Jokiväylät kuljettivat väkeä lännestä Karjalaan ja Kuolaan

Saamelaisten esi-isät asuttivat Karjalan Vienanmeren rannikolle saakka ja Kuolan niemimaata lännestä käsin vesiväyliä pitkin. Lisäksi asutuksen tulosuunta on mahdollisesti ollut Äänisen molemmilta puolilta. Heihin sulautui Saimaalla ja Laatokan pohjoispuolella asunutta länsiuralilaista kieltä puhunutta ja tekstiilikeramiikkaa harjoittanutta väestöä sekä 300-luvulta alkaen Kuolaa asuttaneita paikallisen ja siperialaisen väestön yhteisiä jälkeläisiä.

Itämerensuomalaista asutusta alkoi saapua Karjalan saamelaisalueelle etelästä ja lounaasta käsin. Vatjalaisten esi-isät asettuivat Baltiasta Karjalankannaksen juurelle 200–500 luvuilla ja Suomenniemen etelärannikkoa pitkin saapui väestöä Karjalankannakselle ja Valkeajärvelle 600–900 luvuilla. Osa esisaamelaisesta väestöstä sulautui tulokkaisiin, vaihtoi kulttuurinsa ja kielensä, osa väistyi Äänisen rannoille. Karjalaisten ja vepsäläisten esi-isiä ennen varjagit eli viikingit vaikuttivat Laatokan ympäristössä 700-luvun lopulta alkaen. Seuraavalla vuosisadalla perustettiin Novgorodin tasavalta ja sitä seuraavina vuosisatoina saamelaisten esi-isien asuttamat alueet jäivät Novgorodin Vatjan ja Äänisen viidennesten maille. Seudun karjalaistuessa saamelaisista osa siirtyi Vienanmeren rannikolle. Saamelaiset asuttivat sisämaiden suurehkoja vesistöjä. Karjalan länsiosissa ja Suomenniemen itäosissa puhutut murteet olivat keskenään samankaltaisia. Väestöt elivät vireässä vuorovaikutuksessa ja mahdollisesti jakoivat yhteiset esi-isät.

Novgorodin viidennesten yläpuoliset seudut, joissa jo asui saamelaisia harvakseltaan, olivat karjalaiset ottaneet eräalueikseen. Karjalaiset ja venäläiset siirtyivät Laatokalta Vienanmeren rannikolle Syvärin, Äänisen ja Uikujärven kautta. Samalla tulokasväestö työnsi saamelaisia sisämaahan. Karjalan saamelaiskylät karjalaistuivat 1700-luvulle tultaessa. Saamelaiset saattoivat harjoittaa elinkeinoaan Villissä-Lapissa eli Novgorodin, myöhemmin Venäjän verotusalueilla Itä-Lapissa sekä Kuolassa Turjanniemen korkeudelta ylöspäin.

Seuraamalla Vienanmeren rannikkoa karjalaiset ja venäläiset saapuivat Kuolan niemimaan etelärannikolle 1100-luvulla. Heitä ennen Kuolassa oli käynyt viikinki Ottar Haalogalantilainen 800-luvun lopulla ja nähnyt Turjan saamelaisia, jotka kalastivat, metsästivät ja linnustivat. Tutkija Irmeli Valtonen tulkitsee, ettei Ottar käynyt Vienanjoen suulla, vaan kohtasi Kuolan rannikolla bjarmeja, joilla oli niemimaan etelä- tai kaakkoiskulmalla metsästyskauden aikana tukikohta. Nämä olisivat kertoneet Ottarille Bjarmiasta.

Saamelaisten esi-isät saapuivat Kemijokea seuraten Itä-Lappiin 300-luvulla. Kemijoen latvoilta on lyhyt maayhteys Nuortijoen latvoille. Tämä laskee Nuortijärveen, johon laskee myös Luttojoki, jonka rannalla on kolttien Suonikylän nautintamaat. Nuortijärveltä on yhteys Tulomajoelle, johon Kuolajoki laskee. Inarinjärveltä on pääsy Paatsjoen kautta Petsamoon ja Näätämön rannikolle kolttien nautintamaille sekä sen pohjoisranta ulottuu Näätämön perälle.

Kuolan saamelaisasutus levittäytyi myös Kantalahdelta Imanterojärvelle, jonka ympärillä ovat Akkalan saamelaisten nautintamaat. Järvestä saa alkunsa Kuolajoki, johon yhtyy lännestä laskeva Tulomajoki. Mahdollisesti tätäkin kautta koltan maa sai lisäväkeä. Kuolajokisuun itäpuolella Kuolajokeen laskevalla Kiltinäjärven rannalla on sijainnut kiltinänsaamelaisten talvikylä. Barentsinmereen laskee useita Kuolan jokia, joiden varrella on sekä Kiltinän että Turjan saamelaisten talvikyliä. Saamelaisasutusta saattoi siirtyä vielä Kantalahden yli Turjan rannikolle.

Lähteet:
Kuzmin, Denis, Saamelainen asutus Karjalassa, 2013.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Novgorodin_tasavalta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vatjan_viidennes
https://fi.wikipedia.org/wiki/Äänisen_viidennes
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Kuolan_saamelaisten_historia
http://www.kirjasto.oulu.fi/lapinkuvat/kuola87/5
Valtonen, Irmeli, Anglosaksien Pohjola. Ottar ja Porthan sen kuvaajina ja tulkitsijoina, 2009.
Pekkala, Armi, Turunen, Minna, From past to present. Documenting northwest Russia. Lapin yliopisto.