Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1699–1740

Sompiossa verovuosina 1699–1740

Vuosina 1699–1730 oli Sompiossa vähäistä väestöllistä muutosta. Keskeiset lappalaissuvut olivat vakiinnuttaneet asemansa. Tuona aikana Sompio vastaanotti kaksi lappalaistulijaa. Tuomas Wuolappa oli paluumuuttaja ja Matti Hari oli saapunut perheineen Kuolajärveltä. Genin mukaan hän lienee palannut takaisin jossain vaiheessa. Uudisasukas Pekka Juhonpoika Leinonen (l. Sakkinen) oli asettunut Sompioon 1720 tietämillä ja muuttanut Ruijaan 1642 Tuomas Wuolapan tavoin.

Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 lisää Sompion asuttajiin lappalaissukujen lisäksi Pelkosen (Kilpimaa) ja Perttusen (Saunavaara) perhekunnat. Nämä eivät ilmeisesti enää maksaneet lapinveroa. Sompion Alaperää asuttivat Pelkosten ja Perttusten lisäksi jossain vaiheessa myös kemijärveläinen Matti Oinas, joka oli muuttanut lapinkylään 1680-luvulla, samoin kemijärveläinen Hannu Ristonpoika Karppinen Kairavuopiota ennen siirtymistään Kemikylään. Pekka Kärki oli muuttanut Suvantoon vuonna 1693, mutta luovutti paikkansa pudasjärveläiselle Paavali Hiltuselle.

Sompion rippikirjat lisäävät kylän asuttajiin vielä Mustan sukuun kuuluneen Juho Antinpoika Kurisian. Juho Antinpojan isännimi on mainittu Sompion vuoden 1740 henkikirjassa. Kurisian asuinkenttä oli Hannu Keitzan naapurissa Seitajärven rannalla Arajärven kupeessa. Arajärveä asutti samaan aikaan uudisasukas Juho Leinonen, mahdollisesti ainoa uudisasukas, joka siinä vaiheessa eli lappalaisten keskuudessa suomalaisasutuksen ulkopuolella. Kyseisen vuoden henkikirjasta huomataan, että Sompiossa lappalaiselinkeino oli vireää Alaperän yläpuolisilla seuduilla.

Lähteet:

Enbuske, Matti, ”Lapinmaan maaoikeudet – Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiölle 1900-luvun alkuun”. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:6, s. 151.
Sompion henkikirjat 1699–1730
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723, Sompio: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406800&aineistoId=1862610126
Sompion henkikirja 1740: https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/H0000015_00128#?c=&m=&s=&cv=127&xywh=-626%2C-324%2C5925%2C4298

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärven saamelaisyhteisössä syntyvyys oli ollut korkea vuoteen 1620 saakka. Tyypillinen aikuiseksi varttuneiden poikien määrä oli 4, usein enemmän. Kuolleisuuskin liennyt korkealla tasolla. Vuoden 1620 jälkeen syntyvyys puolittui ja vakiintui 1–3 aikuiseksi varttuneeseen poikaan. 1700-lukua lähestyttäessä neljäkin poikaa saattoi olla perheessä. Olosuhteet paranivat, rauhan aika oli palannut, sääolosuhteet olivat vähemmän ailahdelleet, kohtalokkaita tauteja kenties ollut liikkeellä vähemmän. Ihmiset kuolivat harvemmin. Ne johtivat syntyvyyden nousuun ja sääntelyyn, koska lappalaiselinkeino elätti tietyn määrän ihmisiä.

Vuonna 1620 kuolajärveläisiä veroa maksavia lappalaisia oli kahdeksan, josta vain kahdella oli nautintamaat vielä 1643. Jopa 27 lappalaista oli saanut asuinkentän 1620 jälkeen.

1640-luvun sukupolvea voi pitää tunnettujen saamelaissukujen kantaisinä. Lappalaiset saivat sukunimen talonpoikien tavoin 1680–1690-luvuilla. Nimi periytyi usein isoisän kutsumanimestä. Laajin suvuista on Tenniöjärven ympäristöä asuttanut kantaisä Tenno Aikianpoika, jonka jälkeläiset kantoivat nimiä Keriu, Miulus ja Mujo, Hari sekä Koria. Tennolla oli veli Hannu, josta periytyivät nimet Sarri ja Saija, myös Kemikylän suvut Nousu ja Lesken. Ja oli yhden nimen sukuja: Kallunki, Tenno sekä Peuna. Joskin Kuolajärven henkikirjoissa Hannu Tuomaanpoika Tennon poikien sukunimeksi oli kirjattu Swart. Lisäksi oli tulokassuvut Kuhmitsa ja Jönsö.

Rippikirjat sisältävät tietoja perhekunnista, jotka olivat asettuneet elämään talonpoikaisesti savupirtteihin. 1700-luvun vaihteen Kemijärven rippikirjoissa on osasto Kuolajärven lappalaisille. Tuohon aikaan monet lappalaiset elivät suomalaisten tavoin, mutta samanaikaisesti monella oli vielä nautintamaa. Vuoden 1704 Kuolajärven henkikirjassa nautintamaa oli kirjattu 28:sta 17:lle lappalaiselle. Näistä 28:sta kolme oli kuitenkin poissaolevia ja kolme kuolleita ja jokainen heistä oli pitänyt nautintamaata. Asuinkenttien määrä oli vähenemässä.

Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Kuolajärvelle Kemijärveltä 1700-luvun vaihteessa ja Kuusamosta kymmenisen vuotta myöhemmin. Uudisasukkaat joko jakoivat veromaita iäkkäiden lappalaisten kanssa tai saivat autioituneita kenttiä käyttöönsä. Siten he maksoivat lapinveroa. Kuusamosta oli saapunut myös muutamia lappalaisia 1720-luvun vaihteessa. Sukupolvi myöhemmin Elina Antintytär Pitkä-Kallungin ja Hannu Hannunpoika Kallungin avioiduttua näistä Kallungin Kuusamon ja Kuolajärven sukuhaaroista tuli toisilleen sukulaisia. Perhe asettui Kallunkijärvelle.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1572–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643–1730
Kemijärven rippikirjat 1698–1730