Novgorod Archives - Tekstin aura

Saamelaiset asettuivat Kuolan niemimaalle sen jälkeen kun he olivat saavuttaneet Kantalahden. Koko Karjalan saamelaiset olivat asuttaneet viikinkiajan alussa. Saamelaisten asutus ulottui pohjoisessa Kuolan niemimaan lisäksi itään Vienanjoelle saakka. Vienanjoen suulla oli itämerensuomalainen, tšuudien asuttama suuri asutuskeskus, jota viikinki Ottar oli kuvannut nimellä Bjarmia. Nämä taipaleentakaiset tšuudit eroavat kielellisesti Olhavan tšuudeista. Olhava sijaitsee Vatjan ja Inkerin eteläpuolella sekä Vepsän länsipuolella. Tämän alueen tšuudeja pidetään länsiuralin puhujina ja heidän kielessä oli yhtymäkohtia mordvaan, kantasuomeen, merjaan ja saameen. Venäjänkielisiin sulautuneet Tverin alueella asunut tuntemattomaksi jäänyt ryhmä, Valkeajärven lopilaiset ja toimalaiset muodostavat laajan kaaren Suomenniemen itäpuolella Tverin karjalasta, Vepsään ja Vienanjoen suun takana oleville sivujoille eli Yliseen ja Aliseen Toimajokeen. Nämä väestöt ovat mahdollisesti puhuneet länsiuralia.

Saamelaisten varhaisimmat tšuudeista kertovat vainolaistarinat palautuvat Bjarmian aikaan. Bjarmiaa on pidetty tšuudilaisena. Yleisnimityksenä tšuudi pitää sisällään useita pohjoisessa asuneita suomalais-ugrilaisia kansoja, kuten taipaleentakaisia tšuudeja ja toimalaisia. Bjarmiaa on pidetty myös permiläisenä tai vepsäläisenä siirtokuntana. 800-luvun loppuvuosikymmeninä Bjarmiassa käynyt viikinki Ottar kuvasi sen asukkaita vaaleiksi, isokokoisiksi sekä sinisilmäisiksi ja he puhuivat fennien puhuman kielen tapaista kieltä. Ottar tarkoitti fenneillä ilmeisesti saamelaisia. Vuoden 1026 ryöstöretkensä tapahtumia viikinki Tore Hund kuvasi bjarmien palvonneen Jomalia. Bjarmit olivat rikas kansa, jonka kauppayhteydet ulottuivat Vienanjokea pitkin Veliki Ustjugiin saakka. Tämä kronikoissa vuonna 1207 mainittu Keski-Venäläinen kaupunki oli aikoinaan merkittävä kaupan keskus, josta oli yhteydet Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Tšuudeista on kerrottu Bjarmiaa ympäröivien kansojen kansanperinteessä. Näitä ovat saamelaiset ja komit sekä kauppa- ja ryöstömatkoilla käyneet viikingit että aluettaan Jäämerelle ja itään laajentaneet slaavit. Taipaleentakaisten tšuudien mailla puhutuista kielistä osa muistutti karjalaa ja osa viroa paikkojen nimistön perusteella. Tutkijapiireissä on arveltu, että Bjarmian olisi perustanut joko karjalaiset, vatjalaiset, vepsäläiset tai jopa hämäläiset. Väestö olisi siirtynyt etelästä Vienanjoen suulle samoja vesireittejä pitkin kuin myöhemmin karjalaiset ja venäläiset eli Äänisen kautta Vienanmerelle. Bjarmian siirtokunnan perustaminen on mahdollisesti liittynyt Novgorodin perustamisen vaiheeseen tai aikaan vähän sitä ennen.

Viikingit eli varjagit alkoivat toimia Laatokan ympäristössä 700-luvun lopulta alkaen. Vuonna 753 he perustivat Laatokanlinnan Olhavanjoen varrelle ja alkoivat verottaa aluella asuvia itämerensuomalaisia ja slaaviheimoja, jotka kuitenkin jossain vaiheessa kieltäytyivät maksamasta, alkoivat hallita itseään, mutta ajautuivat keskinäisiin kahakoihin. Sen vuoksi vuonna 862 he pyysivät hallitsijakseen Ruotsin itärannikolla sijainneesta Roslagenista kolmea varjagi-veljestä.

Valter Langin mukaan itämerensuomalaisen väestön siirryttyä Viron rannikolta Suomenlahden yli Lounais-Suomeen, se levittäytyi sisämaahan, josta se suuntautui kohti Karjalankannasta (600–700 jaa.), Savoa (700–1000 jaa.) ja Laatokan eteläpuolta Vepsään (800–900 jaa). Viron rannikolta oli aikaisemmin siirtynyt väestöä itään eli Karjalankannakselta lounaaseen (200–500 jaa.). Eriydyttyään virolaisista väestö tunnettiin vatjalaisina.

Mahdollisesti taipaleentakaiset tšuudit olivat lähtöisin Karjalankannakselta ja sen lähialueilta 800-luvun taitteesta vähän ennen Novgorodin perustamista. Siirtokunnan väestö sai vahvistusta Bjarmian ympäristössä asuvista länsiuralilaisista heimoista. Bjarmia tuhoutui 1200-luvun puolessa välissä Novgorodin ja karjalaisten hyökkäyksissä, toisaalta mongolien hyökkäyksissä Keski-Venäjälle katkaisten kauppayhteydet. Bjarmian väelle koituneista seurauksista on kerrottu venäläisissä surumielisissä kansanlauluissa sekä viikinkien taruissa.

Lähteet:

Saamelaisten esi-isien alkukotina pidetään Laatokan ja Äänisen eteläpuolella olevaa aluetta, joista käsin heimo levittäytyi Karjalankannaksen kautta koilliseen Suomenniemeen sekä Aunuksen kannaksen kautta pohjoiseen Vienan suuntaan 1000 eaa. vaiheilla. Alkukodista länteen asui muitakin heimoja, kuten länsiuralilaisia tšuudeja tai karjanhoitoa ja maanviljelyä harjoittavia itämerensuomalaisia heimoja, germaaneja ja heidän alapuolellaan baltteja ja slaaveja. Ehkä väestöjen paljous (resurssien jakaminen) ja liikkuvuus sai osan saamelaisten esi-isistäkin liikkeelle. Pitkän ajan kuluessa eteenpäin siirtyessään he sulauttivat itseensä vastaantulevia harvalukuisia heimoja.

Kun itämerensuomalaiset rantautuvat satojen vuosien aikana Viron rannikolta Lounais-Suomeen, kohtasivat he siellä germaaneja, jotka sulautuivat yhä isonevaan tulokasväestöön. Tämä väestö siirtyi Varsinais-Suomesta Satakunnan kautta sisämaahan Hämeeseen, josta se suuntautui kohti Karjalankannasta (600–700 jaa.), Savoa (700–1000 jaa.) ja Laatokan eteläpuolta Vepsään (800–900 jaa). Valtaosa tuolla alueella asuneista saamelaisista, tšuudeista ja merjalaisista sulautuivat tähän joukkoon. Tässä jatkumossa kehkeytyivät karjalan-, inkeroisten- ja vepsänkielet. Vepsäläiset laajensivat alueitaan Valkeajärvelle sekä Ääniselle. Se johti osan saamelaisista siirtymään Äänisen pohjoispuolelle.

Karjalan asutus levittäytyi pohjoiseen saamelaisten maille Vienanmeren rannoille ja luoteeseen, jossa se kohtasi saamelaista ja hämäläistä väestöä, lisäksi karjalaiset levittäytyivät vepsälaisten alueille 1200–1300 luvuilla. Karjala liitettiin Novgorodin valtioon 1270. Inkeri ja Vatja venäläistyivät, samoin länsiuralilaisista ryhmistä ainakin tšuudit ja merjalaiset slaavien laajentuessa koilliseen ja itään. Novgorod oli suomalais-ugrilaisten heimojen ja rusien muodostama valtio. Suuri osa saamelaisista vaihtoi kielensä karjalaan tai venäjään ja sopeutuessaan valtaväestöön he kävivät harjoittamaan talonpoikaisuutta. Osaa taas karjalaiset työnsivät sisämaahan. 1700-luvulla saamelaisasutusten tilalla oli karjalaiskyliä. Tätä aluetta kutsuttiin Metsä-Lapiksi, sen sijaan pohjoisemmassa Villissä-Lapissa saamelainen oli säilyttänyt elinkeinonsa.

Kuzmin, Denis, 2013, Saamelainen asutus Karjalassa: https://www.sgr.fi/susa/94/kuzmin.pdf

Lang, Valter, Homo Fennicus – Itämerensuomalaisten etnohistoria, SKS, 2020.

Piha, Minerva, Eteläsaamelaiset rautakautisessa Pohjolassa – Kielititieteellis-arkeologinen näkökulma, Turun yliopiston julkaisuja, Turku 2020.

Avainsana: Novgorod

Bjarmia

Karjalan asuttaminen