Kirjoitin Martin asutushistoriaan liittyvän tekstin, koska kirjassani Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua kylän kehitysvaiheiden kuvaus oli jäänyt puolitiehen.
Kehtomaan ympäristö Kemijoen varressa on ollut lappalaisten keskeistä asuinseutua ennen talonpoikaisaikaa. Seutu oli haluttu, koska siellä sijaitsevien Solttijoen eli Ylemmän Suoltijoen varrella oli luonnonniittyjä sekä joessa pesi majavia sekä Vaajajoen eli Alemman Suoltijoen ympärillä oli peurojen laidunmaata. Vuonna 1684 Suoltijoille olivat pyrkineet kemijärveläiset uudisasukkaat Tuomas Hamara sekä Hannu Karppinen. Hamara asui alueella nälkäkuolemaansa vuoteen 1695 saakka, mutta Karppinen joutui palaamaan Kemijärvelle jo vuoden kuluessa. Nälkävuosien jälkeen vuonna 1701 Kehtomaalle saapui Kemijärveltä uudisasukas Juho Karppinen, joka avioitui lappalaisten Matti ja Martti Hannunpojat Nousun siskon Elsan kanssa. Oliko niin, että Tuomas Hamaralla oli ollut siellä entuudestaan savu vai rakensiko Juho Karppinen sinne uuden savun, siellä perhe kuitenkin asui miehen kuolemaan saakka. Elsa muutti lapsineen Sodankylään 1720-luvun vaihteessa. Karppisen savu oli jäänyt tyhjäksi. Vuonna 1727 Kemikylän nimismies Martti Hannunpoika Nousu oli kiistellyt maasta oikeudessa Piera Heikinpojan kanssa ja hävinnyt kanteensa. Hän lienee petannut paikkaa pojalleen Martille, joka vielä siinä vaiheessa oli vasta 14-vuotias. (Hannula 2021, 50, 76, 88, 103.)
Piera Heikinpoika on saattanut olla Martin veljen Matti Hannunpoika Nousun Anna-vaimon setä. 1730-luvun vaihteessa hän ei enää asunut Kemikylässä. Martti Martinpoika Nousu avioitui sompiolaisen Marketta Antintytär Mustan kanssa ja heidän esikoisensa syntyi vuonna 1733. Nousun ja Mustan suvut olivat sopineet avioliitosta. Martti asutti osan vuodesta Kehtomaalla sijaitsevaa Karppisen savua muun perheen osallistuessa kylän naisten toimiin kesä- ja talvikylässä vuotuiskierron mukaan. Tätä ennen Martti-nuorukainen oli asunut yhteisössään Kemikylän lappalaisten kesä- ja talvikylissä. 1700-luvun alkuvuosikymmeninä talvikylä sijaitsi Kyläseljässä, joka oli Kehtomaasta muutama kilometri etelään. Vuoden 1740 maakirjan mukaan Martti Martinpojan asuinkenttä oli Kehtomaalla. Savu tunnettiin Nousuna. Martti ja Marketta Nousu saivat kuusi poikaa ja kaksi tytärtä. (Hannula 2021, 20, 58, 106.)
Kemikylä liitettiin Sodankylän hallinnolliseen pitäjään vuonna 1747. Perinteinen vuotuiskiertoon perustuva lappalaiselämäntapa päättyi. Alettiin asua paikallaan. Se vahvisti orastavaa talonpoikaiselämäntapaa. (Hannula 2021, 114.) Kehtomaasta muutama kilometri koilliseen Kemi- ja Värriöjoen suussa sijaitsi maanviljelykselle sopiva alue, kun Kehtomaa oli ollut omiaan tukemaan lappalaiselinkeinoa. Martti Nousun vanhin poika Antti, joka oli perustanut perheen, oli rakentanut sinne savun 1760 vaiheilla sekä hänen pikkuveljensä Matti niin ikään perheellistyneenä, savun veljensä naapuriin noin 1764. Samoihin aikoihin isä Martin puoliso oli edesmennyt. Martti oli tuolloin 51-vuotias. Joko hän tai hänen toiseksi vanhin poikansa Martti isännöivät Kehtomaan Nousun savua. Vuonna 1767 savu oli autio. Koska Matti Nousu kuoli 1767, hänen tyttärensä muutti äitinsä kanssa Kemijärvelle, savuun asettui Kehtomaassa asunut Nousun perhekunta. Matin veli Martti alkoi isännöidä kyseistä Nousu-nimistä savua. Antti Nousu kuoli vuonna 1772 ilman aikuisikään ehtinyttä poikalasta, savuun muutti hänen pikkuveljensä Heikki. Vuoden 1808 maakirjan mukaan Kemi- ja Värriöjoen suussa oli kaksi Nousun savua, joista toinen oli Martti Martinpojalla (Nousun sukuhaara) ja toinen hänen veljellään Heikillä (Marttilan sukuhaara). Isä Martti Martinpoika Nousu avioitui kaikkiaan kolmesti, toinen avioliitto oli lapseton ja kolmannesta syntyi tytär.
Martti Martinpoika Nousun jälkipolvet olivat Nousuja (Kemikylän talo numero 3) ja hänen pikkuveljensä Heikin jälkipolvet Marttiloita (Kemikylän talo numero 4). Lähes kaikki isossajaossa muodostetut Martinkylän talot ja pientilat on muodostettu näistä kahdesta talosta ja asukkaat näistä kahdesta Nousun sukuhaarasta.
maakirja 1808
3: Nousu Martti Martinpoika (1735-1808)
4: Nousu Heikki Martinpoika (1750-1825)
maakirja 1830
3: Nousu Hannu Martinpoika (1787-1850) ja (Jaakkola) Mikko Mikonpoika (1796-1852), vihitty vuonna 1816 Stiina Heikintytär Nousun kanssa.
4 Nousu Heikki Martinpoika
maakirja 1845
3: Nousu
4: Marttila
maakirja 1855
3: Nousu: ostettu perintötilaksi 1849: Hannu Martinpoika Nousu, Mikko Mikonpoika (Jaakkola) ja Heikki Isakinpoika Nousu.
4: Marttila
maakirja 1875
3: Nousu: sama kuin yläpuolella.
4: Marttila
maakirja 1905
3: Mikkola (Nousu) —> isojako 1916: 1 Mikkola, 2 Nousu, 3 Ollila
4: Heikkilä (Marttila) —> ostettu perintötilaksi 1899 —> isojako 1916: 5 Heikkilä, 6 Marttila
7 kommenttia artikkeliin “Martinkylän Nousut”
Hei, kiitos tästä! Minulla on veljeltäni Martti Lönnströmiltä saatu tieto, että Martti Martinpoika Nousu olisi saanut uudisasukasoikeudet v. 1742? Meillä suvussa on myös perunkirja vuodelta 1790.
Hieno tuo kirja, kiitos!
TV Riitta Lönnström
Riitta Lönnström
Hei Riitta,
Kiitos kommenteistasi, joka olivat asiaa avaavia. Aikaisintaan vuoden 1749 ohjesäännön mukaan saattoi hakea maaherralta lupaa talonpoikaiselinkeinon harjoittamiseen. (ks. Onnela, Suur-Sodankylän historia II, 2006, 19–20.) Uudistilallisen oikeuksiin kuului sen mukaan kalastus omaan tarpeeseen ja metsästys rajatulla nautinta-alueella. Tilan kuntoa valvottiin asuinpaikan katselmuksella. Tulkitsen, että se liennyt lappalaisillekin mahdollista, koska heidät siirrettiin uudisasukkaiden luetteloon. Ehkä he saattoivat vapaaehtoisesti luopua lappalaiselinkeinon harjoittamisesta. Pohdin myös mahdollisuutta, että Martti Martinpoika saattoi hakeutua talonpoikaiselinkeinon harjoittamisen kannalta paremmille maille Kemi- ja Värriöjoen suun äärelle. Silloin Martti Martinpojan savu olisi ollut ensimmäinen siellä. Ajatuskuvion ongelmaksi muodostuu kuitenkin Kemikylän maakirjan vuoden 1767 tieto: 3. savu: 1/8 manttaalia, Martti Martinpoika (Nousu) (autio); 4. savu: 1/8 manttaalia, Antti Martinpoika Nousu; 5. savu: 1/8 manttaalia, Matti Martinpoika Nousu. Miksi vain 20 vuotta vanha savu olisi jäänyt autioksi?
Onko vuoden 1790 perunkirjan tiedot sopusoinnussa esitykseni kanssa?
yt. Petri
Petri Hannula
Kiitos vastauksestasi! Niinpä. Kaivan vielä esille tuon perunkirjan, on veljeni perikunnan hallussa. Se on hyvin havainnollinen tuo ajan elinolosuhteista.
Tv Riitta
Riitta Lönnström
Kemikylän rippikirjat välillä 1731-1789. Martti Hannunpoika Nousun sukulinja.
Kemikylän rippikirjojen mukaan Nousun savun päämiehenä toimi Martti Hannunpoika Nousu (1670–1755) 1730- ja 1740-luvuilla. Savu sijaitsi Kehtomaalla, vaikka Martti Nousulla oli oma asuinkenttä Kattomaalla vuonna 1741. Hän harjoitti lappalaiselinkeinoa ja noudatti vuotuiskiertoa.
Perheen toiseksi vanhimmasta pojasta Martista (1713–1790) tuli Nousun savun seuraava isäntä 1740-luvulla. Isännyyden saatuaan hän haki uudisasukasoikeuksia samaiseen savuun. Hän ei luopunut lappalaiselinkeinosta, vaan tuki sitä talonpoikaiselinkeinolla. Samassa savussa asuivat hänen veljensä Antti ja Matti.
Kemikylän rippikirjasta vuosilta 1761–1771 puuttuu sivuja. Tänä aikana kuitenkin Antti ja Matti – Kemikylän vuoden 1767 maakirjan mukaan – olivat rakentaneet savunsa Kemi- ja Värriöjoen haaraan. Oletettavasti savut olivat rakennetut perhekuntien esikoisten syntymien aikoihin. Matti menehtyi vuonna 1767 ja Antti vuonna 1772. Molemmat savut asutettiin uudelleen. Tätä ennen Kehtomaan Nousun savussa oli vaihtunut päämies nuorempaan. Isännyyden oli saanut Martti Martinpoika (1735–). Matin savuun asettui nuori Martti Kehtomaalta, joka sen vuoksi autioitui. Vanha isäntä Martti asui uuden perheensä kanssa poikansa perheen yhteydessä. Antin savuun asettui Heikki-veli, joka siihen asti oli asunut Martin perheessä.
Kirkonkirjojen 1772–1789 ja eräiden muiden tietojen mukaan nykyisen Martinkylän paikalla ollutta Nousun savua isännöi Martti Martinpoika (1735–). Marttilan savua isännöi tämän veli Heikki (1754–).
Petri Hannula
Kiitos! Nyt tuntuu tutummalta! En vielä saanut käsiini perunkirjaa v 1790, mutta muistini mukaan heillä oli ’en mjölkande ko’ siis yksi lypsävä lehmä. Olivat siis ottaneet lappalaiselinkeinon rinnalle jo karjataloutta. Muutoin luetellaan erinäinen määrä pyyntirautoja, keittoastioita ja takkaporo.
Tv Riitta
Riitta Lönnström
Suur-Sodankylän historia I -kirjassa sivulla 181 kerrottiin Ulmajansuunmaalla eli Nousun kylässä vuonna 1731 voutien luettelossa mainitun uudisasukas Matti Erkinpoika Karppisen omaisuudesta. Karppinen oli Halosen sukua. Hänellä oli ollut 6 lehmää, 8 lammasta, 2 viikatetta, 2 lapiota ja 3 sirppiä. Hänen käytössään oli ollut niittypalstoja sekä hän oli viljellyt ohraa. Kun kerroit Martti Nousun omaisuudesta 1790-luvulla, nojautui hän huomattavasti vähemmän talonpoikaiselinkeinoon kuin 60 vuotta aikaisemmin elänyt uudisasukas. Niinpä pääelinkeino oli hänellä edelleen metsästyksessä ja kalastuksessa. Kemikylän saamelaiset olivat omaksuneet välttämättömimmän talonpoikaisuuden.
Petri Hannula
Kyllä varmaan näin on Äitini oli Ikäheimo Värriö jokicarrest
Hellevi Ikäheimo ( Karhu Alpin Tyttö )