Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).
Onko mahdollista, että Sotkajärveltä ei saapunutkaan kolmea veljestä Kemikylään? Tulemista ei tue ainakaan tieto, ettei veljesten isää Hannua löydy Kuolajärven voudintileistä. Itse asiassa on mahdollista, että hän olisi ollut tulokas. Kaksi faktaa voivat ohjata tulkintaa tunnistamaan Hannun Kemikylän voudintileistä. Ensiksi Matti Hannunpoika Nousu ja Anna Juhontytär vihittiin vuonna 1699. Kirjauksessa kerrotaan, että he olivat samasta kylästä. Saamelaisilla oli käytäntö, ettei aviopari saa olla toisilleen sukua, ei edes pikkuserkkuja. Toiseksi vuonna 1638 Hannu Hannunpojan osallistui valitukseen talonpoikien harjoittamasta kalastuksesta ja kaskeamisesta lappalaisten mailla. Tuskin hän olisi päässyt tekemään sitä, jos hän olisi saapunut Kemikylään vuosi kaksi aikaisemmin. Tämä tieto syventää näkökulman aikamäärettä.
Kemikylän voudintileistä olen muodostanut Anna Juhontyttären sukupuun: Anna Juhontytär / Juho Heikinpoika / Heikki Hannunpoika / Hannu (Måns / Vallia) Iänjoutsinpoika / Iänjoutsi Tennonpoika / Tenno Tuutianpoika.
Jos Anna ja Matti ovat olleet vähintään kolmansia serkkuja, etsisin Kemikylän voudintileistä Hannu Iänjoutsin aikalaista, jonka nimi on Hannu eikä hänellä ole tileistä tunnistettuja poikia. Sellainen on Hannu (Måns) Päiviänpoika. Hän oli Hannu Iänjoutsin serkku. Molemmissa sukuhaaroissa esiintyy usein nimet Piettar, Hannu ja Juho (l. Iänjoutsi). Hannu Päiviänpoika ei ole voinut lähteä Kuolajärvelle, koska hän oli maksanut Kemikylässä lapinveroa samaan aikaan, kun (arvioni mukaan) veljekset syntyivät.
Matti Hannunpoika Nousun sukupuu: Matti Hannunpoika / Hannu Hannunpoika / Hannu Hannunpoika / Hannu (Måns) Päiviänpoika / Piettar (Pekka/Päiviä) Tennonpoika / Tenno Tuutianpoika.
Nousun suvun sukujuuret palautuvat Kemikylän aivan ensimmäisiin asujiin.
Vuonna 1886 Nousulla kuten muuallakin Kemikylässä muisteltiin uudisasukkaiden saapumista. Muistitieto ei yltänyt ainakaan tietoisesti lappalaisaikaan. Vuoden 1564 jälkeen Tenno Tuutianpoika lähti Kemikylästä Kuolajärvelle. Tuohon aikaan Kuolajärven talvikylä sijaitsi Tenniöjärven tuntumassa. Hänellä oli kolme poikaa, Piettar, Teutia (Antti) ja Iänjoutsi (Juho), joista Kuolajärven ja Kemikylän voudintilien mukaan Teutia palasi Kemikylään takaisin heti 1580 jälkeen. Toiset kaksi veljestä saivat Kemikylässä nautintamaan käyttöönsä pian sen jälkeen.
Lähde:
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 38.
Kemijärvi vihityt 1699: https://www.sukuhistoria.fi/sshy/kirjat/Kirkonkirjat/kemijarvi/syntyneet-vihityt-kuolleet_1698-1710_ik198/1.htm
Kemikylän voudintulit 1563–1620
Kemikylän henkikirjat 1643–1730
Kuolajärven voudintilit 1572–1620
1500-luvulla Kuolajärven asutus keskittyi Tenniöjärvelle ja Tulppion seudulle. Kemikylän ensimmäisillä asukkailla oli vaihtunut kylä ilman, että he vaihtoivat asuinkenttäänsä. Kemikylä oli saanut asukkaansa lähes jokaisesta Kuolajärven suvusta, joista osa tunnetaan saamelaisnimistään tänäkin päivänä eli Kallungista, Tennosta ja Peunasta sekä Sarrista/Saijasta, Keriusta, Miuluksesta/Mujosta, Koriasta ja Harista.
1620-luvun jälkeen Kuolajärven asutus levittäytyi ja talvikylän paikka vaihtui Tenniöjärveltä Sallansuuhun mahdollisesti väestön lisääntymisen ja nautintamaiden hajaannuttamisen vuoksi. Ainoastaan pohjoisin osa oli periferiaa. Kuolajärven sukujen esi-isät asuttivat nautintamaitaan: Aikia Aripäivänpojan jälkeläiset Kallunkijärveä, Sarre Päiviänpojan jälkeläiset Märkäjärveä, Päiväsarria Ikäpäivänpojan jälkeläiset Onkamojärveä sekä Hannu ja Tenno Aikianpoikien jälkeläiset Sarivaaran seutua sekä Kuolajärveä, Sotkajärveä, Tenniöjärveä ja Tenniöjoen latvaa. Nautintamaiden keskellä oli talvikylän alue.
Kemikylässä ylöskirjatun muisteluksen mukaan kolme veljestä saapui kylään Sotkajärveltä. Tieto rajaa vaihtoehtoja mitä sukua veljekset olivat. He olivat Hannu tai Tenno Aikianpojista polveutuneita. Tuohon aikaan saamelaisperheellä oli tyypillisesti kahdesta kolmeen poikaa eri Kuolajärven henkikirjojen mukaan. Myös tämä tieto toimii mahdollisuuksien rajaajana. Se karsii pois kaikki kotakunnat, joissa oli kolme poikaa. Väestön määrä pysyi kylässä vakiona, koska maa ei elättänyt enempää lappalaiselinkeinoa harjoittamalla. Rajaukseen sopivat Olli Hannunpoikaan, Jöns Hannunpoikaan ja Martti Tennonpoikaan. Nimistö toimii vaihtoehtojen karsijana niin ikään, koska saamelaiset kunnioittivat edesmenneitä sukulaisiaan antamalla lapsilleen heidän nimiään. Samat nimet kertautuivat suvussa. Juho, Hannu ja Piettar Hannunpojat vaikuttavat olevan lähimpiä sukulaisia Tuomas Jonssinpojalle. Jöns Hannunpoika ei voi olla veljesten isä, koska hänellä olisi ollut silloin neljä poikaa. Tulkinta edellyttääkin oletusta, että veljesten isä olisi ollut Hannu Hannunpoika. Etunimen saa veljesten isännimestä ja patronyymin Tuomaan isän patronyymistä. Hannu Hannunpoikaa ei kuitenkaan ole 1610–1620-lukujen voudintileissä eikä 1643 henkikirjassa. Hänen poikansa Juho sen sijaan saattaa olla kirjattu vuosien 1674–1687 Kuolajärven henkikirjoihin. Hän oli voinut olla paluumuuttaja. Asetelma ei kuitenkaan ole tavaton, sillä vastaavasti erästä Jöns Jönssinpoikaakaan ei oltu kirjattu vuoden 1667 eikä sen jälkeisiin Kuolajärven henkikirjoihin, vaikka hänen poikansa olivat. Jöns oli mahdollisesti tulokas Sompiosta ja saanut vaimon Harin suvusta. Eräs Jons Jonsinpoika oli kirjoilla Sompiossa verovuosina 1678 ja 1679.
Jos Hannu ei ollut Olli ja Jöns Hannunpoikien veli, hän oli ollut tulokas ja saanut puolisokseen heidän siskonsa ja alkanut asuttaa Sotkajärveä. Mahdollista on sekin, ettei Hannu koskaan saapunut Kuolajärvelle, mikä kylän voudintileissä näyttäytyisi samalla tavalla näkymättömyytenä.
Vuoteen 1620 mennessä Kemikylässä asui vain kaksi sukua, joiden juuret oli 1500-luvulta. Kutsun näitä sukuja tässä yhteydessä alkuperäisiksi, koska niiden kantaisät olivat kylän ensimmäisen sukupolven asuttajia. Kylän ensimmäinen nimismies Hannu Ikiänpoika ja toinen nimismies hänen veljenpoikansa Hannu Aikianpoika olivat valitut Tenno Tuutianpojasta alkaneesta suvusta. Sen suvun poikia oli kahdeksan vuoden 1643 henkikirjassa, toisesta ei lainkaan. Vuoteen 1620 mennessä Kemikylä oli saanut viisi tulokasta Kuolajärveltä, joiden poikia oli yhdeksän vuoden 1643 henkikirjassa. Lisäksi kolme veljestä oli saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä 1630-luvulla ja heistä kaksi oli kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan. Sompiosta oli saapunut kaksi miestä 1620 mennessä. Myöhemmin heidät korvasi niin ikään Sompiosta kaksi veljestä, jotka olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.
1643–1667
Vuoteen 1667 mennessä Kemikylän alkuperäiset suvut olivat jääneet selkeään vähemmistöön. Kyseisen vuoden henkikirjaan oli kaksi lappalaista nimetty kun samaan aikaan Kuolajärveltä saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä oli viisi. Lisäksi nimismiehet Olli Hannunpoika ja hänen poikansa Piettar (verovuodesta 1680 alkaen) oli valittu tästä joukosta. Sompiosta saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä ei tässä vaiheessa ollut enää yhtäkään.
1667–1696
Vuoteen 1696 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajilla ainoastaan neljällä oli asuinkenttä, Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisillä viidellätoista. Yksi lappalainen oli saapunut Sodankylästä ja asui kylässä vähän aikaa. Kuusi uudisasukasta oli tullut Kemikylään, kaksi ensimmäistä vuonna 1685. Uudisasukkaista vain yksi asui kylässä 1696 jälkeen.
1697–1719
Mahdollisesti vuoteen 1719 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajia ei enää ollut. Kylää oli koetellut sekä isot kuolovuodet ja useat nälkävuodet. Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisten kahdesta harvalukuisesta suvusta kylää asutti kuusi verolappalaista vielä vuonna 1704. Nimismiehenä jatkoi ainoana sukunsa miespuolisena edustajana Piettar Ollinpoika kuolemaansa 1711 saakka. Hänen pojanpoikansa oli menehtynyt vuonna 1706 nälkävuonna. Nimismiehenä häntä seurasi Matti Hannunpoika Nousu. Uudisasukkailta oli kirjattu kylän 1700-luvun vaihteen henkikirjoihin kolme nimeä, joista Heikki Pekanpoika Halonen eli Pietilä eli Värriö asutti Pikkuarajärveä, Erkki Paavonpoika Halonen eli Karppinen eli Telniö Ulmajansuunmaata ja Juho Matinpoika Karppinen Kehtomaata Solttijoen edustalla likellä Värriöjoen suuta.
1720–1730
1720-luvulla Kuolajärveltä saapuneiden suvuista oli jäljellä yksi, joka kantoi nimiä Nousu ja Lesken. Martti Hannunpoika Noususta tuli kylän nimismies veljensä Matin jälkeen viimeistään vuonna 1727. Kylä sai uusia asukkaita Sompiosta, josta olivat saapuneet Keitzan ja Tenton perheet, myös Piera (Pekka) Heikinpoika (Torju?). Sen sijaan 1720-luvulla kylässä vaikuttanut Erkki Matinpoika on voinut olla paluumuuttaja. Värriön ja Karppisen eli Telniön uudistiloja asutettiin edelleen. Kummassakin päämies oli vaihtunut nuorempaan. Karppisen tila Kehtomaalla oli autioitunut.
Lähteet:
Kemikylän henkikirjat 1600–1730
Sompion henkikirjat 1600–1730
Kuolajärven henkikirjat 1600–1667
Hannula, Petri: Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).
Vuoteen 1567 mennessä Kemikylän verolappalaista neljä oli vaihtanut kylää Kuolajärvelle ja yksi uusi oli tullut Sompiosta. Vuosien 1568–1581 väliltä ei ole Kemikylästä voudintilejä, mutta Kuolajärven tilien avulla voidaan hahmottaa muuttoliikettä kylien välillä. Suunta kääntyi Kemikylään 1580-vaihteessa. Vuoden 1582 Kemikylän voudintilissä on viisi lappalaista, jotka olivat saapuneet Kuolajärveltä. Osa heistä oli palannut isiensä maille. Vuonna 1586 Kemikylässä notkahti verolappalaisten määrä, joka elpyi seuraavana vuonna. Silloin oli kirjoilla yksi lappalainen keskimäärän ollessa 5–7 verollista. Tässä ajankohdassa ovat vihavenäläiset voineet tuhota Murharovassa sijainneen lappalaisten talvikylän, mitä vanha kansa on muistellut. Kemikylässä verollisten määrä puolittui kolmeen vuonna 1592 ja elpyi loivasti siten, että vuosina 1598 ja 1599 oli yhteensä 8 miestä, joista kuusi lappalaista sai käyttöönsä nautintamaita ensi kerran. Heistä kaksi oli saapunut Kuolajärveltä.
Kemikylä 1582–1595
Teutia (Olli) Utin(Utijoutsin)poika (1582, 1583–1585, 1586, 1587, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1576–1580)
Mieliä (Mikko, Mielikirja) Morottanpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1577–1580)
Iivari Ikäpäivän(Ikiän)poika (1582, 1583–1585) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1581)
Iänjoutsi (Lauri) Aikasarrianpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1577)
Jupikka Aikasarrianpoika (1589–1591) Tapettiin Pitkän vihan aikana.
Tuutia Aikasarrianpoika (1595) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.
Teutia Tennonpoika (1582, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1578–1580)
Pekka (Päiviä) Tennonpoika (1583–1585, 1595)
Antti Tennonpoika (1583–1585, 1587, 1595)
Iänjoutsi Tennonpoika (1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594)
Mahdollisesti kyseessä on kolme eri henkilöä, jossa Teutian kristillinen nimi olisi Antti.
Iäntauka Torianpoika (1582) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.
Tuutia Ionssinpoika (1587) Tulokas, vaikka Kuolajärven tilissä nimeä ei olekaan. Sen sijaan tilissä nimetään isä Ions Tuutianpoika.
Verovuoteen 1606 mennessä Kemikylään oli muuttanut viisi lappalaista Kuolajärveltä ja 1615–1620 välillä Sompiosta kaksi, joista toinen palasi kolmen vuoden päästä. Vasta tässä vaiheessa Kemikylä oli saanut Sompiosta pari asukasta, vaikka kylä muodostettiin ennen vuotta 1563 Sompion ja Kuolajärven alueista. Luonnollisena rajavesistönä oli toiminut Kemijoki siihen saakka. Yksi kemikyläläinen oli siirtynyt Sompioon 1619.
Vertailtaessa Kuolajärven ja Kemikylän voudintilejä vuosina 1600–1620 viimeistään verovuonna 1606 Kuolajärvi oli menettänyt kolme verolappalaista ja Kemikylä oli saanut kolme uutta verolappalaista. Vuonna 1604 tai 1605 Iivari ja Aikasarria Päiviänpojat sekä Päiviä Utianpoika lähtivät Kuolajärveltä Kemikylään.
Tämän jälkeen kummassakin lapinkylässä väestö väheni tasaisesti kunnes vuonna 1615 Kuolajärvi oli menettänyt kolmen vuoden takaiseen määrään nähden kolme ja vuonna 1616 Kemikylä saanut kolme verolappalaista verrattuna edelliseen vuoteen.
Kolmen verolappalaisen lukumäärän ero välillä 1615–1616 selittyy edellisenä vuonna kahdesta edesmenneestä Kemikylän lappalaisesta sekä seuraavana vuonna viidestä uudesta verolappalaisesta, joista osan juuret on Kemikylästä ja osa on vuoden 1604 tai 1605 Kuolajärveltä Kemikylään saapuneiden verolappalaisten jälkeläisiä.
Kemikylän voudintileissä vuonna 1615 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset
– Teutia Tennonpoika (ikääntynyt, alkuperäistä Kemikylän sukua, joka asutti kylää sen perustamisvuonna)
– Erkki Teutianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
Kemikylän voudintileissä vuonna 1616 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika)
– Aikia Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Piettarin veli)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
– Aikia Aikianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
– Piettar Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
Vuonna 1619 Kemikylän miesluku väheni kolmella ja vahvistui yhdellä.
Kemikylän voudintileissä vuonna 1618 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset
– Päiviä Utianpoika (saapunut Kuolajärveltä vuonna 1604 tai 1605)
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Aikian veli, kirjattuna vielä henkikirjaan vuonna 1643)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
Kemikylän voudintileissä vuonna 1619 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset
– Olli Mieliänpoika (mahdollisesti saapunut Sompiosta, iäkkään Mieliä Ollinpojan poika)
Samana vuonna kemikylälänen Markus Päiviänpoika (mahdollisesti Päiviä Utianpojan poika) oli muuttanut Sompioon.
Kaikkiaan välillä 1615–1620 Kemikylä menetti 11 verolappalaista ja sai 14 uutta. Väestöpohja nuortui. Yllättävää nykyisessä tulkinnassani on se, että välillä 1615–1620 Kemikylä ei juurikaan saanut uusia asukkaita. Eräs Sompion lappalainen saapui kylään verovuosiksi 1617–1619 ja palasi takaisin ja vuonna 1619 saapui eräs toinen Sompion lappalainen ja vastaavasti yksi kemikyläläinen lappalainen siirtyi Sompioon. Kuolajärveltä oli saapunut kolme lappalaista ennen 1600-luvun ensimmäistä kymmenvuotta. Heidän jälkeläisensä saivat tarkasteluvälillä käyttöönsä asuinkenttiä. Luonnollinen kasvu selittää väestön lisääntymisen suurimmalta osin.
Kuolajärven väestön vähentymisen 1615–1620 välillä selittyy sukupolven vaihtumisella eikä niinkään muuttotappiolla. Mahdollisesti lapsia syntyi vähemmän Ison vihan aikaan kuin keskimäärin ja seuraukset ilmenivät yhteisössä seuraavassa sukupolvessa.
Sompiossa sukupolvet säilyivät suurin piirtein samankokoisina noina aikoina.
Henkikirjojen mukaan Sompiossa asui 19 verolappalaista vuosina 1643–1647. Vuosien 1600–1620 verotietoihin tukeutuen voidaan tulkita 1643 henkikirjaa, että vain kahdella eli Juho Matinpojalla ja Hannu Aikianpojalla oli nautintamaa ennen vuotta 1620, jopa 17 oli saanut nautintamaansa kyseisen vuoden jälkeen ja heistä vain kaksi eli Lauri Mieliänpoika ja Lauri Aikasarrianpoika olivat saaneet nautintamaansa lähempänä vuotta 1620. Sen pystyy päättelemään isän verotiedoista. Lisäksi kaksi verolappaista oli saanut käyttöönsä asuinkentän vasta vuonna 1643, koska edellisenä vuonna savuluku oli 17.
Vuonna 1646 eräs Hannu Hannunpoika, jota ei ollut nimetty vuoden 1643 henkikirjaan, toimi kantajana yhdessä Juho Matinpojan kanssa kemijärveläisten ja lappalaisten kalastukseen liittyvässä kiistassa. Hän oli tuona vuonna henkikirjoissa. Siitä seuraa, että koska henkikirjan pääluku säilyi, jonkun toisen verolappalaisen nimi on poistettu siitä samana vuonna.
Voidaan päätellä, että toisin kuin Kemikylässä, jossa verolappalaisten määrä romahti luonnollisista syistä vuonna 1646, nuorten osuus oli Sompiossa huomattavasti suurempi. Aikaisempina vuosikymmeninä katovuodet ja mahdollisesti Pitkä viha (Ruotsin ja Venäjän sota 1570–1595) olivat vaikeuttaneet kemikyläisten elämää rankemmin kuin sompiolaisten niin, että se jätti jäljen syntyvyyteen. Kemikylä ikääntyi. Vuodesta 1646 alkaen Sompio oli väestöltään suurempi.
Onko Sompio saanut tulokkaita muista kylistä? Tulkitsen, että ainakin kerran. Vuonna 1619 verolappalaiseksi merkityn Markus Päiviänpojan nimi vaikuttaa irralliselta verrattuna hahmottamiini Sompion perhekuntiin. Sompion väestömäärän lisääntymisen selittää pitkälle luonnollinen kasvu. Vuoden 1643 verolappalaisista viidellä oli asuinkenttä vielä 1667.
Sompion verolappalaiset vuonna 1643
Olli Aikianpoika (nimismies)
Juho Matinpoika
Hannu Aikianpoika
Antti aikianpoika
Juho Matinpoika
Matti Markuksenpoika
Olli Junkenpoika
Antti Wallenpoika
Olli Markuksenpoika
Piettar Heikinpoika
Olli Piettarinpoika
Matti Wallenpoika
Martti Wallenpoika
Lauri Aikasarrianpoika
Antti Antinpoika
Heikki Markuksenpoika
Lauri Matinpoika
Heikki Hannunpoika
Lauri Mieliänpoika
Lähteet:
Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia I, Jyväskylä 1995, s. 116.
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 40.
Sompion voudintilit 1600–1620.
Sompion henkikirjat 1643 ja 1667.
Kemin Lapissa vuosina 1642–1645 verolappalaisten määrä kaksinkertaistui parikymmentä vuotta aikaisemmasta määrästä. Selittääkö sitä paremmin luonnollinen kasvu vai muuttoliike? Kemikylän vuoden 1620 voudintiliin oli kirjattu kahdeksan verolappalaista. Vuoden 1643 henkikirjaan 21 verolappalaista, joista seitsemällä oli nautintamaat käytössä jo 1610-luvulla. Heillä oli kymmenen poikaa omilla nautintamaillaan. Samaa ikäluokkaa kuin nämä seitsemän oli kaksi verolappalaista – edesmenneitä vuonna 1643 – joilla oli kaksi poikaa pitämässä nautintamaita. Lisäksi oli kaksi vanhempaa verolappalaista, jotka lienevät saaneet nautintamaansa vuoden 1620 jälkeen ja kaksi vuoden 1643 verotietoihin merkittyä verolappalaista, joka olivat saapuneet Kuolajärveltä 1630-luvulla. Vuonna 1646 Kemikylän verolappaisia oli enää 12. Vähentyminen oli luonnollinen. Ikääntyneet lappalaiset, joita oli tässä joukossa yhdeksän, olivat edesmenneet tai maksukyvyttömiä vuonna 1646. Sen sijaan 1630-luvun loppupuolella, viimeistään ennen vuotta 1642 nautintamaansa saaneet lappalaiset asuttivat veromaitaan. He olivat Olli Piettarinpoika, Heikki Hannunpoika, Erkki Erkinpoika, Lauri Antinpoika, Matti Päiviänpoika, Antti Tapaninpoika, Tuomas Ollinpoika, Hannu Ollinpoika, Mikko Ollinpoika, Olli Hannunpoika, Hannu Hannunpoika ja Piettar Hannunpoika. Heistä ainoastaan Olli Hannunpoika jatkoi asuinkenttänsä pitoa vielä 1667. Hän toimi tuolloin Kemikylän nimismiehenä. Koko sukupolvi oli vaihtunut siihen mennessä nuorempaan. Ainakaan Kemikylä ei saanut uutta väkeä alueelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä tuona aikana lukuunottamatta Sotkajärveltä saapuneita kolmea veljestä. Luonnollinen kasvu selitti väestön lisääntymisen suurimmalta osin.
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).
Taustaa
Kuolajärven henkikirjat ovat noudattaneet tiettyä järjestystä toistuvasti. Kirjurin käytössä liennyt lista, jonka mukaan verolappalainen oli ilmoittautunut hänelle. Tästä poikkeava vuosi oli 1696, jolloin säännönmukaista listausta ei käytetty. Tällöin lienee luotu lappalaisten saapumisjärjestyksessä kirjattu listaus. Tämän jälkeen seuraavina vuosina noudatettiin vuonna 1696 tehdyn listan järjestystä. Vähitellen lista muotoutui uudelleen. Kirjuri huomioi listassa ensimmäisenä nimismiehen, sen jälkeen häntä edeltäneet nimismiehet, edesmenneet, kylään palanneet sekä listasi loppuun uudet verolappalaiset. Listan perusjärjestys säilyi tunnistettavana ainakin vuoteen 1730 saakka. Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 Kuolajärven lista ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Kuolajärven rippikirjat eivät noudattaneet kummankaan listan järjestystä ja aukeamassa olevan listauksen järjestys saattoi poiketa edellisestä.
Sompion henkirjoissa noudatettiin tiettyä perusjärjestystä uskollisesti ainakin vuoteen 1730 saakka. Listauksessa nimismiehen nimi nousi ensimmäiseksi ja edeltäneiden nimismiesten nimet hänen jälkeensä, sen jälkeen järjestykseen vaikuttivat edesmenneet ja uudet verolappalaiset. Tästä huolimatta henkikirjojen listojen järjestyksestä voi havaita vuosikymmeniä pitkän aukottoman liukuman. Sompion Lapin lukutaitoiset -listaus ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Ison eli Mustan, Arapään tai Pelkosen perhekunnat olivat kukin saapuneet kirjurin eteen oman suvun joukossa sekä Suva, Torju, Luiro, Sakkinen, Wuolappa ja Saunavaara olivat saapuneet yksittäisinä perhekuntina. Sompion rippikirjat taas eivät noudattaneet kummankaan asiakirjatyypin listauksen järjestystä. Rippikirjojen perhekuntien listauksen järjestys säilyi aikakin 1750-luvun vaihteeseen.
Kemikylän henkikirjoissa oli johdonmukainen liukuma verolappalaisten listauksessa ainakin vuoteen 1730 saakka. Nimijärjestykseen ovat vaikuttaneet uusi nimismies, joka listattiin ensimmäiseksi, edesmenneet verovelvolliset sekä uudet lapinveroa maksavat miespuoliset asukkaat, jotka listattiin luettelon loppuun. Kemikylän Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 -lista poikkesi saman ajan henkikirjan nimilistasta, mutta noudatti samaa järjestystä Kemikylän rippikirjan kanssa.
Nimiluettelot välittävät tietoja sukulaissuhteista
Kemikylä kuului Kemin Lapin seurakuntaan, joka erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1673. Sodankylään rakennettiin kirkko vuonna 1689. Se palveli Suur-Sodankylän asukkaita. Kemin Lapin asukkaiden kristillisen osaamisen kehittymistä seurattiin ja siitä pidettiin kirjaa. Turun tuomiokapitulin arkistossa on säilynyt Kemin Lapin edistyminen Kristinopissa vuoteen 1723 -asiakirja. Se on toiselta nimeltään Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723. Se muistutti jäsennykseltään myöhempää rippikirjaa ja kinkerikuulustelukirjaa. (SSH1, s. 228, 244, 255.)
Lapin lukutaitoisissa kunkin kylän alle on nimetty perhekuntia ja arvioitu heidän luku- sekä kristillinen taitonsa. Kemikylän ja Sompion perhekunnista saamelaisten taidot kuulusteltiin ensin, sen jälkeen uudisasukkaiden taidot. Kuolajärvellä uudisasukkaat olivat toimineet jonottaessa omavaltaisemmin. Verrattaessa järjestystä vuoden 1731 rippikirjatietoihin kirjausten perhekuntien järjestys ei säilynyt Kemikylää lukuunottamatta.
Vertailtaessa Lapin lukutaitoisissa missä järjestyksessä perhekunnat kuulusteltiin, saamelaisilta nousi esiin sukulaisuus. Sama sukunimi toistui peräkkäin. Kemikylän kohdalla se tarkoittaisi, että Leskenin perhekunnan esiintyminen Nousun perhekuntien yhteydessä vihjaisi sukulaisuudesta. Nimi olisi listassa ensimmäisenä, koska Hannu Lesken (vanhempi) olisi ollut suvun iäkkäin, sen jälkeen vuorossa oli Matti Nousun nimi. Kolmantena Martti Nousu, vaikka hän oli veljeään vanhempi.
Mahdollisesti Kemikylän Lapin lukutaitoisten lista oli toiminut poikkeuksellisesti kylän rippikirjojen listan pohjana toisin kuin naapurikylissä. Sen vuoksi nimismieheksi valitun Martti Nousun nimi ei noussut rippikirjoissa myöhemmin veljensä Matin nimen yläpuolelle. Tämä oli toiminut kylän nimismiehenä Lapin lukutaitoisten listan aikaan.
Lähteet:
Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia 1, Jyväskylä 1995.
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406909&aineistoId=1862610126
Kuolajärven henkikirjat 1667–1730
Sompion henkikirjat 1667–1730
Kemikylän henkikirjat 1667–1730
Kuolajärven rippikirjat 1718–1727
Sompion rippikirjat 1731–1757
Kemikylän rippikirjat 1731–1757
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).
Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen Kemijärven tietokannan syntyneet-vihityt-kuolleet 1698–1746 sivuilta olen poiminut tietoja Kemikylän asukkaista. Syntyneiden lisäksi on mainittu heidän kumminsa, vihittyjen tietoja yhdistämällä esim. Genin tietoihin tunnistetaan puolisoiden suvut ja kuolleissa usein mainitaan lapsen nimi, jota ei ole ilmoitettu esim. Genissä. Vaikeutena liennyt yhdistää lapsi hänen perheeseensä. Koottuani kirjassani “Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua” Kemikylän suvut ja perheet, yhdistämisen yrittäminen kävi mielekkäämmäksi. Aloitetaan Kuolleiden luettelosta.
Kuolleiden luettelo sisältää nimet vuodesta 1698–1710. Tämän jälkeen Kemikylän kuolleita ei ole nimetty Kemijärven listoissa, vaikka siellä onkin Kuolajärven lappalaisia.
[kuva 21]:
15.8.1705 Kemikylä Lisbetha Erkintytär.
22.8.1705 Kemikylä Elsa Erkintytär.
11.7.1706 Kemikylä Kirsti Pekantytär.
13.7.1706 Kemikylä Antti Antinpoika.
15.7.1706 Kemikylä Kirsti, Hannu Pekanpojan tytär.
Lisbetha ja Elsa Erkintyttäret lienneet Ulmajansuunmaalla eläneen uudisasukas Erkki Telniön tyttäriä. Muita Erkki-nimisiä miehiä ei Kemikylässä asunut vuoden 1705 vaiheilla henkikirjojen mukaan. Kirsti Pekantytär liennyt lappalainen. On muutamia vaihtoehtoja nimetä hänet kylän eri kotakuntiin, mutta sopivan ikäinen isäehdokas olisi ollut vuonna 1696 edesmennyt Pekka Tuomaanpoika. Antti Antinpoika liennyt lappalaisen Kirsti Antintyttären veli. Kirsti avioitui Iivari Jönsön kanssa muutamaa kuukautta ennen veljensä kuolemaa. Listan viimeinen Kirsti oli lappalaisen Hannu Pekanpojan tyttären nimi. Hannu taas oli kymmenisen vuotta aikaisemmin nälkään menehtyneen Iivari Pekanpojan veli, siten Kirsti oli Anna Nousun serkku.
Vihittyjen luettelo ei sisällä kemikyläläisten osalta 1710-lukua. Tuossa vaiheessa kylä tuntuu pysähtyneen. Mahdollisesti ei ollut 1690-luvulla syntyneitä nuoria, jotka olisivat perustaneet perheitä ja siksi ei myöskään syntynyt kylään lapsia. Sen sijaan kanssakäyminen kuolajärveläisten kanssa kävi varsin vilkkaana.
21.5.1699 Matti Hannunpoika Nousu Kemikylästä ja Anna Juhontytär samasta kylästä. [kuva 1]
1.4.1706 Iivari Jönsö Kuolajärveltä ja Kirsti Antintytär Kemikylästä. [kuva 2]
27.12.1720 Hannu Matinpoika Nousu Kemikylästä ja Kuolajärveltä Kristiina Juhontytär Saija, joka oli Kaapo Saijan sisko. [kuva 51]
20.2.1726 Marketta Martintytär Nousu Kemikylästä ja Iivari Tuomaanpoika Miulus Kuolajärveltä, joka oli Pekka Tuomaanpojan ja Marketta Tuomaantyttären veli. Marketta oli Hannu Juhonpoika Jönsön puoliso ja tämä Iivari Jönsön veli. [kuva 52]
Syntyneiden luettelossa kummit oli ryhmitelty sukupuolen mukaan. Vasemmalla puolella olivat miehet ja oikealla naiset. Kummeina saattoivat toimia avioparit tai naimattomat, mutta he tunnustivat luterilaisuutta, olivat täysi-ikäisiä ja taitoivat katekismuksen. Kummien määrä oli kahdesta kuuteen. Kummeina ovat voineet toimia perheen luotetut, ystävät ja sukulaiset. Vuoteen 1721 saakka täysi-ikäinen oli vähintään 15-vuotias ja sen jälkeen 21-vuotias.
20.10.1706 syntyi Elsa, Matti Nousun tytär. Kummeina Martti Nousu, Susanna Elsantytär, Pekka Halonen ja Elsa Mikontytär. [kuva 13]
Jos kummiksi nimetty Pekka Halonen oli Pikkuarajärven rannalla asuneen Heikki Värriön poika, olisi tämän pitänyt syntyä viimeistään vuonna 1691. Asia ei liene sillä tavalla. Erkki Telniön poika Pekka taas syntyi samana vuonna kuin Elsa, jolloin kummi-Pekka on ollut ulkopaikkakuntalainen. Asetelma kertoo lappalaisten ja suomalaisten luontevasta yhdessäelämisestä 1700-luvun alussa.
7.2.1706 syntyi Brita, Martti Nousun tytär. Kummeina Matti Nousu ja Anna Juhontytär sekä Matti Matinpoika ja Anna Hannuntytär. [kuva 13]
21. 7.1717 syntyi Johannes, Kaapo (Juhonpoika) Saijan ja Kaisa Oulantytär (nuoremman) Tennon lapsi, Kummeina Martti Nousu, Heikki Heikinpoika, Matti Ollinpoika, Marketta Juhontytär, Kaisa Ollintytär ja Kaisa Matintytär. [kuva 57]
3. 2.1718 syntyi Elsa, Tuomas Miuluksen lapsi. Kummeina Hannu Pekanpoika, Inkeri Pekantytär, Heikki Erkinpoika, Kirsti Antintytär, Anna Iivarintytär. [57]
Hannu Pekanpoika saattaa olla Hannu Piettarinpoika, jota patronyymia olen käyttänyt Kemikylän vuoden 1643 henkikirjasta alkaen siinä olleen kirjauksen mukaan. Kirsti Antintytär lienee miehensä kautta Jönsö sekä Anna Iivarintytär sukunimeltään Nousu.
17.10.1719 syntyi Juho, Iivari Juhonpoika Jönsön ja Kirsti Antintyttären (synt. Kemikylässä) lapsi, Kummina Elsa (Hannuntytär) Nousu, Heikki Ahonen, Kalle Oinas, Hannu Ollinpoika, Kristiina Pallari ja Marketta Martintytär. [kuva 57]
Kummi Elsa Nousu oli Matti ja Martti Nousun sisko, joka asui Kemikylässä Kehtomaalla vielä loppuvuodesta 1719. Pian sen jälkeen hän muutti perheineen Sodankylään.
7.5.1727 syntyi Elsa, Pekka Miuluksen lapsi. Kummeina Niilo Jouni, Maria Halonen, Paavo Luiro, Brita Siivola, Juho Heckman, Marketta Nousu. [65]
16.2.1728 syntyi Hannu, Hannu Miuluksen lapsi. Kummeina Olli Tohmo, Maria Ollintytär, Matti Kostamu, Marketta Nousu, Paavo Halonen, Marketta Luiro. [65]
17.7.1728 syntyi Anna, Tuomas Miuluksen lapsi. Kummeina Olli Tohmo, Maria Heikintytär, Niilo Jouni, Walpuri Pekantytär, Lauri Halonen, Elsa Nousu (Matintytär). [66]
7. 2.1730 syntyi Juho, Pekka Tuomaanpoika Miuluksen ja Marketta Juhontytär Saijan lapsi. Kummeina Hannu (Matinpoika) Nousu, Pekka Koria, Marketta Tenno, Kaisa Tenno ja Agneta Miulus. [kuva 66]
19.12.1730 syntyi Maria, Matti Oulanpoika Kallungin eli Aatsingin (Tuomas Törmäsen isä) ja Kaisa Matintytär Sotkan tytär. Kummeina Marketta Nousu (Matintytär), Malin Antintytär, Pekka Halonen ja Iivari Miulus. [kuva 67]
1750-luvun lopulla Maria Aatsinki kävi Olli Hannunpoika Nousun vaimoksi. Olli perusti Kuoskun kantatalon. Kaisa Sotka kävi toisen kerran avioon Pekka Hannunpoika Nousun kanssa. Pekka muutti äitinsä kanssa Hannu Nousun kuoltua Kuusamoon, jossa tapasi vaimonsa. Pekka Nousun toinen vaimo oli Elsa Matintytär Tenno, joka oli Hannu Oulanpoika (nuoremman) Tennon pojantytär.
Kummina toiminut Pekka Halonen liennyt Erkki Telniön poika Pekka, joka avioitui Kittilään ja otti sukunimekseen Pulli vuonna 1731.
13. 5.1733 syntyi Olli, Matti Sotkan lapsi. Kummeina Martti Nousu, vaimo Elsa, Antti Keitsa, vaimo Kaisa (Heikintytär Mursu), Sigfried Halonen (Erkki Telniön poika) ja Elsa Nousu (Matintytär). [kuva 68]
Oliko Matti Sotka Kaisa Matintytär Sotkan lähisukulainen? Hän ei kuitenkaan asunut Kemikylässä, vaikka kaikki kummit olivatkin sieltä kotoisin. Jokin yhteys Matti Sotkalla oli Kemikylään. Vertailtaessa Olli Sotkan ja Maria Aatsingin kummeja, on päällekkäisyyksiä Nousun ja Telniön suvuissa. Mahdollisesti Matti Sotka asui Kuolajärvellä.
28.4.1735 syntyi Erkki, Erkki Erkinpoika Märkäjärven lapsi. Kummeina Martti Nousu, Elsa Tenno, Hannu Hannunpoika, Aili Kaikkonen, Antti Peuna ja Liisa Kärppä. [kuva 70]
Genin mukaan Märkäjärvi-nimeä on käytetty Tennon Oula-veljesten sukupolven yhteydessä sekä nuoremman Oulan Hannu-pojan yhteydessä. Se on saanut nimen asuinpaikasta. Erkki Märkäjärvi oli Märkäjärven talosta, mutta ei ollut sen isäntä.
Kummiluettelossa Martti Nousun oikealla puolella on nimi Elsa Tenno. Elsa saattaa olla Martti Nousun puoliso, joka on elänyt noin 1680–1743. Mahdollinen vastaavuus olisi Genin mukaan Elina Saarantytär Tenno, jolla oli Brita niminen sisko. Genin tiedot ovat sisaruksista niukat. Sen sijaan kun verrataan Saaran ja hänen veljiensä Oula vanhemman ja Oula nuoremman lasten nimiä Martti Hannunpoika Nousun lasten nimiin, on yhtenevyys merkittävä. Martin viiden lapsen kaimoja ovat vanhemman Oula Tennon neljästä lapsesta Marketta ja Saara, nuoremman Oula Tennon neljästä lapsesta Kaisa ja Marketta sekä Saara Tennon kahdesta tiedetystä lapsesta Brita. Kääntäen Martti Nousun neljän tyttären nimet olivat myös Tennon sisaruksilla. Lisäksi vuonna 1717 Martti Nousu oli Kaisa Oulantytär (nuoremman) Tennon lapsen kummisetä. Siksi voi nostaa esille ajatuksen, että Martti Nousun vaimon suku olisi Tenno.
Miuluksen neljä veljestä olivat lapsiensa Nousun kummeja jopa yli kymmenen vuotta vanhempia. Suvut olivat olleet pitkään erityisissä väleissä, ehkä jo Hannu Hannunpoika Nousun ajoilta.
Iivari Jönsön puoliso Kirsti Antintytär oli läheinen Elsa Hannuntytär Nousulle jo ennen muuttoaan Kemikylästä Kuolajärvelle.
Tuomas Aatsinki eli Törmänen oli suvultaan tuttu Nousun suvulle jo hänen isänsä Matti Oulanpojasta alkaen. Hannu Hannunpoika Nousu otti Tuomaan ottopojakseen, ja tämä peri aikanaan Törmäsen savun. Se kertoo paljon sukujen lämpimistä väleistä.
Saijan ja Nousun suvut ovat kietoutuneet ajansaatossa yhteen Kaapo Juhonpoika Saijan ja hänen siskonsa Kristiinan ajoista. Kristiinasta tuli Hannu Matinpojan puoliso ja Kaapon eräät jälkeläiset jatkoivat Nousun kylässä Törmäsen talon pitoa 1800-luvulla.
Matti Sotka liennyt tulokas Kuolajärvellä. Tästä huolimatta molemmat Nousun suvut asettuivat Sotkan pojan kummeiksi. Eleellä sidottiin sukuja lähemmiksi.
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).
G. A. Andersson keräsi Kemikylän eri puolilta tarinoita seudun asuttamisesta vuonna 1886. Tarinat olivat rakentuneet yhdistelemällä eri ikäisiä tapahtumia, jotka juonen kannalta kuuluivat näennäisesti yhteen. Siinä oli korvattu nuoremmilla osilla vanhempia, mutta jättivät niistä tarinaan jotain vihjeitä. Kaikissa kolmessa tarinassa yhteistä oli uskomus, että ensimmäiset asuttajat olivat uudisasukkaita.
Kaksi tarinaa oli keskenään samantapaisia. Niissä yhdistyi kilpasauvonta ja Kemikylän asuttaminen. Ensimmäinen varhaisempi tarina alkoi Kemijärveltä ja päättyi tiettyjen kantatalojen asuttamiseen ja toinen Kemikylän Kyläseljästä ja päättyi tiettyjen kylien asuttamiseen. Sen sijaan kolmas tarina oli toisenlainen. Tulijoiden suunta oli (Kuolajärven) Sotkajärven seudulta eivätkä he sauvoneet kilpaa. Tarinoiden näkökulmista voi havaita muistelijan asuinpaikan vaikutuksen kerrontaan: martinkyläläinen kertoi sauvomisen edenneen Tenniöjokea ylöspäin ja nousulainen samaa jokea alaspäin.
Nousulla kerrottu tarina muistutti Martinkylällä kerrottua siten, että tarinoissa mainittiin henkilöiden etunimet ja kylät, jonne he asettuivat asumaan. Nousulla kerrotun tarinan tyyli vaikuttaa olevan samalta ajalta kuin Martinkylällä kerrotun tarinan, mutta itse tarina on vanhempi, ajalta ennen uudisasukkaiden saapumista. Tätä nousulaiset eivät enää muistaneet 1880-luvulla.
Ensimmäisen tarinan henkilöitä olivat Karppinen ja tuntemattomaksi jäänyt henkilö, jotka olivat venekuntien perämiehiä. Tarinan mukaan Karppinen perusti Pelkosenniemellä Pulskan savun, jota myös kutsuttiin Karppiseksi. Tuntemattomaksi jäänyt henkilö perusti Kemikylään tultuaan Nousun savun. Tässä tarinassa on kaksi tarinaa yhteenliitettynä, lisäksi tarina on tiivistynyt ja sen vuoksi jollain keskeisillä sanoilla on useampi merkitys. Siinä viitataan sekä Pelkosenniemellä sijaitsevaan Pulskan taloon että Nousun kylään, jonne oli rakennettu Karppisen (tunnetaan myöhemmin Pulskana) ja Nousun savut. Pelkosenniemen Pulskan talo voi sisältää vihjeen toisen venekunnan perämiehestä, joka olisi asettunut Sompion Alaperälle uudisasukkaaksi samaan aikaan kuin Karppinen oli asettunut Kemikylään ensimmäisen kerran. Siten voidaan ajoittaa tarinan alkutilanne. Karppinen tunnistetaan tarinan Pulskan/Karppisen savun vihjeestä, joka ohjautuu Nousun kylään Nousun savun perustamistiedon vuoksi.
Toisessa tarinassa mainittiin Olli, Hannu ja Paavo. Olli asettui Kuoskuun ja Hannu Nousulle. Paavon (sukunimeltään Halonen) asettuminen Savukoskelle taas oli jossain vaiheessa tarinaan lisätty täydentävä osa. Tarinaa voi tulkita, että Olli ja Hannu olivat Kuoskun ja Nousun kylien perustajat. Kaksikko oli saamelaisveljeksiä Ulmajansuunmaalta. Vuoden 1760-vaiheilla Olli Hannunpoika Nousu rakensi savun paikkaan, jota kutsuttiin Kuoskuksi, Hannu on yleinen nimi Nousun suvussa Ulmajansuunmaalla eikä näin voi tietää, kuka Hannu olisi muistelun mukaan Nousun savun perustanut. Ollin veli Hannu oli rakentanut Ulmajansuunmaalla Törmäsen savun, ei Nousua. Siksi ajatukseni kääntyi kahteen tarinassa mainittuihin samanimisiin kemijärveläiseen uudisasukkaaseen, jotka nousivat Tenniöjokea pitkin ylävirtaan 1680-luvulla. Olli Karppisen asettumisesta Kuoskuun on epäsuoraa todistusta, mutta Hannu Karppisen asettuminen Ulmajansuunmaalle Karppisen savuun on varma tieto. Olli Karppisen asettumista tukee päätelmä, etteivät uudisasukkaat halunneet naapureikseen toisia uudisasukkaita. Ollin saapumisen aikaan Kemikylään uudisasukkaiden asuttamia paikkoja olivat Pikkuarajärvi eli nykyinen Värriön kylä, Kehtomaa Martinkylän vieressä ja Ulmajansuunmaa eli Nousu.
Kolmannessa tarinassa mainittiin Sotkajärveltä saapuneet kolme veljestä, jotka olivat Jussi eli Juntti, Hannu ja nimeltä mainitsematon henkilö. Ensimmäinen henkilö asettui Nousulle, toinen Kuoskuun ja kolmas Martinkylään. Kemikylän talonpoikaisaikana ketään talon perustajaa ei saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä. Toisaalta muistelijat saattoivat tietää, että eräät Kemikylään asettuneet tulijat olivat kotoisin Sotkajärveltä Muhoksen ja Utajärven välistä. Viitataanko heistä puhuttaessa silloin Karppisiin? Henkikirjat eivät tue kolmen Karppis-veljen ideaa, joista yksi olisi Juho ja toinen Hannu, mutta muisteltuna saatettiin heitä pitää lähisukulaisina ja sekoittaa heidän asuinpaikkansa: Hannu Ristonpoika asutti Ulmajansuunmaata, Olli IIsakinpoika Kuoskua ja Juho Matinpoika Kehtomaata likellä Martinkylää. He eivät asuttaneet näitä paikkoja samaan aikaan, vaikka niin saattoi mieltää parisataa vuotta myöhemmin. Näiden Karppisten olisi pitänyt saapua Kemikylään Kemijokea pitkin ja on kiinnostavaa pohtia miksi juuri tämä muistelus muisteltiin Nousun kylässä eikä Martilla. Päättelen, että pohdintani on väärin. Karppisen suku ei jäänyt Kemikylään. Jäi nimi, jonka toiset suvut ottivat käyttöönsä. Niinpä palaan uudestaan ajatukseeni, että kolme saamelaisveljestä saapui Kemikylään Kuolajärven Sotkajärveltä. Savukosken vanhin yhtäjaksoinen asutus on Nousun kylässä, josta se on levinnyt ympäri kuntaa, juuret ovat saamelaisajassa ja Nousun suku lähtöjään saamelainen.
Tarinoissa mainittuja nimiä on muistelijoiden ollut helppo muistaa, koska ne olivat myös kylien asutushistoriassa käytettyjä nimiä. Nimet ovat vähitellen unohtuneet, jos vastaavuutta ei ollut. Nimet ovat saattaneet säilyä, vaikka henkilöt ovat vaihtuneet tuoreempien tapahtumien korvatessa vanhempia. Tarinat ovat monen ajan summia.
Tulkinnan palat asettuvat kohdalleen kuten palapelissä. Yksi pala sisältää liian vähän informaatiota, mutta yhdessä ne muodostavat selvän kuvan. Ensimmäinen ja vahvin todiste sitoo Hannu ja Piettar Hannunpojat veljiksi. Vuonna 1686 oli oikeustapaus, jossa Inkeri Hannuntytär oli saanut kuolemantuomion, koska hän oli synnyttänyt lapsen serkulleen Iivari Piettarinpojalle. Toinen todiste on nousulaisten muistelus, jossa esitetään Juho, Hannu ja kolmas henkilö veljiksi. Yhdistämällä nämä tiedot tiedetään tarinan henkilöiden nimet. Minne he siirtyivät asumaan tultuaan kylään lienee muisteluksessa mennyt sekaisin. Hannu on nousulaisten esi-isä, Juho siirtyi pois Kemikylästä ilmeisesti Venäjälle ennen vuotta 1643, joten mielekäs asuinpaikka olisi ollut jossain Martin takametsissä ja Piettarin asuinalueeksi olisi jäänyt Kuosku.
Henkikirjoista voidaan lukea milloin kukin uudisasukas oli saapunut Kemikylään. Henkikirjoista saattoi lukea myös nousulaisten muisteluksessa mainittujen saamelaisten tulijoiden nimiä. Tämän jälkeen saamelaisten täsmällisempi saapumisvuosi oli edellyttänyt päättelyä, koska Kemikylän voudintilien ja henkikirjojen välillä on kahdenkymmenen vuoden katkos. Olin aikaisemmin huomannut, että tyypillisesti Kuolajärven saamelaisia saapui Kemikylään ankarien katovuosien jälkeen. Tulkitsin, että kolmelle veljelle sopivin hetki saapua olisi ollut pian Perttulin hallavuoden jälkeen vuosina 1636 tai 1637. Kemikyläläisen Hannu Hannunpojan nimi on vuonna 1638 tehdyssä valituksessa, joka koski talonpoikien harjoittamaa kalastusta ja metsien kaskeamista lappalaisten mailla.
Lähde:
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 38.
1500-luvulla Kuolajärven asutus keskittyi Tenniöjärvelle ja Tulppion seudulle. Kemikylän ensimmäisillä asukkailla oli vaihtunut kylä ilman, että he vaihtoivat asuinkenttäänsä. Kemikylä oli saanut asukkaansa lähes jokaisesta Kuolajärven suvusta, joista osa tunnetaan saamelaisnimistään tänäkin päivänä eli Kallungista, Tennosta ja Peunasta sekä Sarrista/Saijasta, Keriusta, Miuluksesta/Mujosta, Koriasta ja Harista.
1620–1643