Bjarmia Archives - Tekstin aura

Saamelaiset asettuivat Kuolan niemimaalle sen jälkeen kun he olivat saavuttaneet Kantalahden. Koko Karjalan saamelaiset olivat asuttaneet viikinkiajan alussa. Saamelaisten asutus ulottui pohjoisessa Kuolan niemimaan lisäksi itään Vienanjoelle saakka. Vienanjoen suulla oli itämerensuomalainen, tšuudien asuttama suuri asutuskeskus, jota viikinki Ottar oli kuvannut nimellä Bjarmia. Nämä taipaleentakaiset tšuudit eroavat kielellisesti Olhavan tšuudeista. Olhava sijaitsee Vatjan ja Inkerin eteläpuolella sekä Vepsän länsipuolella. Tämän alueen tšuudeja pidetään länsiuralin puhujina ja heidän kielessä oli yhtymäkohtia mordvaan, kantasuomeen, merjaan ja saameen. Venäjänkielisiin sulautuneet Tverin alueella asunut tuntemattomaksi jäänyt ryhmä, Valkeajärven lopilaiset ja toimalaiset muodostavat laajan kaaren Suomenniemen itäpuolella Tverin karjalasta, Vepsään ja Vienanjoen suun takana oleville sivujoille eli Yliseen ja Aliseen Toimajokeen. Nämä väestöt ovat mahdollisesti puhuneet länsiuralia.

Saamelaisten varhaisimmat tšuudeista kertovat vainolaistarinat palautuvat Bjarmian aikaan. Bjarmiaa on pidetty tšuudilaisena. Yleisnimityksenä tšuudi pitää sisällään useita pohjoisessa asuneita suomalais-ugrilaisia kansoja, kuten taipaleentakaisia tšuudeja ja toimalaisia. Bjarmiaa on pidetty myös permiläisenä tai vepsäläisenä siirtokuntana. 800-luvun loppuvuosikymmeninä Bjarmiassa käynyt viikinki Ottar kuvasi sen asukkaita vaaleiksi, isokokoisiksi sekä sinisilmäisiksi ja he puhuivat fennien puhuman kielen tapaista kieltä. Ottar tarkoitti fenneillä ilmeisesti saamelaisia. Vuoden 1026 ryöstöretkensä tapahtumia viikinki Tore Hund kuvasi bjarmien palvonneen Jomalia. Bjarmit olivat rikas kansa, jonka kauppayhteydet ulottuivat Vienanjokea pitkin Veliki Ustjugiin saakka. Tämä kronikoissa vuonna 1207 mainittu Keski-Venäläinen kaupunki oli aikoinaan merkittävä kaupan keskus, josta oli yhteydet Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Tšuudeista on kerrottu Bjarmiaa ympäröivien kansojen kansanperinteessä. Näitä ovat saamelaiset ja komit sekä kauppa- ja ryöstömatkoilla käyneet viikingit että aluettaan Jäämerelle ja itään laajentaneet slaavit. Taipaleentakaisten tšuudien mailla puhutuista kielistä osa muistutti karjalaa ja osa viroa paikkojen nimistön perusteella. Tutkijapiireissä on arveltu, että Bjarmian olisi perustanut joko karjalaiset, vatjalaiset, vepsäläiset tai jopa hämäläiset. Väestö olisi siirtynyt etelästä Vienanjoen suulle samoja vesireittejä pitkin kuin myöhemmin karjalaiset ja venäläiset eli Äänisen kautta Vienanmerelle. Bjarmian siirtokunnan perustaminen on mahdollisesti liittynyt Novgorodin perustamisen vaiheeseen tai aikaan vähän sitä ennen.

Viikingit eli varjagit alkoivat toimia Laatokan ympäristössä 700-luvun lopulta alkaen. Vuonna 753 he perustivat Laatokanlinnan Olhavanjoen varrelle ja alkoivat verottaa aluella asuvia itämerensuomalaisia ja slaaviheimoja, jotka kuitenkin jossain vaiheessa kieltäytyivät maksamasta, alkoivat hallita itseään, mutta ajautuivat keskinäisiin kahakoihin. Sen vuoksi vuonna 862 he pyysivät hallitsijakseen Ruotsin itärannikolla sijainneesta Roslagenista kolmea varjagi-veljestä.

Valter Langin mukaan itämerensuomalaisen väestön siirryttyä Viron rannikolta Suomenlahden yli Lounais-Suomeen, se levittäytyi sisämaahan, josta se suuntautui kohti Karjalankannasta (600–700 jaa.), Savoa (700–1000 jaa.) ja Laatokan eteläpuolta Vepsään (800–900 jaa). Viron rannikolta oli aikaisemmin siirtynyt väestöä itään eli Karjalankannakselta lounaaseen (200–500 jaa.). Eriydyttyään virolaisista väestö tunnettiin vatjalaisina.

Mahdollisesti taipaleentakaiset tšuudit olivat lähtöisin Karjalankannakselta ja sen lähialueilta 800-luvun taitteesta vähän ennen Novgorodin perustamista. Siirtokunnan väestö sai vahvistusta Bjarmian ympäristössä asuvista länsiuralilaisista heimoista. Bjarmia tuhoutui 1200-luvun puolessa välissä Novgorodin ja karjalaisten hyökkäyksissä, toisaalta mongolien hyökkäyksissä Keski-Venäjälle katkaisten kauppayhteydet. Bjarmian väelle koituneista seurauksista on kerrottu venäläisissä surumielisissä kansanlauluissa sekä viikinkien taruissa.

Lähteet:

Skandinaviasta on käytetty antiikin ajoista lähtien useita eri nimityksiä. Antiikin aikana hatara tietämys silloisesta maailman pohjoisesta reunasta ulottui ainakin Skandinavian etelärannikolle. 300-luvulla eaa. kreikkalainen tiedemies Pytheas käytti pohjoisesta alueesta nimitystä Thule. Thule-nimitystä käytti myös Procopius 550-luvulla jaa. Hänen mukaansa Skandinavia oli valtavan laaja saari. Hänen aikalaisensa Jordanes kuvailee tätä saarta, jota hän kutsui Skandzan nimellä, katajan lehden muotoiseksi, jolla on pullistuneet sivut ja joka kapenee etelässä pitkästä päästään (Ruotsin eteläkärki). Hänen lähteenään oli Pomponius Mela, joka kertoi Codanoniasta, eli Plinius Vanhimman käyttämän nimityksen mukaan Scatinaviasta, joka sijaitsi Codanianlahdella. Tämän on tulkittu tarkoittavan Kattegatia, merialuetta Tanskan ja Ruotsin välissä. Pomponius Mela kuvasi saaren sijaitsevan Veikselin edessä. Veiksel on iso joki, joka laskee Itämereen Puolan rannikolla. Saaressa oli suuri järvi, josta lähti Vagus-joki. Järvi on mahdollisesti Vänern. Saaren länsi- ja pohjoispuolta ympäröi valtava meri ja itäpuolella oli maasilta, johon päättyi siellä päin vellova Germaanienmeri. Tämä meri on Pohjanlahti. Siellä oli havaittu monia pieniä saaria eli Ruotsin ja Suomen saaristoa.

Procopiuksen mukaan saaren eteläpuolta asutti 13 heimoa, mutta pohjoispuoli olisi ollut asumaton. Jordanes taas kertoi, että Skandzan pohjoisosassa asuivat maata viljelevät finnit (suomalaisten esi-isät), riistasta elivät skrerefennit (saamelaisten esi-isät) sekä rannikolla, napapiirin pohjoispuolella adogit-heimo. Procopius käyttää skrerefenneistä nimitystä skrithiphinoi. Paulus Diaconus (n. 787 jaa.) sijoittaa scritobini-kansan asuttamat seudut napapiirille ja ehkä tätä pohjoisemmas.

Adogit-heimon nimitys saattaa viitata sanaan háleygir, joka olisi muotoutunut muotoon Hålaganland, tai vaihtoehtoisesti Andøyan väkeen. Andøya on saari Hålaganlandin länsipuolella. Norjalainen viikinki Ottar Haalogatilainen (800-luvun loppupuolella), oli kuvannut matkaansa Bjarmiaan. Tarina on talletettu Wessexin kuningaskunnan Alfred Suuren päivittämään Orosiuksen maailmanhistoriaan. Kiertäessään Jäämeren rannikkoa Ottar oli nähnyt ainoastaan finnejä, tarkoittaen nimityksellä saamelaisia, kunnes hän oli ohittanut Kuolan niemimaan ja tullut Vienan merelle. Bjarmia sijaitsi mereen laskevan ison joen suulla. Sitä asutti permiläinen, tšuudilainen tai vepsäläinen kansa. Nämä puhuivat saamelaisten puhuman kielen kaltaista kieltä. Talonpoikaispäällikkö Ottar oli kerännyt omaisuutensa kaupankäynnillä, poro-omaisuudellaan ja saamelaisten verotuksella.

Suomenniemellä finnien asutus oli keskittynyt lounaisrannikolle ja rannikkoa pitkin Etelä-Pohjanmaalle saakka sekä laajentunut vesireittejä pitkin sisämaahan. Vaurautta toivat maa- ja karjatalous sekä saamelaisten kanssa käyty turkiskauppa. Kveenien eli kainuulaisten eli suomalaisten talonpoikien aika Tornionjokilaaksossa oli vasta tulossa viimeistään 1100-luvulla.

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/paallikko_ottarin_kuvaus_pohjolasta_paasi_maailman

https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Goottien_historia

https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Goottien_sota

https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Langobardien_historia

https://en.wikipedia.org/wiki/H%C3%A5logaland

https://en.wikipedia.org/wiki/Scandza

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pytheas

https://www.kielikello.fi/-/itameri-pintaa-syvemmalta