Skandinaviasta on käytetty antiikin ajoista lähtien useita eri nimityksiä. Antiikin aikana hatara tietämys silloisesta maailman pohjoisesta reunasta ulottui ainakin Skandinavian etelärannikolle. 300-luvulla eaa. kreikkalainen tiedemies Pytheas käytti pohjoisesta alueesta nimitystä Thule. Thule-nimitystä käytti myös Procopius 550-luvulla jaa. Hänen mukaansa Skandinavia oli valtavan laaja saari. Hänen aikalaisensa Jordanes kuvailee tätä saarta, jota hän kutsui Skandzan nimellä, katajan lehden muotoiseksi, jolla on pullistuneet sivut ja joka kapenee etelässä pitkästä päästään (Ruotsin eteläkärki). Hänen lähteenään oli Pomponius Mela, joka kertoi Codanoniasta, eli Plinius Vanhimman käyttämän nimityksen mukaan Scatinaviasta, joka sijaitsi Codanianlahdella. Tämän on tulkittu tarkoittavan Kattegatia, merialuetta Tanskan ja Ruotsin välissä. Pomponius Mela kuvasi saaren sijaitsevan Veikselin edessä. Veiksel on iso joki, joka laskee Itämereen Puolan rannikolla. Saaressa oli suuri järvi, josta lähti Vagus-joki. Järvi on mahdollisesti Vänern. Saaren länsi- ja pohjoispuolta ympäröi valtava meri ja itäpuolella oli maasilta, johon päättyi siellä päin vellova Germaanienmeri. Tämä meri on Pohjanlahti. Siellä oli havaittu monia pieniä saaria eli Ruotsin ja Suomen saaristoa.
Procopiuksen mukaan saaren eteläpuolta asutti 13 heimoa, mutta pohjoispuoli olisi ollut asumaton. Jordanes taas kertoi, että Skandzan pohjoisosassa asuivat maata viljelevät finnit (suomalaisten esi-isät), riistasta elivät skrerefennit (saamelaisten esi-isät) sekä rannikolla, napapiirin pohjoispuolella adogit-heimo. Procopius käyttää skrerefenneistä nimitystä skrithiphinoi. Paulus Diaconus (n. 787 jaa.) sijoittaa scritobini-kansan asuttamat seudut napapiirille ja ehkä tätä pohjoisemmas.
Adogit-heimon nimitys saattaa viitata sanaan háleygir, joka olisi muotoutunut muotoon Hålaganland, tai vaihtoehtoisesti Andøyan väkeen. Andøya on saari Hålaganlandin länsipuolella. Norjalainen viikinki Ottar Haalogatilainen (800-luvun loppupuolella), oli kuvannut matkaansa Bjarmiaan. Tarina on talletettu Wessexin kuningaskunnan Alfred Suuren päivittämään Orosiuksen maailmanhistoriaan. Kiertäessään Jäämeren rannikkoa Ottar oli nähnyt ainoastaan finnejä, tarkoittaen nimityksellä saamelaisia, kunnes hän oli ohittanut Kuolan niemimaan ja tullut Vienan merelle. Bjarmia sijaitsi mereen laskevan ison joen suulla. Sitä asutti permiläinen, tšuudilainen tai vepsäläinen kansa. Nämä puhuivat saamelaisten puhuman kielen kaltaista kieltä. Talonpoikaispäällikkö Ottar oli kerännyt omaisuutensa kaupankäynnillä, poro-omaisuudellaan ja saamelaisten verotuksella.
Suomenniemellä finnien asutus oli keskittynyt lounaisrannikolle ja rannikkoa pitkin Etelä-Pohjanmaalle saakka sekä laajentunut vesireittejä pitkin sisämaahan. Vaurautta toivat maa- ja karjatalous sekä saamelaisten kanssa käyty turkiskauppa. Kveenien eli kainuulaisten eli suomalaisten talonpoikien aika Tornionjokilaaksossa oli vasta tulossa viimeistään 1100-luvulla.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paallikko_ottarin_kuvaus_pohjolasta_paasi_maailman
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Goottien_historia
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Goottien_sota
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Langobardien_historia
https://en.wikipedia.org/wiki/H%C3%A5logaland
https://en.wikipedia.org/wiki/Scandza
Jätä kommentti