Saamelaisten esi-isät saapuivat noin 1000 eaa. Vuoksen rannoille, josta he levittäytyivät Saimaan rannoille ja laajemmalle seudulle sekä omaksuivat kulttuurinsa piiriin heitä edeltäneiltä väestöiltä lapinraunioihin kuuluvan tradition, pronssin valamisen sekä myöhemmin raudan valmistustaidon. He muunsivat seudulla käytössä ollutta Tomitsan keramiikkaa muotoon, joka tunnetaan Luukonsaaren keramiikkana. Se luetaan kuuluvaksi tekstiilikeramiikkaan.
Luukonsaari sijaitsee Kuopion Kallavedessä. Luukonsaaren keramiikkaa pidetään saamelaisten esi-isien valmistamana. Keramiikan ainesosina olivat hienoksi hakattu asbesti ja savi, astiat olivat ohutseinäisiä ja tasapohjaisia. Ulkopintaa koristelivat lovet, reiät ja tekstiilikuvioiset leimat. Jos ajatellaan, että keramiikan löytöpaikat ilmoittavat myös saamelaisten esi-isien asutuksen levinneisyyttä, silloin tämä kansa on asuttanut Saimaan alueen lisäksi Pohjois-Karjalaa, Keski-Suomea, Oulunjärveä ja muuta Kainuuta. Ensimmäiset löydöt on ajoitettu 900-luvulle eaa. Saimaalle esisaamelainen väestö oli saapunut Vuoksen kautta ja levinnyt myös ajanlaskun alkuun mennessä Kokemäen vesistölle kuitenkin siten, että Salpausselät olisivat olleet leviämisen etelärajana. Lappiin saamelaisten esi-isät olisivat ilmeisesti menneet Kainuusta ylöspäin, nousseet Kuusamon ja Kuolajärven kautta Inariin ja Jäämerelle sekä Oulujärveltä Perämeren pohjukkaan, josta edettiin Kemi- ja Tornionjokea pitkin eteenpäin. Luukonsaaren keramiikan viimeiset löydöt on ajoitettu 300-luvulle jaa. Tässä vaiheessa saamelaisten esi-isät olivat saapuneet Lappiin. 300-luvulle mennessä saamelaiset olivat olleet tekemisissä niin etelä- ja länsirannikoilla asuneiden Skandinaviasta ja Balttian rannikoilta saapuneiden germaanien ja Lounais-Suomessa asuneiden itämerensuomalaisten sekä sisämaassa saamelaisten esi-isien kanssa rinnan asuneiden väestöjen kanssa.
Saamelaisten harjoittamasta raudanvalmistuksesta Luukonsaaren keramiikan yhteydessä on jäänyt Saarijärvellä rautakuonaa ja Ristiinasta on löydetty raudansulatusuuni, joka olisi ajoitettu 340 luvulle. Kuopiosta on löydetty kyseisen keramiikan lisäksi joitain pronssiesineitä. Löydöistä tehdyn tulkinnan mukaan saamelaisten esi-isät olisivat valaneet rautaa Itä-Suomessa. Se olisi kuitenkin ollut pienimuotoista ja hajautunutta. Tuon ajan Järvi-Suomen väestö on elämäntavoiltaan ollut liikkuvaista ja edustanut pyyntikulttuuria tästä huolimatta, että sen kulttuurikuvaan ovat kuuluneet pyhät lapinrauniot. Ne ovat pyöreitä kiviröykkiöitä, joiden alla on toisinaan kallion halkeama. Lapinraunio, jonka äärellä on saatettu uhrata, olisi ollut keskeinen osa sen aikaisten ihmisten uskomusmaailmaa. Lapinrauniot ovat voineet sisältää toisinaan yksittäisiä palaneita ihmis- ja eläinluita, keramiikkaa, pronssi- ja rautaesineitä tai lasihelmiä. Usein ne ovat olleet näitä ilman. Lapinrauniot ovat rituaalipaikkoja, joiden lähelle oli usein rakennettu leirimäisiä asuinpaikkoja. Leirit oli pystytetty pyyntiä varten. Lapinraunioiden äärelle palattiin toistuvasti.
300-luvulla jaa. saamelaisten esi-isien kulttuurissa tapahtui suuri muutos. Väestöryhmät eriytyivät levittäytyessään koko Fennosskandiaan. Yhtenäinen kielialue jakaantui itäiseen ja läntiseen murrealueeseen. Lapinraunioiden tehtävä kävi tarpeettomaksi. Keramiikan ja raudan valmistus loppuivat. Metsästysvälineissä käytettiin luuta ja puuta kuten aikaisemmin. Saamelaiset omaksuivat uusien asuinalueiden väestöjen tapoja, esimerkiksi peurojen kuoppapyynnin ja mahdollisesti seidan palvonnan. 700–800-luvuilla saamelaisten yhteydet talonpoikaiskulttuuriin vahvistuivat, mistä seurasi turkiskaupan käynnistyminen ympäri Suomenniemeä, Skandinaviaa sekä Karjalaa. Se johti vähitellen saamelaiskulttuurin uudelleen kehittymiseen kohti lapinkylien muodostamista.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luukonsaaren_keramiikka
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/27431
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=&ved=2ahUKEwiW0MDm79v7AhVn-ioKHWrPBXkQFnoECBAQAQ&url=https%3A%2F%2Fwww.kyppi.fi%2Fpalveluikkuna%2Fraportti%2Fread%2Fasp%2Fhae_liite.aspx%3Fid%3D126501%26ttyyppi%3Dpdf%26kansio_id%3D491&usg=AOvVaw17qhbX8KrHD_ttE7nGMzRi
Enbuske, Matti, Lapinmaan maaoikeudet, Edita Prima 2006.
Jätä kommentti