Sompiossa verovuosina 1699–1740

Vuosina 1699–1730 oli Sompiossa vähäistä väestöllistä muutosta. Keskeiset lappalaissuvut olivat vakiinnuttaneet asemansa. Tuona aikana Sompio vastaanotti kaksi lappalaistulijaa. Tuomas Wuolappa oli paluumuuttaja ja Matti Hari oli saapunut perheineen Kuolajärveltä. Genin mukaan hän lienee palannut takaisin jossain vaiheessa. Uudisasukas Pekka Juhonpoika Leinonen (l. Sakkinen) oli asettunut Sompioon 1720 tietämillä ja muuttanut Ruijaan 1642 Tuomas Wuolapan tavoin.

Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 lisää Sompion asuttajiin lappalaissukujen lisäksi Pelkosen (Kilpimaa) ja Perttusen (Saunavaara) perhekunnat. Nämä eivät ilmeisesti enää maksaneet lapinveroa. Sompion Alaperää asuttivat Pelkosten ja Perttusten lisäksi jossain vaiheessa myös kemijärveläinen Matti Oinas, joka oli muuttanut lapinkylään 1680-luvulla, samoin kemijärveläinen Hannu Ristonpoika Karppinen Kairavuopiota ennen siirtymistään Kemikylään. Pekka Kärki oli muuttanut Suvantoon vuonna 1693, mutta luovutti paikkansa pudasjärveläiselle Paavali Hiltuselle.

Sompion rippikirjat lisäävät kylän asuttajiin vielä Mustan sukuun kuuluneen Juho Antinpoika Kurisian. Juho Antinpojan isännimi on mainittu Sompion vuoden 1740 henkikirjassa. Kurisian asuinkenttä oli Hannu Keitzan naapurissa Seitajärven rannalla Arajärven kupeessa. Arajärveä asutti samaan aikaan uudisasukas Juho Leinonen, mahdollisesti ainoa uudisasukas, joka siinä vaiheessa eli lappalaisten keskuudessa suomalaisasutuksen ulkopuolella. Kyseisen vuoden henkikirjasta huomataan, että Sompiossa lappalaiselinkeino oli vireää Alaperän yläpuolisilla seuduilla.

Lähteet:

Enbuske, Matti, ”Lapinmaan maaoikeudet – Asutus ja maankäyttö keskisessä Lapissa ja Enontekiölle 1900-luvun alkuun”. Oikeusministeriön julkaisuja 2006:6, s. 151.
Sompion henkikirjat 1699–1730
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723, Sompio: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406800&aineistoId=1862610126
Sompion henkikirja 1740: https://sok.riksarkivet.se/bildvisning/H0000015_00128#?c=&m=&s=&cv=127&xywh=-626%2C-324%2C5925%2C4298

Kemikylässä verovuosina 1620–1730

1620–1643

Vuoteen 1620 mennessä Kemikylässä asui vain kaksi sukua, joiden juuret oli 1500-luvulta. Kutsun näitä sukuja tässä yhteydessä alkuperäisiksi, koska niiden kantaisät olivat kylän ensimmäisen sukupolven asuttajia. Kylän ensimmäinen nimismies Hannu Ikiänpoika ja toinen nimismies hänen veljenpoikansa Hannu Aikianpoika olivat valitut Tenno Tuutianpojasta alkaneesta suvusta. Sen suvun poikia oli kahdeksan vuoden 1643 henkikirjassa, toisesta ei lainkaan. Vuoteen 1620 mennessä Kemikylä oli saanut viisi tulokasta Kuolajärveltä, joiden poikia oli yhdeksän vuoden 1643 henkikirjassa. Lisäksi kolme veljestä oli saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä 1630-luvulla ja heistä kaksi oli kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan. Sompiosta oli saapunut kaksi miestä 1620 mennessä. Myöhemmin heidät korvasi niin ikään Sompiosta kaksi veljestä, jotka olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.

1643–1667

Vuoteen 1667 mennessä Kemikylän alkuperäiset suvut olivat jääneet selkeään vähemmistöön. Kyseisen vuoden henkikirjaan oli kaksi lappalaista nimetty kun samaan aikaan Kuolajärveltä saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä oli viisi. Lisäksi nimismiehet Olli Hannunpoika ja hänen poikansa Piettar (verovuodesta 1680 alkaen) oli valittu tästä joukosta. Sompiosta saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä ei tässä vaiheessa ollut enää yhtäkään.

1667–1696

Vuoteen 1696 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajilla ainoastaan neljällä oli asuinkenttä, Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisillä viidellätoista. Yksi lappalainen oli saapunut Sodankylästä ja asui kylässä vähän aikaa. Kuusi uudisasukasta oli tullut Kemikylään, kaksi ensimmäistä vuonna 1685. Uudisasukkaista vain yksi asui kylässä 1696 jälkeen.

1697–1719

Mahdollisesti vuoteen 1719 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajia ei enää ollut. Kylää oli koetellut sekä isot kuolovuodet ja useat nälkävuodet. Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisten kahdesta harvalukuisesta suvusta kylää asutti kuusi verolappalaista vielä vuonna 1704. Nimismiehenä jatkoi ainoana sukunsa miespuolisena edustajana Piettar Ollinpoika kuolemaansa 1711 saakka. Hänen pojanpoikansa oli menehtynyt vuonna 1706 nälkävuonna. Nimismiehenä häntä seurasi Matti Hannunpoika Nousu. Uudisasukkailta oli kirjattu kylän 1700-luvun vaihteen henkikirjoihin kolme nimeä, joista Heikki Pekanpoika Halonen eli Pietilä eli Värriö asutti Pikkuarajärveä, Erkki Paavonpoika Halonen eli Karppinen eli Telniö Ulmajansuunmaata ja Juho Matinpoika Karppinen Kehtomaata Solttijoen edustalla likellä Värriöjoen suuta.

1720–1730

1720-luvulla Kuolajärveltä saapuneiden suvuista oli jäljellä yksi, joka kantoi nimiä Nousu ja Lesken. Martti Hannunpoika Noususta tuli kylän nimismies veljensä Matin jälkeen viimeistään vuonna 1727. Kylä sai uusia asukkaita Sompiosta, josta olivat saapuneet Keitzan ja Tenton perheet, myös Piera (Pekka) Heikinpoika (Torju?). Sen sijaan 1720-luvulla kylässä vaikuttanut Erkki Matinpoika on voinut olla paluumuuttaja. Värriön ja Karppisen eli Telniön uudistiloja asutettiin edelleen. Kummassakin päämies oli vaihtunut nuorempaan. Karppisen tila Kehtomaalla oli autioitunut.

Lähteet:

Kemikylän henkikirjat 1600–1730
Sompion henkikirjat 1600–1730
Kuolajärven henkikirjat 1600–1667
Hannula, Petri: Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.

Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompion 1500-luvun jälkimmäistä puolta kuvaa sanat sukupolvien poispyyhkiytymisistä. Syy liennyt väestörakenteessa että olosuhteissa. Ruotsi ja Venäjä kävivät sotaa välillä 1570–1595. Aika tunnettiin Pitkän vihan nimellä. Ruotsin koillisraja oli rauhaton.

Kaikki 1560-luvulla ja useimmat 1570-luvulla nautintamaansa saaneet olivat edesmenneitä, rutiköyhiä tai sodan takia kotiseudulleen koskaan palaamatta jääneitä 1580 mennessä.

Verovuosina 1579–1580 asuinkenttiä nautti 10 saamelaismiestä. Yhtä vaille he olivat joko lopullisesti mailtaan paenneita tai edesmenneitä 1583 mennessä. Tästä joukosta Hannu Ikäpäivänpoika oli saanut nautintamaansa käyttöönsä vuonna 1580. Kaksi vuotta myöhemmin varttui ja asettui asuinkentälleen nuorukainen Mieliä Ollinpoika. Verovuonna 1598 hän toimi kylän ensimmäisenä nimismiehenä. 1582 Sompio sai kaksi tulokasta, Tuutian pojat Akkian ja Kuivian. He eivät tulleet Kemikylästä.

Verovuosien 1593 ja 1594 välillä oli Sompion lappalaisten keskuudessa käynyt jälleen väestökato. Vuosina 1590–1593 asuinkenttinsä antimia nautti 8 verolappalaista. Vuonna 1594 neljä oli joko edesmennyt tai lopullisesti kylästä lähtenyt. Nuori Heikki Ikäpäivänpoika, jonka suku oli alkuperäisiä sompiolaisia, sai ainoana asuinkentän käyttöönsä tuona vuonna.

Vuonna 1598 Sompiossa oli kuusi veroa maksavaa lappalaista. Seuraavana vuonna ainoastaan nimismies Mieliä Ollinpoika oli heistä jäljellä. Samana vuonna asuinkentille asettui kuusi uutta miestä, joista yksi eli Matti Torianpoika oli tulokas. Tuskin hän oli saapunut Kemikylästä. Eräs tämän joukon jäsenistä tunnettiin Aikia Ikämielenpoikana eli Akmeelina. Tämä ryhmä muodosti 1600-luvun alun sukupolven.

Aikia Ikämielenpoika oli kirjattu verotietoihin myös aikaisemmin vuosina 1565–1567. Tiedetään, että Akmeeli oli pitkäikäinen. Jos oletetaan, että hän olisi syntynyt noin 1545 vaiheilla, olisi hän 1600-luvun vaihteessa ollut muutaman vuoden yli 50-vuotias. Lovinoita Turvainen eli Torvia Ollinpoika, jolla oli Sompiossa asuinkenttä vuosina 1555–1564, oli toiminut Akmeelin nuoruudessa hänen mestarinaan.

Vuonna 1599 saapuneista neljän miehen kuudella jälkeläisellä oli nautintamaa käytössä 1620 mennessä ja heistäkin vain kaksi maksoi veroja vielä vuonna 1643. Lisäksi kaksi tulokasta oli saapunut Sompioon 1610-luvulla. Molemmilla oli poika nimettynä vuoden 1643 voudintilissä.

Lähde:

Sompion voudintilit 1555–1620.

Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Vertailtaessa Kuolajärven ja Kemikylän voudintilejä vuosina 1600–1620 viimeistään verovuonna 1606 Kuolajärvi oli menettänyt kolme verolappalaista ja Kemikylä oli saanut kolme uutta verolappalaista. Vuonna 1604 tai 1605 Iivari ja Aikasarria Päiviänpojat sekä Päiviä Utianpoika lähtivät Kuolajärveltä Kemikylään.

Tämän jälkeen kummassakin lapinkylässä väestö väheni tasaisesti kunnes vuonna 1615 Kuolajärvi oli menettänyt kolmen vuoden takaiseen määrään nähden kolme ja vuonna 1616 Kemikylä saanut kolme verolappalaista verrattuna edelliseen vuoteen.

Kolmen verolappalaisen lukumäärän ero välillä 1615–1616 selittyy edellisenä vuonna kahdesta edesmenneestä Kemikylän lappalaisesta sekä seuraavana vuonna viidestä uudesta verolappalaisesta, joista osan juuret on Kemikylästä ja osa on vuoden 1604 tai 1605 Kuolajärveltä Kemikylään saapuneiden verolappalaisten jälkeläisiä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1615 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Teutia Tennonpoika (ikääntynyt, alkuperäistä Kemikylän sukua, joka asutti kylää sen perustamisvuonna)
– Erkki Teutianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1616 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika)
– Aikia Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Piettarin veli)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
– Aikia Aikianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
– Piettar Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Vuonna 1619 Kemikylän miesluku väheni kolmella ja vahvistui yhdellä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1618 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Päiviä Utianpoika (saapunut Kuolajärveltä vuonna 1604 tai 1605)
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Aikian veli, kirjattuna vielä henkikirjaan vuonna 1643)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1619 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Olli Mieliänpoika (mahdollisesti saapunut Sompiosta, iäkkään Mieliä Ollinpojan poika)

Samana vuonna kemikylälänen Markus Päiviänpoika (mahdollisesti Päiviä Utianpojan poika) oli muuttanut Sompioon.

Kaikkiaan välillä 1615–1620 Kemikylä menetti 11 verolappalaista ja sai 14 uutta. Väestöpohja nuortui. Yllättävää nykyisessä tulkinnassani on se, että välillä 1615–1620 Kemikylä ei juurikaan saanut uusia asukkaita. Eräs Sompion lappalainen saapui kylään verovuosiksi 1617–1619 ja palasi takaisin ja vuonna 1619 saapui eräs toinen Sompion lappalainen ja vastaavasti yksi kemikyläläinen lappalainen siirtyi Sompioon. Kuolajärveltä oli saapunut kolme lappalaista ennen 1600-luvun ensimmäistä kymmenvuotta. Heidän jälkeläisensä saivat tarkasteluvälillä käyttöönsä asuinkenttiä. Luonnollinen kasvu selittää väestön lisääntymisen suurimmalta osin.

Kuolajärven väestön vähentymisen 1615–1620 välillä selittyy sukupolven vaihtumisella eikä niinkään muuttotappiolla. Mahdollisesti lapsia syntyi vähemmän Ison vihan aikaan kuin keskimäärin ja seuraukset ilmenivät yhteisössä seuraavassa sukupolvessa.

Sompiossa sukupolvet säilyivät suurin piirtein samankokoisina noina aikoina.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1600–1620
Kuolajärven voudintilit 1600–1620
Sompion voudintilit 1600–1620

Sompiossa verovuosina 1643–1647

Henkikirjojen mukaan Sompiossa asui 19 verolappalaista vuosina 1643–1647. Vuosien 1600–1620 verotietoihin tukeutuen voidaan tulkita 1643 henkikirjaa, että vain kahdella eli Juho Matinpojalla ja Hannu Aikianpojalla oli nautintamaa ennen vuotta 1620, jopa 17 oli saanut nautintamaansa kyseisen vuoden jälkeen ja heistä vain kaksi eli Lauri Mieliänpoika ja Lauri Aikasarrianpoika olivat saaneet nautintamaansa lähempänä vuotta 1620. Sen pystyy päättelemään isän verotiedoista. Lisäksi kaksi verolappaista oli saanut käyttöönsä asuinkentän vasta vuonna 1643, koska edellisenä vuonna savuluku oli 17.

Vuonna 1646 eräs Hannu Hannunpoika, jota ei ollut nimetty vuoden 1643 henkikirjaan, toimi kantajana yhdessä Juho Matinpojan kanssa kemijärveläisten ja lappalaisten kalastukseen liittyvässä kiistassa. Hän oli tuona vuonna henkikirjoissa. Siitä seuraa, että koska henkikirjan pääluku säilyi, jonkun toisen verolappalaisen nimi on poistettu siitä samana vuonna.

Voidaan päätellä, että toisin kuin Kemikylässä, jossa verolappalaisten määrä romahti luonnollisista syistä vuonna 1646, nuorten osuus oli Sompiossa huomattavasti suurempi. Aikaisempina vuosikymmeninä katovuodet ja mahdollisesti Pitkä viha (Ruotsin ja Venäjän sota 1570–1595) olivat vaikeuttaneet kemikyläisten elämää rankemmin kuin sompiolaisten niin, että se jätti jäljen syntyvyyteen. Kemikylä ikääntyi. Vuodesta 1646 alkaen Sompio oli väestöltään suurempi.

Onko Sompio saanut tulokkaita muista kylistä? Tulkitsen, että ainakin kerran. Vuonna 1619 verolappalaiseksi merkityn Markus Päiviänpojan nimi vaikuttaa irralliselta verrattuna hahmottamiini Sompion perhekuntiin. Sompion väestömäärän lisääntymisen selittää pitkälle luonnollinen kasvu. Vuoden 1643 verolappalaisista viidellä oli asuinkenttä vielä 1667.

Sompion verolappalaiset vuonna 1643

Olli Aikianpoika (nimismies)
Juho Matinpoika
Hannu Aikianpoika
Antti aikianpoika
Juho Matinpoika
Matti Markuksenpoika
Olli Junkenpoika
Antti Wallenpoika
Olli Markuksenpoika
Piettar Heikinpoika
Olli Piettarinpoika
Matti Wallenpoika
Martti Wallenpoika
Lauri Aikasarrianpoika
Antti Antinpoika
Heikki Markuksenpoika
Lauri Matinpoika
Heikki Hannunpoika
Lauri Mieliänpoika

Lähteet:

Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia I, Jyväskylä 1995, s. 116.
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 40.
Sompion voudintilit 1600–1620.
Sompion henkikirjat 1643 ja 1667.

Perhekuntien järjestys Kemikylän rippikirjoissa

Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua -kirjan kansi
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).

Taustaa

Kuolajärven henkikirjat ovat noudattaneet tiettyä järjestystä toistuvasti. Kirjurin käytössä liennyt lista, jonka mukaan verolappalainen oli ilmoittautunut hänelle. Tästä poikkeava vuosi oli 1696, jolloin säännönmukaista listausta ei käytetty. Tällöin lienee luotu lappalaisten saapumisjärjestyksessä kirjattu listaus. Tämän jälkeen seuraavina vuosina noudatettiin vuonna 1696 tehdyn listan järjestystä. Vähitellen lista muotoutui uudelleen. Kirjuri huomioi listassa ensimmäisenä nimismiehen, sen jälkeen häntä edeltäneet nimismiehet, edesmenneet, kylään palanneet sekä listasi loppuun uudet verolappalaiset. Listan perusjärjestys säilyi tunnistettavana ainakin vuoteen 1730 saakka. Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 Kuolajärven lista ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Kuolajärven rippikirjat eivät noudattaneet kummankaan listan järjestystä ja aukeamassa olevan listauksen järjestys saattoi poiketa edellisestä.

Sompion henkirjoissa noudatettiin tiettyä perusjärjestystä uskollisesti ainakin vuoteen 1730 saakka. Listauksessa nimismiehen nimi nousi ensimmäiseksi ja edeltäneiden nimismiesten nimet hänen jälkeensä, sen jälkeen järjestykseen vaikuttivat edesmenneet ja uudet verolappalaiset. Tästä huolimatta henkikirjojen listojen järjestyksestä voi havaita vuosikymmeniä pitkän aukottoman liukuman. Sompion Lapin lukutaitoiset -listaus ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Ison eli Mustan, Arapään tai Pelkosen perhekunnat olivat kukin saapuneet kirjurin eteen oman suvun joukossa sekä Suva, Torju, Luiro, Sakkinen, Wuolappa ja Saunavaara olivat saapuneet yksittäisinä perhekuntina. Sompion rippikirjat taas eivät noudattaneet kummankaan asiakirjatyypin listauksen järjestystä. Rippikirjojen perhekuntien listauksen järjestys säilyi aikakin 1750-luvun vaihteeseen.

Kemikylän henkikirjoissa oli johdonmukainen liukuma verolappalaisten listauksessa ainakin vuoteen 1730 saakka. Nimijärjestykseen ovat vaikuttaneet uusi nimismies, joka listattiin ensimmäiseksi, edesmenneet verovelvolliset sekä uudet lapinveroa maksavat miespuoliset asukkaat, jotka listattiin luettelon loppuun. Kemikylän Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 -lista poikkesi saman ajan henkikirjan nimilistasta, mutta noudatti samaa järjestystä Kemikylän rippikirjan kanssa.

Nimiluettelot välittävät tietoja sukulaissuhteista

Kemikylä kuului Kemin Lapin seurakuntaan, joka erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1673. Sodankylään rakennettiin kirkko vuonna 1689. Se palveli Suur-Sodankylän asukkaita. Kemin Lapin asukkaiden kristillisen osaamisen kehittymistä seurattiin ja siitä pidettiin kirjaa. Turun tuomiokapitulin arkistossa on säilynyt Kemin Lapin edistyminen Kristinopissa vuoteen 1723 -asiakirja. Se on toiselta nimeltään Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723. Se muistutti jäsennykseltään myöhempää rippikirjaa ja kinkerikuulustelukirjaa. (SSH1, s. 228, 244, 255.)

Lapin lukutaitoisissa kunkin kylän alle on nimetty perhekuntia ja arvioitu heidän luku- sekä kristillinen taitonsa. Kemikylän ja Sompion perhekunnista saamelaisten taidot kuulusteltiin ensin, sen jälkeen uudisasukkaiden taidot. Kuolajärvellä uudisasukkaat olivat toimineet jonottaessa omavaltaisemmin. Verrattaessa järjestystä vuoden 1731 rippikirjatietoihin kirjausten perhekuntien järjestys ei säilynyt Kemikylää lukuunottamatta.

Vertailtaessa Lapin lukutaitoisissa missä järjestyksessä perhekunnat kuulusteltiin, saamelaisilta nousi esiin sukulaisuus. Sama sukunimi toistui peräkkäin. Kemikylän kohdalla se tarkoittaisi, että Leskenin perhekunnan esiintyminen Nousun perhekuntien yhteydessä vihjaisi sukulaisuudesta. Nimi olisi listassa ensimmäisenä, koska Hannu Lesken (vanhempi) olisi ollut suvun iäkkäin, sen jälkeen vuorossa oli Matti Nousun nimi. Kolmantena Martti Nousu, vaikka hän oli veljeään vanhempi.

Mahdollisesti Kemikylän Lapin lukutaitoisten lista oli toiminut poikkeuksellisesti kylän rippikirjojen listan pohjana toisin kuin naapurikylissä. Sen vuoksi nimismieheksi valitun Martti Nousun nimi ei noussut rippikirjoissa myöhemmin veljensä Matin nimen yläpuolelle. Tämä oli toiminut kylän nimismiehenä Lapin lukutaitoisten listan aikaan.

Lähteet:

Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia 1, Jyväskylä 1995.
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406909&aineistoId=1862610126
Kuolajärven henkikirjat 1667–1730
Sompion henkikirjat 1667–1730
Kemikylän henkikirjat 1667–1730
Kuolajärven rippikirjat 1718–1727
Sompion rippikirjat 1731–1757
Kemikylän rippikirjat 1731–1757