keitzat, Torjut ja Mustat. Keitzojen isä Hannu Hannunpoika oli toiminut Juho Matsin ja kahden sodankyläläisen lappalaismiehen kanssa kemijärveläisten ja lappalaisten kalastukseen liittyvän kiistan kantajina vuonna 1646. Lisäksi hän oli Sompion henkikirjoihin nimettynä vuoteen 1674 saakka. Ollin jälkeläisiä olivat Turvaiset sekä Antin jälkeläisiä Arvidit. Vuoden 1643 jälkeen kylään saapui Olli Teutianpoika, jonka poika Piettar otti nimeksenen Wuolab (muunnelma Olli-nimestä). Sukunimien lähtökohtana oli joko isännimi (kantajan saamelainen tai kristillinen nimi ajoittuu 1640-luvulle) tai henkilön ominaisuus.

Vuonna 1704 Sompiojärvellä kalastivat Mustat, Suvat, Torjut, Arvidit sekä Antti Keitsa, Sompiojoella Paavali Pekanpoika Suva ja Suvakinmaalla (Sivakkamaa –> Luiron kylä) Martti Pekanpoika Suva, Arajärvellä kalastivat Antti Pekanpoika Suva, Hannu Keitza sekä Antti ja Juho Tuomaanpojat. Kurujärvellä (nykyään Lokan tekojärven alla) kalasti Tuomas Ollinpoika ja Kiurujärvellä Juho Antinpoika Turvainen. Vuonna 1695 Tuomaan veli Olli Ollinpoika oli kalastanut Kiurujärvellä. Siurujärvellä taas kalasti Matti Ollinpoika.

Vuoden 1643 henkikirjaan kirjatuista verolappalaisista viiden nimet olivat 1667 henkikirjassa. 1643 jälkeen nautintamaita saaneita lappalaismiehiä oli listassa 12. Vuoden 1667 listasta nimetyistä miehistä ainoastaan kolme oli nimetty vuoden 1998 listaan. Vuosina 1686 uusia verolappalaisia kirjattiin neljä, vuonna 1690 neljä ja vuonna 1692 kolme.

Uudisasukkaista Paavali Pelkonen, joka oli asettunut oikeuden päätöksellä Kilpimaahan, kirjattiin Sompion henkikirjaan verovuonna 1680, hänen poikansa Matti 1685 ja Niilo Simonpoika Pelkonen (Perttunen) 1692 asetuttuaan viisi vuotta aikaisemmin Saunavaaraan kunnostaakseen Perttusen autiotilan.

Lähteet

Sompion henkikirjat 1667–1704
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957.
https://www.geni.com/people/Niilo-Perttunen/6000000040836552658

30.7.2023tekstinaura Ei kommentteja

Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Vuonna 1563 Kuolajärven 17 verolappalaisesta jäi yhdeksän sen ja Sompion väliin perustetun Kemikylän puolelle. Sen jälkeen väkeä siirtyi Kemikylän ja Kuolajärven välillä aina vuoteen 1605 saakka.

Vuosien 1572–1583 välillä kaikkiaan 46 kuolajärveläistä lappalaismiestä asutti asuinkenttiään. Heistä 13 oli saanut nautintamaansa käyttöönsä ennen vuotta 1572 ja heistäkin neljä oli paluumuuttajia Kemikylästä. Jakson lopussa viisi verolappalaista siirtyi Kemikylään.

Vuosina 1584–1589 Kuolajärveä asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Kolme oli tullut Vienan Karjalasta, mutta tulokkaat viipyivät kylässä ainoastaan yhden vuoden. Jakson aikana ensimmäisen kerran veroa maksavia miehiä oli 20.

Vuosina 1590–1595 kylää asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Heistä 13 nautti veromaansa antimia ensimmäisen kerran. Kolme miestä oli voudintilissä merkitty tapetuksi Pitkän vihan mittelöissä.

Vuosina 1598–1605 Kuolajärveä asutti 31 verolappalaista. Tuona aikana neljä miestä muutti Kemikylään. Lapinveron maksuun osallistui ensimmäisen kerran kuusi miestä, joista yksi oli tulokas ja saapunut jakson alussa.

Vuosina 1606–1620 veroa maksavien miesten määrä oli kylässä laskenut 24:än. Heistä aloittavia lappalaisia oli viisi.

Vuosina 1572–1620 Kuolajärveä asutti lappalaisten kolme sukupolvea. Toinen sukupolvi oli väkirikkain. Se oli kasvanut yli puolitoistakertaiseksi ensimmäiseen sukupolveen verrattuna. Sen sijaan kolmas sukupolvi oli jäänyt toisesta kolmannekseen ja ensimmäisestäkin puoleen. Tällä tavalla Pitkä viha oli vaikuttanut Kuolajärven lapinkylään.

Lähde:

Kuolajärven voudintilit 1563–1620

18.7.2023tekstinaura Ei kommentteja

Jöns Harinpoika

Vuoden 1598 Kuolajärven verokirjaan nimetty lappalainen Jöns Hannunpoika oli useissa Kemikylän voudintileissä nimellä Jöns Harinpoika. Kuolajärven voudintileistä voi tulkita, että Hari viittaa Aripäivään ja patronyymin kirjoitusasuna on myös Arbe, Arvi tai Heikki. Se miksi Jöns Harin isännimi kääntyy Hannunpojaksi viittaa vain häneen itseensä. Hän ei ollut Aripäivän sukua.

Jöns Hannunpojan etunimen kirjoitusasu lienee varsinaisesti Ions. Se on lyhenne nimestä Iänjoutsi. Välillä 1576–1598 Kuolajärvellä vaikutti voudintilien mukaan eräs Hannu Aikianpoika, josta viimeisenä vuotena tehtiin kylän nimismies. Seuraamalla voudintilejä taaksepäin paljastuu hänen lappalaisnimekseen Iänjoutsi. Kuolajärven vuoden 1598 voudintili alkaa nimillä Hannu Aikianpoika (nimismies) ja hänen poikansa Olli ja Jöns.

Jöns Hannun(Harin)poika vaihtoi vuonna 1599 asuinpaikkaa Kemikylään. Viimeinen merkintä on hänestä verovuodelta 1606. Ehkä sen jälkeen hän palasi Tenniöjärvelle, josta hänen sukunsa on lähtöisin. Jöns Harinpojan suora jälkeläinen tunnetaan Tuomas Juhonpoikana. Hänen poikansa Antti ja Juho kantoivat henkikirjoissa sukunimeä Sarri. Kirkonkirjoissa Juhon sukunimi oli Saija.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1555–1620
Kuolajärven henkikirja 1643 ja 1667–1704
Kemikylän voudintilit 1599–1606

3.7.2023tekstinaura Ei kommentteja

Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompion 1500-luvun jälkimmäistä puolta kuvaa sanat sukupolvien poispyyhkiytymisistä. Syy liennyt väestörakenteessa että olosuhteissa. Ruotsi ja Venäjä kävivät sotaa välillä 1570–1595. Aika tunnettiin Pitkän vihan nimellä. Ruotsin koillisraja oli rauhaton.

Kaikki 1560-luvulla ja useimmat 1570-luvulla nautintamaansa saaneet olivat edesmenneitä, rutiköyhiä tai sodan takia kotiseudulleen koskaan palaamatta jääneitä 1580 mennessä.

Verovuosina 1579–1580 asuinkenttiä nautti 10 saamelaismiestä. Yhtä vaille he olivat joko lopullisesti mailtaan paenneita tai edesmenneitä 1583 mennessä. Tästä joukosta Hannu Ikäpäivänpoika oli saanut nautintamaansa käyttöönsä vuonna 1580. Kaksi vuotta myöhemmin varttui ja asettui asuinkentälleen nuorukainen Mieliä Ollinpoika. Verovuonna 1598 hän toimi kylän ensimmäisenä nimismiehenä. 1582 Sompio sai kaksi tulokasta, Tuutian pojat Akkian ja Kuivian. He eivät tulleet Kemikylästä.

Verovuosien 1593 ja 1594 välillä oli Sompion lappalaisten keskuudessa käynyt jälleen väestökato. Vuosina 1590–1593 asuinkenttinsä antimia nautti 8 verolappalaista. Vuonna 1594 neljä oli joko edesmennyt tai lopullisesti kylästä lähtenyt. Nuori Heikki Ikäpäivänpoika, jonka suku oli alkuperäisiä sompiolaisia, sai ainoana asuinkentän käyttöönsä tuona vuonna.

Vuonna 1598 Sompiossa oli kuusi veroa maksavaa lappalaista. Seuraavana vuonna ainoastaan nimismies Mieliä Ollinpoika oli heistä jäljellä. Samana vuonna asuinkentille asettui kuusi uutta miestä, joista yksi eli Matti Torianpoika oli tulokas. Tuskin hän oli saapunut Kemikylästä. Eräs tämän joukon jäsenistä tunnettiin Aikia Ikämielenpoikana eli Akmeelina. Tämä ryhmä muodosti 1600-luvun alun sukupolven.

Aikia Ikämielenpoika oli kirjattu verotietoihin myös aikaisemmin vuosina 1565–1567. Tiedetään, että Akmeeli oli pitkäikäinen. Jos oletetaan, että hän olisi syntynyt noin 1545 vaiheilla, olisi hän 1600-luvun vaihteessa ollut muutaman vuoden yli 50-vuotias. Lovinoita Turvainen eli Torvia Ollinpoika, jolla oli Sompiossa asuinkenttä vuosina 1555–1564, oli toiminut Akmeelin nuoruudessa hänen mestarinaan.

Vuonna 1599 saapuneista neljän miehen kuudella jälkeläisellä oli nautintamaa käytössä 1620 mennessä ja heistäkin vain kaksi maksoi veroja vielä vuonna 1643. Lisäksi kaksi tulokasta oli saapunut Sompioon 1610-luvulla. Molemmilla oli poika nimettynä vuoden 1643 voudintilissä.

Lähde:

Sompion voudintilit 1555–1620.

4.6.2023tekstinaura Ei kommentteja

Kuolajärven saamelaissuvut 1667-henkikirjassa

Henkikirjavuonna 1667 oli ylöskirjattu 13 kuolajärveläistä verolappalaista, jotka olivat vuoden 1643 kuuden saamelaismiehen jälkeläisiä. Vuoden 1643 henkikirjan listaukseen ei oltu kirjattu kahta verolappalaista, joilla oli yhteensä kolme poikaa 1667 henkikirjassa. Oli yksi verolappalainen ylöskirjattuna ennen vuotta 1643 ja hänellä oli poika vuoden 1643 henkikirjassa ja toinen poika vielä 1667 henkikirjassa. Tämä oli saanut nautintamaansa 1643 jälkeen. Lisäksi 1643 henkikirjassa oli kaksi verolappalaista, joiden pojilla oli asuinkentät 1667 jälkeen. Kahden verolappalaisen nimi oli molemmissa henkikirjoissa. Talonpoikien tavoin verolappalaiset saivat käyttöönsä sukunimet 1680–1690-luvuilla.

Kantaisät

Erkki Hannunpoika (1643)
poika Markus Erkinpoika (Keriu) (1667)

Pekka Iivarinpoika (1643)
poika Antti Pekanpoika (Hari) (1667)

Hannu Iivarinpoika (1643)
poika Antti Hannunpoika (Koria) (1667)

Tuomas Sarrenpoika (1643)
poika Hannu Tuomaanpoika (Tenno) (1667)

Pekka Matinpoika (1643, 1667)
poika Pekka Pekanpoika (Peuna) (1667)

poika Antti Aikasarrianpoika (Kuhmitsa) (1667)

Antti Aikasarrianpoika Kuhmitsan isän ei voi osoittaa olevan 1643 henkikirjassa.

Olli Aikianpoika (1598–1606)
poika Antti Ollinpoika (Kallunki) (1643)

Jöns Hannunpoika (1598) —> Kemikylään Jöns Harinpoika (1599–1606)
poika Tuomas Jonssin(Juhon)poika (Sarri/Saija) (1643)

Genissä esitetään, että Tuomas Juhonpoika Saijan isä olisi syntynyt noin 1590. Vuosien 1612–1620 välillä, jolloin hän olisi ollut noin 22–30-vuotias ja hänellä olisi ollut oma asuinkenttä, ei voudintileihin oltu kirjattu Jönssin tai sen kaltaista nimeä. Sen sijaan eräs Jöns Hannunpoika oli kirjattu Kuolajärven voudintiliin verovuonna 1598. Hänen ikänsä oli vähintään kahdenkymmenen vaiheilla. Seuraavana vuonna hän vaihtoi lapinkylää. Kemikylän voudintileissä hänet oli nimetty Jöns Harinpojaksi. Siellä hän asui vuoteen 1606 saakka, jonka jälkeen hänestä ei ole merkintöjä myöskään Kuolajärven tileissä. Hän on silti saattanut palata esimerkiksi Tenniöjärvelle. Jos Jöns Hannun(Harin)poika oli ollut Tuomaan isä, on Genin syntymävuoteen liittyvä arvio väärin. Muita isännimivaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut voudintileissä. Tuomaan asuinkenttä ei sijainnut Kuolajärven lappalaisten asuinkenttien tavoin järven rannassa vaan kahden joen, Tenniön ja Kuolajoen muodostamassa niemessä, jonka lähistöllä nousee korkea Sarivaara. Hänet tiedettiin asuinpaikkansa mukaan.

poika Tuomas Mikonpoika (Miulus) (1667)
poika Olli Mikonpoika (Miulus eli Mujo) (1667)

Tuomas Mikonpoika (1623–1705) ja Olli Mikonpoika (n. 1630–1705) voivat olla sukua keskenään, koska heidän lapsensa eivät ottaneet puolisoikseen ketään Miulusta eivätkä Mujoa. Sukurutsan välttämisen vuoksi saamelaiset eivät avioituneet lähisukulaistensa kanssa. Sen sijaan Tuomaan lapset avioituivat Jönsön, Pitkän, Mustan, Kallungin, Keriun, Tennon, Saijan ja Nousun kanssa. Ollin lapset avioituivat Peunan, Korjan ja Kaupin kanssa. Luettelossa esiintyi koko Kuolajärven sukujen kirjo ja mentiin vähän kylän rajan ylikin. Näiden sukujen lähisukulaisia Tuomas ja Olli eivät olleet. He lienneet siis veljeksiä.

Tuomas Miuluksen ja Olli Mujon isää Mikkoa, joka Genissä esitetyn tiedon mukaan olisi syntynyt n. 1590, ei ole nimetty 1643 henkikirjaan ainakaan omalla nimellään. 1600–1620 voudintileissä on kaksi eri Mieliää eli Mikkoa, jotka on nimetty voudintileihin jo 1500-luvun puolella, joten kumpikaan heistä ei ole Mikko Miulus. On mahdollista, että Mikko Miulusta ei ole kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan, mutta hänen veljensä ja serkkunsa kyllä. Jos verrataan Mikko Miuluksen ja hänen kahden poikansa nimiä hänen mahdollisten veljiensä lasten nimiin, niiden yhtäläisyys on vahvimmillaan tulkinnassa, jonka mukaan Mikon isän nimi on Hannu. Ajatusta tukee sekin päätelmä, että 1600-luvun vaihteessa nimismiehenä toimineesta Tenno Aikianpojasta polveutuneet suvut Miulus, Mujo, Hari ja Koria asuttivat Tenniö- ja Kuolajokeen laskevia isoja järviä 1600-luvulla.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643, 1667
geni.com, hakusana Tuomas Mikonpoika Miulus ja Olli Mikonpoika Miulus eli Mujo
https://www.kuolajarvenlapinkyla.fi/kuolajarven-metsasaamelaiset-suvut/

27.5.2023tekstinaura Ei kommentteja

Kuolajärvellä verovuonna 1643

Vuosina 1615–1620 Kuolajärven voudintileihin oli kirjattu kaikkiaan 15 lappalaista. Tästä huolimatta vuonna 1643 määrä oli kaksinkertaistunut 29:än.

Seuraavat kahdeksan verolappaista olivat saaneet nautintamaan käyttöönsä viimeistään vuosina 1598–1599, josta tarkastelujaksoni alkaa.

Ihala Heikinpoika oli edesmennyt vanhana miehenä vuonna 1620. Hänen poikansa Erkki ja Matti olivat saaneet nautintamaan käyttöönsä tilivuonna 1615. Erkin pojat Antti sekä Matti olivat ylöskirjatut henkikirjaan vuonna 1643.

Aikia Utijoutsinpojan viimeinen merkintä oli vuonna 1616. Tästä huolimatta hänen poikansa Martti ja Antti olivat merkityt vuoden 1643 henkikirjaan. Aikian veli Sarri Utijoutsinpoika piti nautintamaataan mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Hänen poikansa Matti oli kirjattu vuoden 1643 kirjaan.

Pekka (Päiviä) Aikianpoika oli kirjattu voudintiliin viimeisen kerran 1617. Hänen poikansa Pekka oli nimetty 1643 henkikirjaan.

Sarre Päiviänpojalle nautintamaa oli kirjattu tiliin vielä 1606. Hänen pojallaan Tuomaalla oli nautintamaa 1643.

Aikia Arijoutsinpoika piti asuinkenttää viimeisen kerran vuonna 1616. Hänen poikansa Aikia ja Erkki olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.

Martti Tuomaanpoika piti nautintamaata mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Hänen poikansa Erkki ja Matti olivat nimetyt 1643 kirjaan.

Iivari Tuomaanpoika piti nautintamaata niin ikään mahdollisesti 1620 jälkeen. Hänen poikansa Pekka, Olli ja Hannu olivat nimetyt 1643 henkikirjaan. Ollilla oli poika Markus, joka oli nimetty 1643 kirjaan.

Jöns Harinpoika oli kirjattu Kuolajärven voudintiliin vuonna 1598, jonka jälkeen hän muutti Kemikylään. Hänen poikansa Tuomas Jonssinpoika oli kirjattu Kuolajärven vuoden 1643 henkikirjaan.

Seuraavat kolme verolappaista olivat saaneet nautintamaansa viimeistään vuosina 1598–1599, mutta niiden käyttö päättyi ennen vuotta 1615.

Tenno Aikianpojalla oli poika Hannu, joka nautti maansa antimia mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Tällä oli pojat Erkki ja Olli, joilla oli käytössä nautintamaita vuonna 1643.

Olli Aikianpojalla oli poika Antti, joka oli kirjattu 1643 henkikirjaan.

Erkki Aikianpojalla oli poika Antti, joka oli mainittu 1643 kirjassa.

Seuraavat kolme verolappaista olivat saaneet nautintamaansa vuoden 1599 jälkeen.

Heikki Aikianpojalla oli nautintamaat viimeisen kerran 1616. Hänen poikansa Hannu oli nimetty 1643 henkikirjaan.

Sarre Aikianpojalla oli nautintamaa ensimmäisen kerran 1617 ja ainakin vuonna 1643. Hänellä oli kolme poikaa, joilla oli nautintamaita 1643. He olivat Matti, Martti ja Hannu.

Matti Päiviänpoika oli kirjattu voudintiliin ensimmäisen kerran 1603 ja vielä 1619, ehkä pidempäänkin 1620 jälkeen. Hänen pojallaan Pekalla oli nautintamaa 1643.

Kuolajärven väestön kaksinkertaistumisen syy vuoteen 1643 mennessä oli pääasiassa ollut luonnollinen kasvu.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirja 1643

13.5.2023tekstinaura Ei kommentteja

Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Vertailtaessa Kuolajärven ja Kemikylän voudintilejä vuosina 1600–1620 viimeistään verovuonna 1606 Kuolajärvi oli menettänyt kolme verolappalaista ja Kemikylä oli saanut kolme uutta verolappalaista. Vuonna 1604 tai 1605 Iivari ja Aikasarria Päiviänpojat sekä Päiviä Utianpoika lähtivät Kuolajärveltä Kemikylään.

Tämän jälkeen kummassakin lapinkylässä väestö väheni tasaisesti kunnes vuonna 1615 Kuolajärvi oli menettänyt kolmen vuoden takaiseen määrään nähden kolme ja vuonna 1616 Kemikylä saanut kolme verolappalaista verrattuna edelliseen vuoteen.

Kolmen verolappalaisen lukumäärän ero välillä 1615–1616 selittyy edellisenä vuonna kahdesta edesmenneestä Kemikylän lappalaisesta sekä seuraavana vuonna viidestä uudesta verolappalaisesta, joista osan juuret on Kemikylästä ja osa on vuoden 1604 tai 1605 Kuolajärveltä Kemikylään saapuneiden verolappalaisten jälkeläisiä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1615 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Teutia Tennonpoika (ikääntynyt, alkuperäistä Kemikylän sukua, joka asutti kylää sen perustamisvuonna)
– Erkki Teutianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1616 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika)
– Aikia Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Piettarin veli)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
– Aikia Aikianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
– Piettar Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Vuonna 1619 Kemikylän miesluku väheni kolmella ja vahvistui yhdellä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1618 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Päiviä Utianpoika (saapunut Kuolajärveltä vuonna 1604 tai 1605)
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Aikian veli, kirjattuna vielä henkikirjaan vuonna 1643)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1619 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Olli Mieliänpoika (mahdollisesti saapunut Sompiosta, iäkkään Mieliä Ollinpojan poika)

Samana vuonna kemikylälänen Markus Päiviänpoika (mahdollisesti Päiviä Utianpojan poika) oli muuttanut Sompioon.

Kaikkiaan välillä 1615–1620 Kemikylä menetti 11 verolappalaista ja sai 14 uutta. Väestöpohja nuortui. Yllättävää nykyisessä tulkinnassani on se, että välillä 1615–1620 Kemikylä ei juurikaan saanut uusia asukkaita. Eräs Sompion lappalainen saapui kylään verovuosiksi 1617–1619 ja palasi takaisin ja vuonna 1619 saapui eräs toinen Sompion lappalainen ja vastaavasti yksi kemikyläläinen lappalainen siirtyi Sompioon. Kuolajärveltä oli saapunut kolme lappalaista ennen 1600-luvun ensimmäistä kymmenvuotta. Heidän jälkeläisensä saivat tarkasteluvälillä käyttöönsä asuinkenttiä. Luonnollinen kasvu selittää väestön lisääntymisen suurimmalta osin.

Kuolajärven väestön vähentymisen 1615–1620 välillä selittyy sukupolven vaihtumisella eikä niinkään muuttotappiolla. Mahdollisesti lapsia syntyi vähemmän Ison vihan aikaan kuin keskimäärin ja seuraukset ilmenivät yhteisössä seuraavassa sukupolvessa.

Sompiossa sukupolvet säilyivät suurin piirtein samankokoisina noina aikoina.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1600–1620
Kuolajärven voudintilit 1600–1620
Sompion voudintilit 1600–1620