Muotoilin uudestaan tekstini Martinkylän Noususta, jonka alunperin julkaisin Tekstinaura-blogissani 9.4.2022.
Kehtomaan ympäristö Kemijoen varressa on ollut lappalaisten keskeistä asuinseutua ennen talonpoikaisaikaa. Seutu oli haluttu, koska siellä sijaitsevien Solttijoen eli Ylemmän Suoltijoen varrella oli luonnonniittyjä sekä joessa pesi majavia sekä Vaajajoen eli Alemman Suoltijoen ympärillä oli peurojen laidunmaata. Vuonna 1684 Suoltijoille olivat pyrkineet kemijärveläiset uudisasukkaat Tuomas Hamara sekä Hannu Karppinen. Hamara asui alueella nälkäkuolemaansa vuoteen 1695 saakka, mutta Karppinen joutui palaamaan Kemijärvelle jo vuoden kuluessa. Nälkävuosien jälkeen vuonna 1701 Kehtomaalle saapui Kemijärveltä uudisasukas Juho Karppinen, joka avioitui lappalaisten Matti ja Martti Hannunpojat Nousun siskon Elsan kanssa. Hän rakensi savun lappalaisen Pekka Tuomaanpojan asuinkentälle. Tämä oli vaikuttanut alueella samaan aikaan Tuomas Hamaran kanssa. Kehtomaalla Karppisen perhe asui Juhon kuolemaan saakka. Elsa muutti lapsineen Sodankylään 1720-luvun vaihteessa. Karppisen savu oli jäänyt tyhjäksi. Vuonna 1727 Kemikylän nimismies Martti Hannunpoika Nousu oli kiistellyt maasta oikeudessa mahdollisesti Sompiosta saapuneen erään Piera Heikinpojan kanssa ja hävinnyt kanteensa. 1730-luvun vaihteessa Piera ei enää asunut Kemikylässä. (Hannula 2021, 29, 50, 54, 76, 88, 103.)
Kemikylän rippikirjojen mukaan Nousun savun eli Martin perhekunnan päämiehenä toimi Martti Hannunpoika Nousu (1670–1755) 1730- ja 1740-luvuilla. Nousun savu – edellisen asuinhaltijan mukaan Karppinen – sijaitsi Kehtomaalla (Kaihtoma). Martti Nousulla oli samaan aikaan oma asuinkenttänsä Kattomaalla (Kacktoma) vielä vuonna 1741. Hän harjoitti lappalaiselinkeinoa ja noudatti vuotuiskiertoa. Osan vuotta hän vietti aikaa asuinkentällään muun perheen osallistuessa kylän naisten toimiin kesä- ja talvikylässä. Sisaruksiensa tavoin perheen poika Martti oli seurannut äitiään Kemijärven rannalle joka kesä pystytettävään kesäkylään ja talvea varten talvikylään, jonka paikka sijaitsi Kemikylän Kyläseljässä. Kehtomaasta oli sinne muutama kilometri.
Martti Martinpoika Nousu avioitui sompiolaisen Marketta Antintytär Mustan kanssa ja heidän esikoisensa syntyi vuonna 1733. Nousun ja Mustan nimismiessuvut olivat sopineet avioliitosta.
Martti Martinpojasta (1713–1790) tuli Nousun savun seuraava isäntä 1740-luvulla. Isännyyden saatuaan hän haki uudisasukasoikeuksia samaiseen savuun. Hän ei luopunut lappalaiselinkeinosta, vaan tuki sitä talonpoikaiselinkeinolla.
Kemikylä liitettiin Sodankylän hallinnolliseen pitäjään vuonna 1747. Perinteinen vuotuiskiertoon perustuva lappalaiselämäntapa päättyi. Alettiin asua paikallaan. Se vahvisti orastavaa talonpoikaiselämäntapaa. (Hannula 2021, 114.) Kehtomaasta muutama kilometri koilliseen Kemi- ja Värriöjoen suussa sijaitsi maanviljelykselle sopiva alue, kun Kehtomaa oli ollut omiaan tukemaan lappalaiselinkeinoa. Pääelinkeinona oli Nousun perhekunnalla edelleen metsästys ja kalastus. Talonpoikaisuudesta oli omaksuttu välttämättömin eli hankittu lypsylehmä vasta 1770-luvun vaiheilla.
Kemikylän rippikirjasta vuosilta 1761–1771 puuttuu sivuja. Tänä aikana kuitenkin Matti ja vanhin veli Antti Martinpojat – Kemikylän vuoden 1767 maakirjan mukaan – olivat rakentaneet savunsa Kemi- ja Värriöjoen haaraan. Oletettavasti savut olivat rakennetut perhekuntien esikoisten syntymien aikoihin, Matti vuoden 1760 ja Antti vuoden 1764 vaiheilla. Veljesten äiti kuoli Kehtomaalla vuonna 1764. Matti menehtyi vuonna 1767 – tytär muutti äitinsä kanssa Kemijärvelle – ja Antti vuonna 1772 – puoliso ja lapset siirtyivät Martti-veljen (1735–1808) perheeseen.
Matin ja Antin savut asutettiin uudelleen. Matin savuun asettui nuori Martti Kehtomaalta, joka sen vuoksi autioitui. Vanha isäntä Martti asui uuden perheensä kanssa poikansa perheen yhteydessä. Hän avioitui kaikkiaan kolmesti, toinen avioliitto oli lapseton ja kolmannesta syntyi tytär. Antin savuun asettui Heikki-veli, joka siihen asti oli asunut Martin perheessä.
Kirkonkirjojen 1772–1789 ja eräiden muiden tietojen mukaan nykyisen Martinkylän paikalla ollutta Nousun savua (Kemikylän talo numero 3) isännöi Martti Martinpoika, Marttilan savua (Kemikylän talo numero 4) isännöi tämän veli Heikki.
maakirja 1808
3: Nousu Martti Martinpoika (1735-1808)
4: Nousu Heikki Martinpoika (1750-1825)
maakirja 1830
3: Nousu Hannu Martinpoika (1787-1850) ja (Jaakkola) Mikko Mikonpoika (1796-1852), vihitty vuonna 1816 Stiina Heikintytär Nousun kanssa.
4 Nousu Heikki Martinpoika
maakirja 1845
3: Nousu
4: Marttila
maakirja 1855
3: Nousu: ostettu perintötilaksi 1849: Hannu Martinpoika Nousu, Mikko Mikonpoika (Jaakkola) ja Heikki Isakinpoika Nousu.
4: Marttila
maakirja 1875
3: Nousu: sama kuin yläpuolella.
4: Marttila
maakirja 1905
3: Mikkola (Nousu) —> isojako 1916: 1 Mikkola, 2 Nousu, 3 Ollila
4: Heikkilä (Marttila) —> ostettu perintötilaksi 1899 —> isojako 1916: 5 Heikkilä, 6 Marttila