Kemin Lapissa vuosina 1642–1645 verolappalaisten määrä kaksinkertaistui parikymmentä vuotta aikaisemmasta määrästä. Selittääkö sitä paremmin luonnollinen kasvu vai muuttoliike? Kemikylän vuoden 1620 voudintiliin oli kirjattu kahdeksan verolappalaista. Vuoden 1643 henkikirjaan 21 verolappalaista, joista seitsemällä oli nautintamaat käytössä jo 1610-luvulla. Heillä oli kymmenen poikaa omilla nautintamaillaan. Samaa ikäluokkaa kuin nämä seitsemän oli kaksi verolappalaista – edesmenneitä vuonna 1643 – joilla oli kaksi poikaa pitämässä nautintamaita. Lisäksi oli kaksi vanhempaa verolappalaista, jotka lienevät saaneet nautintamaansa vuoden 1620 jälkeen ja kaksi vuoden 1643 verotietoihin merkittyä verolappalaista, joka olivat saapuneet Kuolajärveltä 1630-luvulla. Vuonna 1646 Kemikylän verolappaisia oli enää 12. Vähentyminen oli luonnollinen. Ikääntyneet lappalaiset, joita oli tässä joukossa yhdeksän, olivat edesmenneet tai maksukyvyttömiä vuonna 1646. Sen sijaan 1630-luvun loppupuolella, viimeistään ennen vuotta 1642 nautintamaansa saaneet lappalaiset asuttivat veromaitaan. He olivat Olli Piettarinpoika, Heikki Hannunpoika, Erkki Erkinpoika, Lauri Antinpoika, Matti Päiviänpoika, Antti Tapaninpoika, Tuomas Ollinpoika, Hannu Ollinpoika, Mikko Ollinpoika, Olli Hannunpoika, Hannu Hannunpoika ja Piettar Hannunpoika. Heistä ainoastaan Olli Hannunpoika jatkoi asuinkenttänsä pitoa vielä 1667. Hän toimi tuolloin Kemikylän nimismiehenä. Koko sukupolvi oli vaihtunut siihen mennessä nuorempaan. Ainakaan Kemikylä ei saanut uutta väkeä alueelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä tuona aikana lukuunottamatta Sotkajärveltä saapuneita kolmea veljestä. Luonnollinen kasvu selitti väestön lisääntymisen suurimmalta osin.
Lähteet:
Hannula, Petri, Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Asutushistoria