G. A. Andersson keräsi Kemikylän eri puolilta tarinoita seudun asuttamisesta vuonna 1886. Tarinat olivat rakentuneet yhdistelemällä eri ikäisiä tapahtumia, jotka juonen kannalta kuuluivat näennäisesti yhteen. Siinä oli korvattu nuoremmilla osilla vanhempia, mutta jättivät niistä tarinaan jotain vihjeitä. Kaikissa kolmessa tarinassa yhteistä oli uskomus, että ensimmäiset asuttajat olivat uudisasukkaita.
Kaksi tarinaa oli keskenään samantapaisia. Niissä yhdistyi kilpasauvonta ja Kemikylän asuttaminen. Ensimmäinen varhaisempi tarina alkoi Kemijärveltä ja päättyi tiettyjen kantatalojen asuttamiseen ja toinen Kemikylän Kyläseljästä ja päättyi tiettyjen kylien asuttamiseen. Sen sijaan kolmas tarina oli toisenlainen. Tulijoiden suunta oli (Kuolajärven) Sotkajärven seudulta eivätkä he sauvoneet kilpaa. Tarinoiden näkökulmista voi havaita muistelijan asuinpaikan vaikutuksen kerrontaan: martinkyläläinen kertoi sauvomisen edenneen Tenniöjokea ylöspäin ja nousulainen samaa jokea alaspäin.
Nousulla kerrottu tarina muistutti Martinkylällä kerrottua siten, että tarinoissa mainittiin henkilöiden etunimet ja kylät, jonne he asettuivat asumaan. Nousulla kerrotun tarinan tyyli vaikuttaa olevan samalta ajalta kuin Martinkylällä kerrotun tarinan, mutta itse tarina on vanhempi, ajalta ennen uudisasukkaiden saapumista. Tätä nousulaiset eivät enää muistaneet 1880-luvulla.
Ensimmäisen tarinan henkilöitä olivat Karppinen ja tuntemattomaksi jäänyt henkilö, jotka olivat venekuntien perämiehiä. Tarinan mukaan Karppinen perusti Pelkosenniemellä Pulskan savun, jota myös kutsuttiin Karppiseksi. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö perusti Kemikylään tultuaan Nousun savun. Tässä tarinassa on kaksi tarinaa yhteenliitettynä, lisäksi tarina on tiivistynyt ja sen vuoksi jollain keskeisillä sanoilla on useampi merkitys. Siinä viitataan sekä Pelkosenniemellä sijaitsevaan Pulskan taloon että Nousun kylään, jonne oli rakennettu Karppisen (tunnetaan myöhemmin Pulskana) ja Nousun savut. Pelkosenniemen Pulskan talo voi sisältää vihjeen toisen venekunnan perämiehestä, joka olisi asettunut Sompion Alaperälle uudisasukkaaksi samaan aikaan kuin Karppinen oli asettunut Kemikylään ensimmäisen kerran. Siten voidaan ajoittaa tarinan alkutilanne. Karppinen tunnistetaan tarinan Pulskan/Karppisen savun vihjeestä, joka ohjautuu Nousun kylään Nousun savun perustamistiedon vuoksi.
Toisessa tarinassa mainittiin Olli, Hannu ja Paavo. Olli asettui Kuoskuun ja Hannu Nousulle. Paavon (sukunimeltään Halonen) asettuminen Savukoskelle taas oli jossain vaiheessa tarinaan lisätty täydentävä osa. Tarinaa voi tulkita, että Olli ja Hannu olivat Kuoskun ja Nousun kylien perustajat. Kaksikko oli saamelaisveljeksiä Ulmajansuunmaalta. Vuoden 1760-vaiheilla Olli Hannunpoika Nousu rakensi savun paikkaan, jota kutsuttiin Kuoskuksi, Hannu on yleinen nimi Nousun suvussa Ulmajansuunmaalla eikä näin voi tietää, kuka Hannu olisi muistelun mukaan Nousun savun perustanut. Ollin veli Hannu oli rakentanut Ulmajansuunmaalla Törmäsen savun, ei Nousua. Siksi ajatukseni kääntyi kahteen tarinassa mainittuihin samanimisiin kemijärveläiseen uudisasukkaaseen, jotka nousivat Tenniöjokea pitkin ylävirtaan 1680-luvulla. Olli Karppisen asettumisesta Kuoskuun on epäsuoraa todistusta, mutta Hannu Karppisen asettuminen Ulmajansuunmaalle Karppisen savuun on varma tieto. Olli Karppisen asettumista tukee päätelmä, etteivät uudisasukkaat halunneet naapureikseen toisia uudisasukkaita. Ollin saapumisen aikaan Kemikylään uudisasukkaiden asuttamia paikkoja olivat Pikkuarajärvi eli nykyinen Värriön kylä, Kehtomaa Martinkylän vieressä ja Ulmajansuunmaa eli Nousu.
Kolmannessa tarinassa mainittiin Sotkajärveltä saapuneet kolme veljestä, jotka olivat Jussi eli Juntti, Hannu ja nimeltä mainitsematon henkilö. Ensimmäinen henkilö asettui Nousulle, toinen Kuoskuun ja kolmas Martinkylään. Kemikylän talonpoikaisaikana ketään talon perustajaa ei saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä. Toisaalta muistelijat saattoivat tietää, että eräät Kemikylään asettuneet tulijat olivat kotoisin Sotkajärveltä Muhoksen ja Utajärven välistä. Viitataanko heistä puhuttaessa silloin Karppisiin? Henkikirjat eivät tue kolmen Karppis-veljen ideaa, joista yksi olisi Juho ja toinen Hannu, mutta muisteltuna saatettiin heitä pitää lähisukulaisina ja sekoittaa heidän asuinpaikkansa: Hannu Ristonpoika asutti Ulmajansuunmaata, Olli IIsakinpoika Kuoskua ja Juho Matinpoika Kehtomaata likellä Martinkylää. He eivät asuttaneet näitä paikkoja samaan aikaan, vaikka niin saattoi mieltää parisataa vuotta myöhemmin. Näiden Karppisten olisi pitänyt saapua Kemikylään Kemijokea pitkin ja on kiinnostavaa pohtia miksi juuri tämä muistelus muisteltiin Nousun kylässä eikä Martilla. Päättelen, että pohdintani on väärin. Karppisen suku ei jäänyt Kemikylään. Jäi nimi, jonka toiset suvut ottivat käyttöönsä. Niinpä palaan uudestaan ajatukseeni, että kolme saamelaisveljestä saapui Kemikylään Kuolajärven Sotkajärveltä. Savukosken vanhin yhtäjaksoinen asutus on Nousun kylässä, josta se on levinnyt ympäri kuntaa, juuret ovat saamelaisajassa ja Nousun suku lähtöjään saamelainen.
Tarinoissa mainittuja nimiä on muistelijoiden ollut helppo muistaa, koska ne olivat myös kylien asutushistoriassa käytettyjä nimiä. Nimet ovat vähitellen unohtuneet, jos vastaavuutta ei ollut. Nimet ovat saattaneet säilyä, vaikka henkilöt ovat vaihtuneet tuoreempien tapahtumien korvatessa vanhempia. Tarinat ovat monen ajan summia.
Tulkinnan palat asettuvat kohdalleen kuten palapelissä. Yksi pala sisältää liian vähän informaatiota, mutta yhdessä ne muodostavat selvän kuvan. Ensimmäinen ja vahvin todiste sitoo Hannu ja Piettar Hannunpojat veljiksi. Vuonna 1686 oli oikeustapaus, jossa Inkeri Hannuntytär oli saanut kuolemantuomion, koska hän oli synnyttänyt lapsen serkulleen Iivari Piettarinpojalle. Toinen todiste on nousulaisten muistelus, jossa esitetään Juho, Hannu ja kolmas henkilö veljiksi. Yhdistämällä nämä tiedot tiedetään tarinan henkilöiden nimet. Minne he siirtyivät asumaan tultuaan kylään lienee muisteluksessa mennyt sekaisin. Hannu on nousulaisten esi-isä, Juho siirtyi pois Kemikylästä ilmeisesti Venäjälle ennen vuotta 1643, joten mielekäs asuinpaikka olisi ollut jossain Martin takametsissä ja Piettarin asuinalueeksi olisi jäänyt Kuosku.
Henkikirjoista voidaan lukea milloin kukin uudisasukas oli saapunut Kemikylään. Henkikirjoista saattoi lukea myös nousulaisten muisteluksessa mainittujen saamelaisten tulijoiden nimiä. Tämän jälkeen saamelaisten täsmällisempi saapumisvuosi oli edellyttänyt päättelyä, koska Kemikylän voudintilien ja henkikirjojen välillä on kahdenkymmenen vuoden katkos. Olin aikaisemmin huomannut, että tyypillisesti Kuolajärven saamelaisia saapui Kemikylään ankarien katovuosien jälkeen. Tulkitsin, että kolmelle veljelle sopivin hetki saapua olisi ollut pian Perttulin hallavuoden jälkeen vuosina 1636 tai 1637. Kemikyläläisen Hannu Hannunpojan nimi on vuonna 1638 tehdyssä valituksessa, joka koski talonpoikien harjoittamaa kalastusta ja metsien kaskeamista lappalaisten mailla.
Lähde:
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 38.
Jätä kommentti