Vuoden 1740 maakirjan mukaan Kemikylässä asutettiin seuraavia alueita:
Kattomaa (Kacktoma/Käcktoma) eli Palo-Kattomaa sijaitsee Kuoskun ja Nousun välissä Tenniöjokeen laskevan Pyhäjoen varrella
– nimismies Martti Hannunpoika Nousun asuinkenttä
Käytännössä Martti Hannunpoika asui poikansa luona Kehtomaalla Kemikylän rippikirjamerkintöjen mukaan.
Ala Arajärvi (Pikkuarajärvi eli Värriöjärvi)
– Pekka Heikinpoika Värriö asutti Värriön savua
Ulmajoensuunmaa (Ulmajansuunmaa eli Nousun kylä)
– Paavo Rysse asutti Karppisen savua
– Hannu Matinpoika Nousu asutti Nousun savua
Kemikylän rippikirjojen mukaan Paavo Niilonpoika Rysse saapui Karppisen taloon vuonna 1733. Viimeinen merkintä hänestä savun isäntänä on vuodelta 1740, mikä on myös maakirjan tieto.
Keminkenttä (Kemikentas) sijaitsee Kemihaarassa
– Antti Antinpoika Mustan asuinkenttä
Nuortinkenttä (Notinkentas) sijaitsee Nuorttijoen varrella
– Hannu Hannunpoika Leskenin asuinkenttä
Kehtomaa (Kaihtoma) sijaitsee Ylimmäisen Suoltijoen lasku-uoman vastapäätä likellä Martinkylää
– Martti Martinpoika Nousu asutti Karppisen eli Nousun savua
Martti Martinpoika haki 1740-luvulla savuun uudisasukasoikeuksia. Se lienee tarkoittanut tilan muodostamista sekä pyyntimaiden rajojen erottamista. Sen ulkopuolelle jäänyt alue oli varattu lappalaisille. Hän harjoitti tilallaan käytännössä lappalaiselinkeinoa eli metsästystä ja kalastusta.
Ulmajoensuunmaa
– Matti Hannunpoika Nousu asutti Nousun savua
– Juho Hannunpoika Nousu asutti Nousun savua
– Erkki Matinpojan asuinkenttä
– Pekka Pekanpojan asuinkenttä
Oletettavasti Erkki Matinpoika oli vaikuttanut Kemikylässä ainakin vuonna 1727. Tämä nimi oli tullut esiin eräästä oikeudenkäyntipöytäkirjasta. Lappalaisia Erkki Matinpoikaa eikä Pekka Pekanpoikaa oltu missään vaiheessa merkitty Kemikylän rippikirjoihin.
Tuohon aikaan Kemikylässä asuttiin sekä asuinkentillä että savupirteissä. Asuinkenttiä asuttivat ne lappalaiset, jotka noudattivat perinteistä lappalaiselinkeinoa, savuja lappalaiset, jotka omaksuivat jo talonpoikaiselinkeinoa, sekä uudisasukkaat. Ainoastaan uudisasukkaat pitivät palkollisia. Ainakin asuinkenttiä asuttavat lappalaiset noudattivat vuotuiskiertoa, mahdollisesti myös savussa asuvat lappalaiset ennen kuin olivat hankkineet lypsylehmän. Kemikylän yhdeksästä savusta kuudessa pidettiin lehmiä 1757 (Suur-Sodankylän historia II: 26). Näistä vain kaksi oli uudisasukkaiden perustamia.
Vuoden 1739 Kemikylän rippikirjan mukaan Antti Keitsa asui Pekka Heikinpoika Värriön taloudessa Ala Arajärvellä.
Karppisen savuun oli Kemikylän vuoden 1736 rippikirjassa kirjattu Paavo Niilonpoika Ryssen eli Karppisen ja hänen vaimonsa Elsan lisäksi eräs Erkki sekä vuonna 1741 eräs Paavo. Paavo osoittautui Paavo Matinpoika Haloseksi, joka kävi Värriön rengiksi vuonna 1750 ja oli siihen asti pitänyt taloa Paavo Ryssen poismuutettua vuonna 1740. Karppisen savu autioitui siten vasta vuonna 1750.
Paavo ja Erkki oli nimetty vuoden 1735 Kemikylän kinkerinkirjaan Karppisten yhteyteen. Erkki saattaa olla sama henkilö kuin vuonna 1737 Värriön talossa työskennellyt renki Erkki Halonen. Rippi- ja kinkerinkirjamerkinnät rakentavat arvoituksen. Molempien nuorukaisten nimiä edeltää määre, jonka ensimmäinen sana on kirjoitettu isolla kirjaimella aivan kuin kyseessä olisi nimi. Tulkitsen sanan näin: “Hinsson”, Hin olisi lyhenne Hindrikistä eli Heikistä.
Aiheesta on keskusteltu eräässä Paavo Halosen sukua käsittelevässä ryhmässä ja nuorukaiset oli tulkittu poikapuoliksi, siis Elsan pojiksi suhteessa Paavo Niilonpoikaan. Näin voi tosiaan tulkita Paavoa, joka oli Matti Halosen, Elsan edesmenneen puolison poika. Rippi- ja kinkerikirjojen merkinnöistä seuraa, että Erkin olisi pitänyt olla Paavon veli. Ainakaan Geni ei tiedä sellaista Paavon veljeä.
Jos Erkki olisi Heikki Hannuniemen (Halosen) ja Anna Nousun poika, olisi isä Matti Halosen nuorempi veli, siten nuorukaiset olisivat serkkuja. Ja kun Paavo Rysse muutti perheineen Karppisesta, on johdonmukaista, että taloon jäi Matin poika Paavo serkkunsa sijasta. Erkki kirjattiin isänsä Heikki Hannuniemen perheen yhteyteen Kemijärven rippikirjaan vuonna 1742.
Vuoden 1735 kinkerin- ja 1741 rippikirjoissa Paavon etunimen edessä oleva väärä isän nimi lienee kirjurin kirjausvirhe.
Vuonna 1735 kemijärveläinen Heikki Erkinpoika Halonen vaimoineen oli halunnut perustaa uudistilan Savukoskenniskaan, mutta kyläläiset lunastivat heidät ulos maksamalla heidän osansa kyläverosta. Nämä olivat pitäneet pariskuntaa liian levottomana. (Suur-Sodankylän historia II: 146 ja 174.) Heikki Halosella ja hänen vaimollaan tarkoitettiin juurikin Heikki Hannuniemeä ja Anna Nousua. He olisivat paluumuuttaneet Kemikylään. Ehkä sen myötä heidän poikansa Erkki jäi asumaan Ulmajansuunmaan Karppiseen, josta Heikki oli lähtöjään.
Lähdettyään Värriön savusta perheensä kanssa vuonna 1758 Paavo Halonen asettui Savukoskenniskaan.