Kirjassaan Tietoja Sodankylän ja Kittilän pitäjien aikaisemmista ja myöhemmistä vaiheista G. A. Andersson on kuvaillut 1800-luvun lopulla Kemikylässä muisteltua legendaa Murharovasta, jonka mukaan venäläiset tuhosivat saamelaiskylän. Sotajoukko oli saapunut kosto- ja ryöstöretkelle Kemikylään vuonna 1594 osana Ruotsin ja Venäjän Pitkän vihan pitoa. Vuoden saattaa päätellä Kemikylän 1595 voudintilistä. Tiliin oli kirjattu viisi verolappalaista, joista neljän merkinnät päättyivät kyseiseen vuoteen. Kun lappalaisen viimeisen verovuoden tietoa verrataan muihin Pitkän vihan vuosien 1570–1595 vastaaviin tietoihin, huomataan, että muutos on ollut varsin dramaattinen. Koska veriteko oli tapahtunut jokien jäästä vapautumisen jälkeen ja ennen kuin kemikyläläiset olivat ehtineet siirtyä kesäkylään Kemijärven rantaan, voidaan hyökkäys ajoittaa touko- kesäkuulle. Silloin naiset, lapset ja vanhukset olivat vielä jääneet leiriin miesten siirryttyä omille asuinkentilleen. Venäläiset saapuivat vesitse Nuortin kautta Sotajoelle, Sotataipaleen yli Vuohtijoen latvoille ja Kemijoelle, jonka rannassa oli saamelaiskylä Kairijoen suun vastapäätä. Kylä tuhottiin lähes viimeiseen asukkaaseen. Legenda antoi kaiken kunnian sompiolaiselle lovinoita Akmeelille ja hänen veljelleen, mutta ilmeisesti lappalaiset ja venäläiset olivat päätyneet yhteenottoon. Siinä yhteydessä mahdollisesti neljä Kemikylän saamelaismiestä sai surmansa. Tulkintani ei ole aukoton, koska ei ollut saatavilla kahden seuraavan vuoden voudintiliä. Hyökkäyksellä oli seurauksensa. Verovuosina 1598 ja 1599 asuinkentilleen kävivät ainoastaan kahden perhekunnan miehet, Iänjoutsi Aikasarrianpoika ja hänen kaksi poikaansa Hannu ja Vallia sekä veljekset Piera ja Antti Antinpojat, jonka isä Antti Tennonpoika oli yksi neljästä kahakassa menehtyneistä. Toiset kolme olivat Antin veli Päiviä, Mieliä Morottanpoika ja ensimmäistä vuottaan verolappaisena toiminut nuori Tuutia Aikasarrianpoika. Koska legendan mukaan vain kaksi raskaana ollutta naista jäi hyökkäyksessä henkiin, tarkoitti se sitä, että miltei koko kylän tuleva sukupolvi oli menehtynyt. Kolme iäkkäämpää kylän lappalaismiestä palasi asuinkentilleen ja kykeni veronmaksuun vasta vuosina 1601–1606 sekä vartuttuaan surmansa saaneen Päiviä Tennonpojan neljä poikaa asettuivat asuinkentilleen vuosina 1606–1610. Lisäksi Kuolajärveltä saapui kaksi tulokasta vuosina 1598–1599, yksi vuonna 1606 ja neljä vuonna 1616. Pitkän vihan jälkeen 1600-luvun alkuvuosille saakka oli ollut useita kato-, nälkä- ja hallavuosia. Seuraavan vuosikymmenen puolessa välissä alkoi kylässä nousukausi.