Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Jälkikirjoitus

Jälkikirjoitus

Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua -kirjan kansi
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).

Onko mahdollista, että Sotkajärveltä ei saapunutkaan kolmea veljestä Kemikylään? Tulemista ei tue ainakaan tieto, ettei veljesten isää Hannua löydy Kuolajärven voudintileistä. Itse asiassa on mahdollista, että hän olisi ollut tulokas. Kaksi faktaa voivat ohjata tulkintaa tunnistamaan Hannun Kemikylän voudintileistä. Ensiksi Matti Hannunpoika Nousu ja Anna Juhontytär vihittiin vuonna 1699. Kirjauksessa kerrotaan, että he olivat samasta kylästä. Saamelaisilla oli käytäntö, ettei aviopari saa olla toisilleen sukua, ei edes pikkuserkkuja. Toiseksi vuonna 1638 Hannu Hannunpojan osallistui valitukseen talonpoikien harjoittamasta kalastuksesta ja kaskeamisesta lappalaisten mailla. Tuskin hän olisi päässyt tekemään sitä, jos hän olisi saapunut Kemikylään vuosi kaksi aikaisemmin. Tämä tieto syventää näkökulman aikamäärettä.

Kemikylän voudintileistä olen muodostanut Anna Juhontyttären sukupuun: Anna Juhontytär / Juho Heikinpoika / Heikki Hannunpoika / Hannu (Måns / Vallia) Iänjoutsinpoika / Iänjoutsi Tennonpoika / Tenno Tuutianpoika.

Jos Anna ja Matti ovat olleet vähintään kolmansia serkkuja, etsisin Kemikylän voudintileistä Hannu Iänjoutsin aikalaista, jonka nimi on Hannu eikä hänellä ole tileistä tunnistettuja poikia. Sellainen on Hannu (Måns) Päiviänpoika. Hän oli Hannu Iänjoutsin serkku. Molemmissa sukuhaaroissa esiintyy usein nimet Piettar, Hannu ja Juho (l. Iänjoutsi). Hannu Päiviänpoika ei ole voinut lähteä Kuolajärvelle, koska hän oli maksanut Kemikylässä lapinveroa samaan aikaan, kun (arvioni mukaan) veljekset syntyivät.

Matti Hannunpoika Nousun sukupuu: Matti Hannunpoika / Hannu Hannunpoika / Hannu Hannunpoika / Hannu (Måns) Päiviänpoika / Piettar (Pekka/Päiviä) Tennonpoika / Tenno Tuutianpoika.

Nousun suvun sukujuuret palautuvat Kemikylän aivan ensimmäisiin asujiin.

Vuonna 1886 Nousulla kuten muuallakin Kemikylässä muisteltiin uudisasukkaiden saapumista. Muistitieto ei yltänyt ainakaan tietoisesti lappalaisaikaan. Vuoden 1564 jälkeen Tenno Tuutianpoika lähti Kemikylästä Kuolajärvelle. Tuohon aikaan Kuolajärven talvikylä sijaitsi Tenniöjärven tuntumassa. Hänellä oli kolme poikaa, Piettar, Teutia (Antti) ja Iänjoutsi (Juho), joista Kuolajärven ja Kemikylän voudintilien mukaan Teutia palasi Kemikylään takaisin heti 1580 jälkeen. Toiset kaksi veljestä saivat Kemikylässä nautintamaan käyttöönsä pian sen jälkeen.

 

Lähde:

Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 38.
Kemijärvi vihityt 1699: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/syntyneet-vihityt-kuolleet_1698-1710_ik198/1.htm
Kemikylän voudintulit 1563–1620
Kemikylän henkikirjat 1643–1730
Kuolajärven voudintilit 1572–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1699–1740

Sompiossa verovuosina 1699–1740

Vuosina 1699–1730 oli Sompiossa vähäistä väestöllistä muutosta. Keskeiset lappalaissuvut olivat vakiinnuttaneet asemansa. Tuona aikana Sompio vastaanotti kaksi lappalaistulijaa. Tuomas Wuolappa oli paluumuuttaja ja Matti Hari oli saapunut perheineen Kuolajärveltä. Genin mukaan hän lienee palannut takaisin jossain vaiheessa. Uudisasukas Pekka Juhonpoika Leinonen (l. Sakkinen) oli asettunut Sompioon 1720 tietämillä ja muuttanut Ruijaan 1642 Tuomas Wuolapan tavoin.

Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 lisää Sompion asuttajiin lappalaissukujen lisäksi Pelkosen (Kilpimaa) ja Perttusen (Saunavaara) perhekunnat. Nämä eivät ilmeisesti enää maksaneet lapinveroa. Sompion Alaperää asuttivat Pelkosten ja Perttusten lisäksi jossain vaiheessa myös kemijärveläinen Matti Oinas, joka oli muuttanut lapinkylään 1680-luvulla, samoin kemijärveläinen Hannu Ristonpoika Karppinen Kairavuopiota ennen siirtymistään Kemikylään. Pekka Kärki oli muuttanut Suvantoon vuonna 1693, mutta luovutti paikkansa pudasjärveläiselle Paavali Hiltuselle.

Sompion rippikirjat lisäävät kylän asuttajiin vielä Mustan sukuun kuuluneen Juho Antinpoika Kurisian. Juho Antinpojan isännimi on mainittu Sompion vuoden 1740 henkikirjassa. Kurisian asuinkenttä oli Hannu Keitzan naapurissa Seitajärven rannalla Arajärven kupeessa. Arajärveä asutti samaan aikaan uudisasukas Juho Leinonen, mahdollisesti ainoa uudisasukas, joka siinä vaiheessa eli lappalaisten keskuudessa suomalaisasutuksen ulkopuolella. Kyseisen vuoden henkikirjasta huomataan, että Sompiossa lappalaiselinkeino oli vireää Alaperän yläpuolisilla seuduilla.

Lähteet:

Enbuske, Matti, ”Lapinmaan maaoikeudet – Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiölle 1900-luvun alkuun”. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:6, s. 151.
Sompion henkikirjat 1699–1730
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723, Sompio: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406800&aineistoId=1862610126
Sompion henkikirja 1740: https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/H0000015_00128#?c=&m=&s=&cv=127&xywh=-626%2C-324%2C5925%2C4298

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärven saamelaisyhteisössä syntyvyys oli ollut korkea vuoteen 1620 saakka. Tyypillinen aikuiseksi varttuneiden poikien määrä oli 4, usein enemmän. Kuolleisuuskin liennyt korkealla tasolla. Vuoden 1620 jälkeen syntyvyys puolittui ja vakiintui 1–3 aikuiseksi varttuneeseen poikaan. 1700-lukua lähestyttäessä neljäkin poikaa saattoi olla perheessä. Olosuhteet paranivat, rauhan aika oli palannut, sääolosuhteet olivat vähemmän ailahdelleet, kohtalokkaita tauteja kenties ollut liikkeellä vähemmän. Ihmiset kuolivat harvemmin. Ne johtivat syntyvyyden nousuun ja sääntelyyn, koska lappalaiselinkeino elätti tietyn määrän ihmisiä.

Vuonna 1620 kuolajärveläisiä veroa maksavia lappalaisia oli kahdeksan, josta vain kahdella oli nautintamaat vielä 1643. Jopa 27 lappalaista oli saanut asuinkentän 1620 jälkeen.

1640-luvun sukupolvea voi pitää tunnettujen saamelaissukujen kantaisinä. Lappalaiset saivat sukunimen talonpoikien tavoin 1680–1690-luvuilla. Nimi periytyi usein isoisän kutsumanimestä. Laajin suvuista on Tenniöjärven ympäristöä asuttanut kantaisä Tenno Aikianpoika, jonka jälkeläiset kantoivat nimiä Keriu, Miulus ja Mujo, Hari sekä Koria. Tennolla oli veli Hannu, josta periytyivät nimet Sarri ja Saija, myös Kemikylän suvut Nousu ja Lesken. Ja oli yhden nimen sukuja: Kallunki, Tenno sekä Peuna. Joskin Kuolajärven henkikirjoissa Hannu Tuomaanpoika Tennon poikien sukunimeksi oli kirjattu Swart. Lisäksi oli tulokassuvut Kuhmitsa ja Jönsö.

Rippikirjat sisältävät tietoja perhekunnista, jotka olivat asettuneet elämään talonpoikaisesti savupirtteihin. 1700-luvun vaihteen Kemijärven rippikirjoissa on osasto Kuolajärven lappalaisille. Tuohon aikaan monet lappalaiset elivät suomalaisten tavoin, mutta samanaikaisesti monella oli vielä nautintamaa. Vuoden 1704 Kuolajärven henkikirjassa nautintamaa oli kirjattu 28:sta 17:lle lappalaiselle. Näistä 28:sta kolme oli kuitenkin poissaolevia ja kolme kuolleita ja jokainen heistä oli pitänyt nautintamaata. Asuinkenttien määrä oli vähenemässä.

Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Kuolajärvelle Kemijärveltä 1700-luvun vaihteessa ja Kuusamosta kymmenisen vuotta myöhemmin. Uudisasukkaat joko jakoivat veromaita iäkkäiden lappalaisten kanssa tai saivat autioituneita kenttiä käyttöönsä. Siten he maksoivat lapinveroa. Kuusamosta oli saapunut myös muutamia lappalaisia 1720-luvun vaihteessa. Sukupolvi myöhemmin Elina Antintytär Pitkä-Kallungin ja Hannu Hannunpoika Kallungin avioiduttua näistä Kallungin Kuusamon ja Kuolajärven sukuhaaroista tuli toisilleen sukulaisia. Perhe asettui Kallunkijärvelle.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1572–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643–1730
Kemijärven rippikirjat 1698–1730

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Näkymätön Hannu Hannunpoika

Näkymätön Hannu Hannunpoika

1500-luvulla Kuolajärven asutus keskittyi Tenniöjärvelle ja Tulppion seudulle. Kemikylän ensimmäisillä asukkailla oli vaihtunut kylä ilman, että he vaihtoivat asuinkenttäänsä. Kemikylä oli saanut asukkaansa lähes jokaisesta Kuolajärven suvusta, joista osa tunnetaan saamelaisnimistään tänäkin päivänä eli Kallungista, Tennosta ja Peunasta sekä Sarrista/Saijasta, Keriusta, Miuluksesta/Mujosta, Koriasta ja Harista.

1620-luvun jälkeen Kuolajärven asutus levittäytyi ja talvikylän paikka vaihtui Tenniöjärveltä Sallansuuhun mahdollisesti väestön lisääntymisen ja nautintamaiden hajaannuttamisen vuoksi. Ainoastaan pohjoisin osa oli periferiaa. Kuolajärven sukujen esi-isät asuttivat nautintamaitaan: Aikia Aripäivänpojan jälkeläiset Kallunkijärveä, Sarre Päiviänpojan jälkeläiset Märkäjärveä, Päiväsarria Ikäpäivänpojan jälkeläiset Onkamojärveä sekä Hannu ja Tenno Aikianpoikien jälkeläiset Sarivaaran seutua sekä Kuolajärveä, Sotkajärveä, Tenniöjärveä ja Tenniöjoen latvaa. Nautintamaiden keskellä oli talvikylän alue.

Kemikylässä ylöskirjatun muisteluksen mukaan kolme veljestä saapui kylään Sotkajärveltä. Tieto rajaa vaihtoehtoja mitä sukua veljekset olivat. He olivat Hannu tai Tenno Aikianpojista polveutuneita. Tuohon aikaan saamelaisperheellä oli tyypillisesti kahdesta kolmeen poikaa eri Kuolajärven henkikirjojen mukaan. Myös tämä tieto toimii mahdollisuuksien rajaajana. Se karsii pois kaikki kotakunnat, joissa oli kolme poikaa. Väestön määrä pysyi kylässä vakiona, koska maa ei elättänyt enempää lappalaiselinkeinoa harjoittamalla. Rajaukseen sopivat Olli Hannunpoikaan, Jöns Hannunpoikaan ja Martti Tennonpoikaan. Nimistö toimii vaihtoehtojen karsijana niin ikään, koska saamelaiset kunnioittivat edesmenneitä sukulaisiaan antamalla lapsilleen heidän nimiään. Samat nimet kertautuivat suvussa. Juho, Hannu ja Piettar Hannunpojat vaikuttavat olevan lähimpiä sukulaisia Tuomas Jonssinpojalle. Jöns Hannunpoika ei voi olla veljesten isä, koska hänellä olisi ollut silloin neljä poikaa. Tulkinta edellyttääkin oletusta, että veljesten isä olisi ollut Hannu Hannunpoika. Etunimen saa veljesten isännimestä ja patronyymin Tuomaan isän patronyymistä. Hannu Hannunpoikaa ei kuitenkaan ole 1610–1620-lukujen voudintileissä eikä 1643 henkikirjassa. Hänen poikansa Juho sen sijaan saattaa olla kirjattu vuosien 1674–1687 Kuolajärven henkikirjoihin. Hän oli voinut olla paluumuuttaja. Asetelma ei kuitenkaan ole tavaton, sillä vastaavasti erästä Jöns Jönssinpoikaakaan ei oltu kirjattu vuoden 1667 eikä sen jälkeisiin Kuolajärven henkikirjoihin, vaikka hänen poikansa olivat. Jöns oli mahdollisesti tulokas Sompiosta ja saanut vaimon Harin suvusta. Eräs Jons Jonsinpoika oli kirjoilla Sompiossa verovuosina 1678 ja 1679.

Jos Hannu ei ollut Olli ja Jöns Hannunpoikien veli, hän oli ollut tulokas ja saanut puolisokseen heidän siskonsa ja alkanut asuttaa Sotkajärveä. Mahdollista on sekin, ettei Hannu koskaan saapunut Kuolajärvelle, mikä kylän voudintileissä näyttäytyisi samalla tavalla näkymättömyytenä.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643 ja 1667–1704
Sompion henkikirjat 1667–1698

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1620–1730

Kemikylässä verovuosina 1620–1730

1620–1643

Vuoteen 1620 mennessä Kemikylässä asui vain kaksi sukua, joiden juuret oli 1500-luvulta. Kutsun näitä sukuja tässä yhteydessä alkuperäisiksi, koska niiden kantaisät olivat kylän ensimmäisen sukupolven asuttajia. Kylän ensimmäinen nimismies Hannu Ikiänpoika ja toinen nimismies hänen veljenpoikansa Hannu Aikianpoika olivat valitut Tenno Tuutianpojasta alkaneesta suvusta. Sen suvun poikia oli kahdeksan vuoden 1643 henkikirjassa, toisesta ei lainkaan. Vuoteen 1620 mennessä Kemikylä oli saanut viisi tulokasta Kuolajärveltä, joiden poikia oli yhdeksän vuoden 1643 henkikirjassa. Lisäksi kolme veljestä oli saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä 1630-luvulla ja heistä kaksi oli kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan. Sompiosta oli saapunut kaksi miestä 1620 mennessä. Myöhemmin heidät korvasi niin ikään Sompiosta kaksi veljestä, jotka olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.

1643–1667

Vuoteen 1667 mennessä Kemikylän alkuperäiset suvut olivat jääneet selkeään vähemmistöön. Kyseisen vuoden henkikirjaan oli kaksi lappalaista nimetty kun samaan aikaan Kuolajärveltä saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä oli viisi. Lisäksi nimismiehet Olli Hannunpoika ja hänen poikansa Piettar (verovuodesta 1680 alkaen) oli valittu tästä joukosta. Sompiosta saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä ei tässä vaiheessa ollut enää yhtäkään.

1667–1696

Vuoteen 1696 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajilla ainoastaan neljällä oli asuinkenttä, Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisillä viidellätoista. Yksi lappalainen oli saapunut Sodankylästä ja asui kylässä vähän aikaa. Kuusi uudisasukasta oli tullut Kemikylään, kaksi ensimmäistä vuonna 1685. Uudisasukkaista vain yksi asui kylässä 1696 jälkeen.

1697–1719

Mahdollisesti vuoteen 1719 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajia ei enää ollut. Kylää oli koetellut sekä isot kuolovuodet ja useat nälkävuodet. Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisten kahdesta harvalukuisesta suvusta kylää asutti kuusi verolappalaista vielä vuonna 1704. Nimismiehenä jatkoi ainoana sukunsa miespuolisena edustajana Piettar Ollinpoika kuolemaansa 1711 saakka. Hänen pojanpoikansa oli menehtynyt vuonna 1706 nälkävuonna. Nimismiehenä häntä seurasi Matti Hannunpoika Nousu. Uudisasukkailta oli kirjattu kylän 1700-luvun vaihteen henkikirjoihin kolme nimeä, joista Heikki Pekanpoika Halonen eli Pietilä eli Värriö asutti Pikkuarajärveä, Erkki Paavonpoika Halonen eli Karppinen eli Telniö Ulmajansuunmaata ja Juho Matinpoika Karppinen Kehtomaata Solttijoen edustalla likellä Värriöjoen suuta.

1720–1730

1720-luvulla Kuolajärveltä saapuneiden suvuista oli jäljellä yksi, joka kantoi nimiä Nousu ja Lesken. Martti Hannunpoika Noususta tuli kylän nimismies veljensä Matin jälkeen viimeistään vuonna 1727. Kylä sai uusia asukkaita Sompiosta, josta olivat saapuneet Keitzan ja Tenton perheet, myös Piera (Pekka) Heikinpoika (Torju?). Sen sijaan 1720-luvulla kylässä vaikuttanut Erkki Matinpoika on voinut olla paluumuuttaja. Värriön ja Karppisen eli Telniön uudistiloja asutettiin edelleen. Kummassakin päämies oli vaihtunut nuorempaan. Karppisen tila Kehtomaalla oli autioitunut.

Lähteet:

Kemikylän henkikirjat 1600–1730
Sompion henkikirjat 1600–1730
Kuolajärven henkikirjat 1600–1667
Hannula, Petri: Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1667–1698

Sompiossa verovuosina 1667–1698

Vuonna 1599 Sompioon saapuneista kuudesta miehestä kahden  jälkeläisistä alkoi kylän tunnetut suvut, jotka saivat käyttöönsä isännimet 1690-luvulla. Nimismies Mieliä Ollinpojalla oli Päiväsarria-niminen poika, jonka eräs vesa kantoi sittemmin Suvak-nimeä. Akmeelilla eli Aikia Ikämielenpojalla oli kolme poikaa. Hannun jälkeläisiä olivat Keitzat, Torjut ja Mustat. Keitzojen isä Hannu Hannunpoika oli toiminut Juho Matsin ja kahden sodankyläläisen lappalaismiehen kanssa kemijärveläisten ja lappalaisten kalastukseen liittyvän kiistan kantajina vuonna 1646. Lisäksi hän oli Sompion henkikirjoihin nimettynä vuoteen 1674 saakka. Ollin jälkeläisiä olivat Turvaiset sekä Antin jälkeläisiä Arvidit. Vuoden 1643 jälkeen kylään saapui Olli Teutianpoika, jonka poika Piettar otti nimeksenen Wuolab (muunnelma Olli-nimestä). Sukunimien lähtökohtana oli joko isännimi (kantajan saamelainen tai kristillinen nimi ajoittuu 1640-luvulle) tai henkilön ominaisuus.

Vuonna 1704 Sompiojärvellä kalastivat Mustat, Suvat, Torjut, Arvidit sekä Antti Keitsa, Sompiojoella Paavali Pekanpoika Suva ja Suvakinmaalla (Sivakkamaa –> Luiron kylä) Martti Pekanpoika Suva, Arajärvellä kalastivat Antti Pekanpoika Suva, Hannu Keitza sekä Antti ja Juho Tuomaanpojat. Kurujärvellä (nykyään Lokan tekojärven alla) kalasti Tuomas Ollinpoika ja Kiurujärvellä Juho Antinpoika Turvainen. Vuonna 1695 Tuomaan veli Olli Ollinpoika oli kalastanut Kiurujärvellä. Siurujärvellä taas kalasti Matti Ollinpoika.

Vuoden 1643 henkikirjaan kirjatuista verolappalaisista viiden nimet olivat 1667 henkikirjassa. 1643 jälkeen nautintamaita saaneita lappalaismiehiä oli listassa 12. Vuoden 1667 listasta nimetyistä miehistä ainoastaan kolme oli nimetty vuoden 1998 listaan. Vuosina 1686 uusia verolappalaisia kirjattiin neljä, vuonna 1690 neljä ja vuonna 1692 kolme.

Uudisasukkaista Paavali Pelkonen, joka oli asettunut oikeuden päätöksellä Kilpimaahan, kirjattiin Sompion henkikirjaan verovuonna 1680, hänen poikansa Matti 1685 ja Niilo Simonpoika Pelkonen (Perttunen) 1692 asetuttuaan viisi vuotta aikaisemmin Saunavaaraan kunnostaakseen Perttusen autiotilan.

Lähteet

Sompion henkikirjat 1667–1704
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957.
https://www.geni.com/people/Niilo-Perttunen/6000000040836552658

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Vuonna 1563 Kuolajärven 17 verolappalaisesta jäi yhdeksän sen ja Sompion väliin perustetun Kemikylän puolelle. Sen jälkeen väkeä siirtyi Kemikylän ja Kuolajärven välillä aina vuoteen 1605 saakka.

Vuosien 1572–1583 välillä kaikkiaan 46 kuolajärveläistä lappalaismiestä asutti asuinkenttiään. Heistä 13 oli saanut nautintamaansa käyttöönsä ennen vuotta 1572 ja heistäkin neljä oli paluumuuttajia Kemikylästä. Jakson lopussa viisi verolappalaista siirtyi Kemikylään.

Vuosina 1584–1589 Kuolajärveä asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Kolme oli tullut Vienan Karjalasta, mutta tulokkaat viipyivät kylässä ainoastaan yhden vuoden. Jakson aikana ensimmäisen kerran veroa maksavia miehiä oli 20.

Vuosina 1590–1595 kylää asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Heistä 13 nautti veromaansa antimia ensimmäisen kerran. Kolme miestä oli voudintilissä merkitty tapetuksi Pitkän vihan mittelöissä.

Vuosina 1598–1605 Kuolajärveä asutti 31 verolappalaista. Tuona aikana neljä miestä muutti Kemikylään. Lapinveron maksuun osallistui ensimmäisen kerran kuusi miestä, joista yksi oli tulokas ja saapunut jakson alussa.

Vuosina 1606–1620 veroa maksavien miesten määrä oli kylässä laskenut 24:än. Heistä aloittavia lappalaisia oli viisi.

Vuosina 1572–1620 Kuolajärveä asutti lappalaisten kolme sukupolvea. Toinen sukupolvi oli väkirikkain. Se oli kasvanut yli puolitoistakertaiseksi ensimmäiseen sukupolveen verrattuna. Sen sijaan kolmas sukupolvi oli jäänyt toisesta kolmannekseen ja ensimmäisestäkin puoleen. Tällä tavalla Pitkä viha oli vaikuttanut Kuolajärven lapinkylään.

Lähde:

Kuolajärven voudintilit 1563–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Jöns Harinpoika

Jöns Harinpoika

Vuoden 1598 Kuolajärven verokirjaan nimetty lappalainen Jöns Hannunpoika oli useissa Kemikylän voudintileissä nimellä Jöns Harinpoika. Kuolajärven voudintileistä voi tulkita, että Hari viittaa Aripäivään ja patronyymin kirjoitusasuna on myös Arbe, Arvi tai Heikki. Se miksi Jöns Harin isännimi kääntyy Hannunpojaksi viittaa vain häneen itseensä. Hän ei ollut Aripäivän sukua.

Jöns Hannunpojan etunimen kirjoitusasu lienee varsinaisesti Ions. Se on lyhenne nimestä Iänjoutsi. Välillä 1576–1598 Kuolajärvellä vaikutti voudintilien mukaan eräs Hannu Aikianpoika, josta viimeisenä vuotena tehtiin kylän nimismies. Seuraamalla voudintilejä taaksepäin paljastuu hänen lappalaisnimekseen Iänjoutsi. Kuolajärven vuoden 1598 voudintili alkaa nimillä Hannu Aikianpoika (nimismies) ja hänen poikansa Olli ja Jöns.

Jöns Hannun(Harin)poika vaihtoi vuonna 1599 asuinpaikkaa Kemikylään. Viimeinen merkintä on hänestä verovuodelta 1606. Ehkä sen jälkeen hän palasi Tenniöjärvelle, josta hänen sukunsa on lähtöisin. Jöns Harinpojan suora jälkeläinen tunnetaan Tuomas Juhonpoikana. Hänen poikansa Antti ja Juho kantoivat henkikirjoissa sukunimeä Sarri. Kirkonkirjoissa Juhon sukunimi oli Saija.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1555–1620
Kuolajärven henkikirja 1643 ja 1667–1704
Kemikylän voudintilit 1599–1606

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1563–1620

Kemikylässä verovuosina 1563–1620

Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua -kirjan kansi
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).

Vuoteen 1567 mennessä Kemikylän verolappalaista neljä oli vaihtanut kylää Kuolajärvelle ja yksi uusi oli tullut Sompiosta. Vuosien 1568–1581 väliltä ei ole Kemikylästä voudintilejä, mutta Kuolajärven tilien avulla voidaan hahmottaa muuttoliikettä kylien välillä. Suunta kääntyi Kemikylään 1580-vaihteessa. Vuoden 1582 Kemikylän voudintilissä on viisi lappalaista, jotka olivat saapuneet Kuolajärveltä. Osa heistä oli palannut isiensä maille. Vuonna 1586 Kemikylässä notkahti verolappalaisten määrä, joka elpyi seuraavana vuonna. Silloin oli kirjoilla yksi lappalainen keskimäärän ollessa 5–7 verollista. Tässä ajankohdassa ovat vihavenäläiset voineet tuhota Murharovassa sijainneen lappalaisten talvikylän, mitä vanha kansa on muistellut. Kemikylässä verollisten määrä puolittui kolmeen vuonna 1592 ja elpyi loivasti siten, että vuosina 1598 ja 1599 oli yhteensä 8 miestä, joista kuusi lappalaista sai käyttöönsä nautintamaita ensi kerran. Heistä kaksi oli saapunut Kuolajärveltä.

Kemikylä 1582–1595

Teutia (Olli) Utin(Utijoutsin)poika (1582, 1583–1585, 1586, 1587, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1576–1580)

Mieliä (Mikko, Mielikirja) Morottanpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1577–1580)

Iivari Ikäpäivän(Ikiän)poika (1582, 1583–1585) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1581)

Iänjoutsi (Lauri) Aikasarrianpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1577)
Jupikka Aikasarrianpoika (1589–1591) Tapettiin Pitkän vihan aikana.
Tuutia Aikasarrianpoika (1595) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.

Teutia Tennonpoika (1582, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1578–1580)
Pekka (Päiviä) Tennonpoika (1583–1585, 1595)
Antti Tennonpoika (1583–1585, 1587, 1595)
Iänjoutsi Tennonpoika (1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594)

Mahdollisesti kyseessä on kolme eri henkilöä, jossa Teutian kristillinen nimi olisi Antti.

Iäntauka Torianpoika (1582) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.

Tuutia Ionssinpoika (1587) Tulokas, vaikka Kuolajärven tilissä nimeä ei olekaan. Sen sijaan tilissä nimetään isä Ions Tuutianpoika.

Verovuoteen 1606 mennessä Kemikylään oli muuttanut viisi lappalaista Kuolajärveltä ja 1615–1620 välillä Sompiosta kaksi, joista toinen palasi kolmen vuoden päästä. Vasta tässä vaiheessa Kemikylä oli saanut Sompiosta pari asukasta, vaikka kylä muodostettiin ennen vuotta 1563 Sompion ja Kuolajärven alueista. Luonnollisena rajavesistönä oli toiminut Kemijoki siihen saakka. Yksi kemikyläläinen oli siirtynyt Sompioon 1619.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1563–1620
Kuolajärven voudintilit 1563–1620
Sompion voudintilit 1563–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompion 1500-luvun jälkimmäistä puolta kuvaa sanat sukupolvien poispyyhkiytymisistä. Syy liennyt väestörakenteessa että olosuhteissa. Ruotsi ja Venäjä kävivät sotaa välillä 1570–1595. Aika tunnettiin Pitkän vihan nimellä. Ruotsin koillisraja oli rauhaton.

Kaikki 1560-luvulla ja useimmat 1570-luvulla nautintamaansa saaneet olivat edesmenneitä, rutiköyhiä tai sodan takia kotiseudulleen koskaan palaamatta jääneitä 1580 mennessä.

Verovuosina 1579–1580 asuinkenttiä nautti 10 saamelaismiestä. Yhtä vaille he olivat joko lopullisesti mailtaan paenneita tai edesmenneitä 1583 mennessä. Tästä joukosta Hannu Ikäpäivänpoika oli saanut nautintamaansa käyttöönsä vuonna 1580. Kaksi vuotta myöhemmin varttui ja asettui asuinkentälleen nuorukainen Mieliä Ollinpoika. Verovuonna 1598 hän toimi kylän ensimmäisenä nimismiehenä. 1582 Sompio sai kaksi tulokasta, Tuutian pojat Akkian ja Kuivian. He eivät tulleet Kemikylästä.

Verovuosien 1593 ja 1594 välillä oli Sompion lappalaisten keskuudessa käynyt jälleen väestökato. Vuosina 1590–1593 asuinkenttinsä antimia nautti 8 verolappalaista. Vuonna 1594 neljä oli joko edesmennyt tai lopullisesti kylästä lähtenyt. Nuori Heikki Ikäpäivänpoika, jonka suku oli alkuperäisiä sompiolaisia, sai ainoana asuinkentän käyttöönsä tuona vuonna.

Vuonna 1598 Sompiossa oli kuusi veroa maksavaa lappalaista. Seuraavana vuonna ainoastaan nimismies Mieliä Ollinpoika oli heistä jäljellä. Samana vuonna asuinkentille asettui kuusi uutta miestä, joista yksi eli Matti Torianpoika oli tulokas. Tuskin hän oli saapunut Kemikylästä. Eräs tämän joukon jäsenistä tunnettiin Aikia Ikämielenpoikana eli Akmeelina. Tämä ryhmä muodosti 1600-luvun alun sukupolven.

Aikia Ikämielenpoika oli kirjattu verotietoihin myös aikaisemmin vuosina 1565–1567. Tiedetään, että Akmeeli oli pitkäikäinen. Jos oletetaan, että hän olisi syntynyt noin 1545 vaiheilla, olisi hän 1600-luvun vaihteessa ollut muutaman vuoden yli 50-vuotias. Lovinoita Turvainen eli Torvia Ollinpoika, jolla oli Sompiossa asuinkenttä vuosina 1555–1564, oli toiminut Akmeelin nuoruudessa hänen mestarinaan.

Vuonna 1599 saapuneista neljän miehen kuudella jälkeläisellä oli nautintamaa käytössä 1620 mennessä ja heistäkin vain kaksi maksoi veroja vielä vuonna 1643. Lisäksi kaksi tulokasta oli saapunut Sompioon 1610-luvulla. Molemmilla oli poika nimettynä vuoden 1643 voudintilissä.

Lähde:

Sompion voudintilit 1555–1620.