Saamelaisten esi-isien alkukotina pidetään Laatokan ja Äänisen eteläpuolella olevaa aluetta, joista käsin heimo levittäytyi Karjalankannaksen kautta koilliseen Suomenniemeen sekä Aunuksen kannaksen kautta pohjoiseen Vienan suuntaan 1000 eaa. vaiheilla. Alkukodista länteen asui muitakin heimoja, kuten länsiuralilaisia tšuudeja tai karjanhoitoa ja maanviljelyä harjoittavia itämerensuomalaisia heimoja, germaaneja ja heidän alapuolellaan baltteja ja slaaveja. Ehkä väestöjen paljous (resurssien jakaminen) ja liikkuvuus sai osan saamelaisten esi-isistäkin liikkeelle. Pitkän ajan kuluessa eteenpäin siirtyessään he sulauttivat itseensä vastaantulevia harvalukuisia heimoja.
Kun itämerensuomalaiset rantautuvat satojen vuosien aikana Viron rannikolta Lounais-Suomeen, kohtasivat he siellä germaaneja, jotka sulautuivat yhä isonevaan tulokasväestöön. Tämä väestö siirtyi Varsinais-Suomesta Satakunnan kautta sisämaahan Hämeeseen, josta se suuntautui kohti Karjalankannasta (600–700 jaa.), Savoa (700–1000 jaa.) ja Laatokan eteläpuolta Vepsään (800–900 jaa). Valtaosa tuolla alueella asuneista saamelaisista, tšuudeista ja merjalaisista sulautuivat tähän joukkoon. Tässä jatkumossa kehkeytyivät karjalan-, inkeroisten- ja vepsänkielet. Vepsäläiset laajensivat alueitaan Valkeajärvelle sekä Ääniselle. Se johti osan saamelaisista siirtymään Äänisen pohjoispuolelle.
Karjalan asutus levittäytyi pohjoiseen saamelaisten maille Vienanmeren rannoille ja luoteeseen, jossa se kohtasi saamelaista ja hämäläistä väestöä, lisäksi karjalaiset levittäytyivät vepsälaisten alueille 1200–1300 luvuilla. Karjala liitettiin Novgorodin valtioon 1270. Inkeri ja Vatja venäläistyivät, samoin länsiuralilaisista ryhmistä ainakin tšuudit ja merjalaiset slaavien laajentuessa koilliseen ja itään. Novgorod oli suomalais-ugrilaisten heimojen ja rusien muodostama valtio. Suuri osa saamelaisista vaihtoi kielensä karjalaan tai venäjään ja sopeutuessaan valtaväestöön he kävivät harjoittamaan talonpoikaisuutta. Osaa taas karjalaiset työnsivät sisämaahan. 1700-luvulla saamelaisasutusten tilalla oli karjalaiskyliä. Tätä aluetta kutsuttiin Metsä-Lapiksi, sen sijaan pohjoisemmassa Villissä-Lapissa saamelainen oli säilyttänyt elinkeinonsa.
Kuzmin, Denis, 2013, Saamelainen asutus Karjalassa: https://www.sgr.fi/susa/94/kuzmin.pdf
Lang, Valter, Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria, SKS, 2020.
Piha, Minerva, Eteläsaamelaiset rautakautisessa Pohjolassa – Kielititieteellis-arkeologinen näkökulma, Turun yliopiston julkaisuja, Turku 2020.
Jätä kommentti