Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärvellä verovuosina 1620–1730

Kuolajärven saamelaisyhteisössä syntyvyys oli ollut korkea vuoteen 1620 saakka. Tyypillinen aikuiseksi varttuneiden poikien määrä oli 4, usein enemmän. Kuolleisuuskin liennyt korkealla tasolla. Vuoden 1620 jälkeen syntyvyys puolittui ja vakiintui 1–3 aikuiseksi varttuneeseen poikaan. 1700-lukua lähestyttäessä neljäkin poikaa saattoi olla perheessä. Olosuhteet paranivat, rauhan aika oli palannut, sääolosuhteet olivat vähemmän ailahdelleet, kohtalokkaita tauteja kenties ollut liikkeellä vähemmän. Ihmiset kuolivat harvemmin. Ne johtivat syntyvyyden nousuun ja sääntelyyn, koska lappalaiselinkeino elätti tietyn määrän ihmisiä.

Vuonna 1620 kuolajärveläisiä veroa maksavia lappalaisia oli kahdeksan, josta vain kahdella oli nautintamaat vielä 1643. Jopa 27 lappalaista oli saanut asuinkentän 1620 jälkeen.

1640-luvun sukupolvea voi pitää tunnettujen saamelaissukujen kantaisinä. Lappalaiset saivat sukunimen talonpoikien tavoin 1680–1690-luvuilla. Nimi periytyi usein isoisän kutsumanimestä. Laajin suvuista on Tenniöjärven ympäristöä asuttanut kantaisä Tenno Aikianpoika, jonka jälkeläiset kantoivat nimiä Keriu, Miulus ja Mujo, Hari sekä Koria. Tennolla oli veli Hannu, josta periytyivät nimet Sarri ja Saija, myös Kemikylän suvut Nousu ja Lesken. Ja oli yhden nimen sukuja: Kallunki, Tenno sekä Peuna. Joskin Kuolajärven henkikirjoissa Hannu Tuomaanpoika Tennon poikien sukunimeksi oli kirjattu Swart. Lisäksi oli tulokassuvut Kuhmitsa ja Jönsö.

Rippikirjat sisältävät tietoja perhekunnista, jotka olivat asettuneet elämään talonpoikaisesti savupirtteihin. 1700-luvun vaihteen Kemijärven rippikirjoissa on osasto Kuolajärven lappalaisille. Tuohon aikaan monet lappalaiset elivät suomalaisten tavoin, mutta samanaikaisesti monella oli vielä nautintamaa. Vuoden 1704 Kuolajärven henkikirjassa nautintamaa oli kirjattu 28:sta 17:lle lappalaiselle. Näistä 28:sta kolme oli kuitenkin poissaolevia ja kolme kuolleita ja jokainen heistä oli pitänyt nautintamaata. Asuinkenttien määrä oli vähenemässä.

Ensimmäiset uudisasukkaat saapuivat Kuolajärvelle Kemijärveltä 1700-luvun vaihteessa ja Kuusamosta kymmenisen vuotta myöhemmin. Uudisasukkaat joko jakoivat veromaita iäkkäiden lappalaisten kanssa tai saivat autioituneita kenttiä käyttöönsä. Siten he maksoivat lapinveroa. Kuusamosta oli saapunut myös muutamia lappalaisia 1720-luvun vaihteessa. Sukupolvi myöhemmin Elina Antintytär Pitkä-Kallungin ja Hannu Hannunpoika Kallungin avioiduttua näistä Kallungin Kuusamon ja Kuolajärven sukuhaaroista tuli toisilleen sukulaisia. Perhe asettui Kallunkijärvelle.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1572–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643–1730
Kemijärven rippikirjat 1698–1730

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Näkymätön Hannu Hannunpoika

Näkymätön Hannu Hannunpoika

1500-luvulla Kuolajärven asutus keskittyi Tenniöjärvelle ja Tulppion seudulle. Kemikylän ensimmäisillä asukkailla oli vaihtunut kylä ilman, että he vaihtoivat asuinkenttäänsä. Kemikylä oli saanut asukkaansa lähes jokaisesta Kuolajärven suvusta, joista osa tunnetaan saamelaisnimistään tänäkin päivänä eli Kallungista, Tennosta ja Peunasta sekä Sarrista/Saijasta, Keriusta, Miuluksesta/Mujosta, Koriasta ja Harista.

1620-luvun jälkeen Kuolajärven asutus levittäytyi ja talvikylän paikka vaihtui Tenniöjärveltä Sallansuuhun mahdollisesti väestön lisääntymisen ja nautintamaiden hajaannuttamisen vuoksi. Ainoastaan pohjoisin osa oli periferiaa. Kuolajärven sukujen esi-isät asuttivat nautintamaitaan: Aikia Aripäivänpojan jälkeläiset Kallunkijärveä, Sarre Päiviänpojan jälkeläiset Märkäjärveä, Päiväsarria Ikäpäivänpojan jälkeläiset Onkamojärveä sekä Hannu ja Tenno Aikianpoikien jälkeläiset Sarivaaran seutua sekä Kuolajärveä, Sotkajärveä, Tenniöjärveä ja Tenniöjoen latvaa. Nautintamaiden keskellä oli talvikylän alue.

Kemikylässä ylöskirjatun muisteluksen mukaan kolme veljestä saapui kylään Sotkajärveltä. Tieto rajaa vaihtoehtoja mitä sukua veljekset olivat. He olivat Hannu tai Tenno Aikianpojista polveutuneita. Tuohon aikaan saamelaisperheellä oli tyypillisesti kahdesta kolmeen poikaa eri Kuolajärven henkikirjojen mukaan. Myös tämä tieto toimii mahdollisuuksien rajaajana. Se karsii pois kaikki kotakunnat, joissa oli kolme poikaa. Väestön määrä pysyi kylässä vakiona, koska maa ei elättänyt enempää lappalaiselinkeinoa harjoittamalla. Rajaukseen sopivat Olli Hannunpoikaan, Jöns Hannunpoikaan ja Martti Tennonpoikaan. Nimistö toimii vaihtoehtojen karsijana niin ikään, koska saamelaiset kunnioittivat edesmenneitä sukulaisiaan antamalla lapsilleen heidän nimiään. Samat nimet kertautuivat suvussa. Juho, Hannu ja Piettar Hannunpojat vaikuttavat olevan lähimpiä sukulaisia Tuomas Jonssinpojalle. Jöns Hannunpoika ei voi olla veljesten isä, koska hänellä olisi ollut silloin neljä poikaa. Tulkinta edellyttääkin oletusta, että veljesten isä olisi ollut Hannu Hannunpoika. Etunimen saa veljesten isännimestä ja patronyymin Tuomaan isän patronyymistä. Hannu Hannunpoikaa ei kuitenkaan ole 1610–1620-lukujen voudintileissä eikä 1643 henkikirjassa. Hänen poikansa Juho sen sijaan saattaa olla kirjattu vuosien 1674–1687 Kuolajärven henkikirjoihin. Hän oli voinut olla paluumuuttaja. Asetelma ei kuitenkaan ole tavaton, sillä vastaavasti erästä Jöns Jönssinpoikaakaan ei oltu kirjattu vuoden 1667 eikä sen jälkeisiin Kuolajärven henkikirjoihin, vaikka hänen poikansa olivat. Jöns oli mahdollisesti tulokas Sompiosta ja saanut vaimon Harin suvusta. Eräs Jons Jonsinpoika oli kirjoilla Sompiossa verovuosina 1678 ja 1679.

Jos Hannu ei ollut Olli ja Jöns Hannunpoikien veli, hän oli ollut tulokas ja saanut puolisokseen heidän siskonsa ja alkanut asuttaa Sotkajärveä. Mahdollista on sekin, ettei Hannu koskaan saapunut Kuolajärvelle, mikä kylän voudintileissä näyttäytyisi samalla tavalla näkymättömyytenä.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643 ja 1667–1704
Sompion henkikirjat 1667–1698

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1620–1730

Kemikylässä verovuosina 1620–1730

1620–1643

Vuoteen 1620 mennessä Kemikylässä asui vain kaksi sukua, joiden juuret oli 1500-luvulta. Kutsun näitä sukuja tässä yhteydessä alkuperäisiksi, koska niiden kantaisät olivat kylän ensimmäisen sukupolven asuttajia. Kylän ensimmäinen nimismies Hannu Ikiänpoika ja toinen nimismies hänen veljenpoikansa Hannu Aikianpoika olivat valitut Tenno Tuutianpojasta alkaneesta suvusta. Sen suvun poikia oli kahdeksan vuoden 1643 henkikirjassa, toisesta ei lainkaan. Vuoteen 1620 mennessä Kemikylä oli saanut viisi tulokasta Kuolajärveltä, joiden poikia oli yhdeksän vuoden 1643 henkikirjassa. Lisäksi kolme veljestä oli saapunut Kuolajärven Sotkajärveltä 1630-luvulla ja heistä kaksi oli kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan. Sompiosta oli saapunut kaksi miestä 1620 mennessä. Myöhemmin heidät korvasi niin ikään Sompiosta kaksi veljestä, jotka olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.

1643–1667

Vuoteen 1667 mennessä Kemikylän alkuperäiset suvut olivat jääneet selkeään vähemmistöön. Kyseisen vuoden henkikirjaan oli kaksi lappalaista nimetty kun samaan aikaan Kuolajärveltä saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä oli viisi. Lisäksi nimismiehet Olli Hannunpoika ja hänen poikansa Piettar (verovuodesta 1680 alkaen) oli valittu tästä joukosta. Sompiosta saapuneiden lappalaisten jälkeläisiä ei tässä vaiheessa ollut enää yhtäkään.

1667–1696

Vuoteen 1696 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajilla ainoastaan neljällä oli asuinkenttä, Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisillä viidellätoista. Yksi lappalainen oli saapunut Sodankylästä ja asui kylässä vähän aikaa. Kuusi uudisasukasta oli tullut Kemikylään, kaksi ensimmäistä vuonna 1685. Uudisasukkaista vain yksi asui kylässä 1696 jälkeen.

1697–1719

Mahdollisesti vuoteen 1719 mennessä Kemikylän alkuperäisten sukujen edustajia ei enää ollut. Kylää oli koetellut sekä isot kuolovuodet ja useat nälkävuodet. Kuolajärveltä saapuneiden jälkeläisten kahdesta harvalukuisesta suvusta kylää asutti kuusi verolappalaista vielä vuonna 1704. Nimismiehenä jatkoi ainoana sukunsa miespuolisena edustajana Piettar Ollinpoika kuolemaansa 1711 saakka. Hänen pojanpoikansa oli menehtynyt vuonna 1706 nälkävuonna. Nimismiehenä häntä seurasi Matti Hannunpoika Nousu. Uudisasukkailta oli kirjattu kylän 1700-luvun vaihteen henkikirjoihin kolme nimeä, joista Heikki Pekanpoika Halonen eli Pietilä eli Värriö asutti Pikkuarajärveä, Erkki Paavonpoika Halonen eli Karppinen eli Telniö Ulmajansuunmaata ja Juho Matinpoika Karppinen Kehtomaata Solttijoen edustalla likellä Värriöjoen suuta.

1720–1730

1720-luvulla Kuolajärveltä saapuneiden suvuista oli jäljellä yksi, joka kantoi nimiä Nousu ja Lesken. Martti Hannunpoika Noususta tuli kylän nimismies veljensä Matin jälkeen viimeistään vuonna 1727. Kylä sai uusia asukkaita Sompiosta, josta olivat saapuneet Keitzan ja Tenton perheet, myös Piera (Pekka) Heikinpoika (Torju?). Sen sijaan 1720-luvulla kylässä vaikuttanut Erkki Matinpoika on voinut olla paluumuuttaja. Värriön ja Karppisen eli Telniön uudistiloja asutettiin edelleen. Kummassakin päämies oli vaihtunut nuorempaan. Karppisen tila Kehtomaalla oli autioitunut.

Lähteet:

Kemikylän henkikirjat 1600–1730
Sompion henkikirjat 1600–1730
Kuolajärven henkikirjat 1600–1667
Hannula, Petri: Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Vuonna 1563 Kuolajärven 17 verolappalaisesta jäi yhdeksän sen ja Sompion väliin perustetun Kemikylän puolelle. Sen jälkeen väkeä siirtyi Kemikylän ja Kuolajärven välillä aina vuoteen 1605 saakka.

Vuosien 1572–1583 välillä kaikkiaan 46 kuolajärveläistä lappalaismiestä asutti asuinkenttiään. Heistä 13 oli saanut nautintamaansa käyttöönsä ennen vuotta 1572 ja heistäkin neljä oli paluumuuttajia Kemikylästä. Jakson lopussa viisi verolappalaista siirtyi Kemikylään.

Vuosina 1584–1589 Kuolajärveä asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Kolme oli tullut Vienan Karjalasta, mutta tulokkaat viipyivät kylässä ainoastaan yhden vuoden. Jakson aikana ensimmäisen kerran veroa maksavia miehiä oli 20.

Vuosina 1590–1595 kylää asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Heistä 13 nautti veromaansa antimia ensimmäisen kerran. Kolme miestä oli voudintilissä merkitty tapetuksi Pitkän vihan mittelöissä.

Vuosina 1598–1605 Kuolajärveä asutti 31 verolappalaista. Tuona aikana neljä miestä muutti Kemikylään. Lapinveron maksuun osallistui ensimmäisen kerran kuusi miestä, joista yksi oli tulokas ja saapunut jakson alussa.

Vuosina 1606–1620 veroa maksavien miesten määrä oli kylässä laskenut 24:än. Heistä aloittavia lappalaisia oli viisi.

Vuosina 1572–1620 Kuolajärveä asutti lappalaisten kolme sukupolvea. Toinen sukupolvi oli väkirikkain. Se oli kasvanut yli puolitoistakertaiseksi ensimmäiseen sukupolveen verrattuna. Sen sijaan kolmas sukupolvi oli jäänyt toisesta kolmannekseen ja ensimmäisestäkin puoleen. Tällä tavalla Pitkä viha oli vaikuttanut Kuolajärven lapinkylään.

Lähde:

Kuolajärven voudintilit 1563–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Vertailtaessa Kuolajärven ja Kemikylän voudintilejä vuosina 1600–1620 viimeistään verovuonna 1606 Kuolajärvi oli menettänyt kolme verolappalaista ja Kemikylä oli saanut kolme uutta verolappalaista. Vuonna 1604 tai 1605 Iivari ja Aikasarria Päiviänpojat sekä Päiviä Utianpoika lähtivät Kuolajärveltä Kemikylään.

Tämän jälkeen kummassakin lapinkylässä väestö väheni tasaisesti kunnes vuonna 1615 Kuolajärvi oli menettänyt kolmen vuoden takaiseen määrään nähden kolme ja vuonna 1616 Kemikylä saanut kolme verolappalaista verrattuna edelliseen vuoteen.

Kolmen verolappalaisen lukumäärän ero välillä 1615–1616 selittyy edellisenä vuonna kahdesta edesmenneestä Kemikylän lappalaisesta sekä seuraavana vuonna viidestä uudesta verolappalaisesta, joista osan juuret on Kemikylästä ja osa on vuoden 1604 tai 1605 Kuolajärveltä Kemikylään saapuneiden verolappalaisten jälkeläisiä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1615 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Teutia Tennonpoika (ikääntynyt, alkuperäistä Kemikylän sukua, joka asutti kylää sen perustamisvuonna)
– Erkki Teutianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1616 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika)
– Aikia Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Piettarin veli)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
– Aikia Aikianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
– Piettar Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Vuonna 1619 Kemikylän miesluku väheni kolmella ja vahvistui yhdellä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1618 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Päiviä Utianpoika (saapunut Kuolajärveltä vuonna 1604 tai 1605)
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Aikian veli, kirjattuna vielä henkikirjaan vuonna 1643)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1619 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Olli Mieliänpoika (mahdollisesti saapunut Sompiosta, iäkkään Mieliä Ollinpojan poika)

Samana vuonna kemikylälänen Markus Päiviänpoika (mahdollisesti Päiviä Utianpojan poika) oli muuttanut Sompioon.

Kaikkiaan välillä 1615–1620 Kemikylä menetti 11 verolappalaista ja sai 14 uutta. Väestöpohja nuortui. Yllättävää nykyisessä tulkinnassani on se, että välillä 1615–1620 Kemikylä ei juurikaan saanut uusia asukkaita. Eräs Sompion lappalainen saapui kylään verovuosiksi 1617–1619 ja palasi takaisin ja vuonna 1619 saapui eräs toinen Sompion lappalainen ja vastaavasti yksi kemikyläläinen lappalainen siirtyi Sompioon. Kuolajärveltä oli saapunut kolme lappalaista ennen 1600-luvun ensimmäistä kymmenvuotta. Heidän jälkeläisensä saivat tarkasteluvälillä käyttöönsä asuinkenttiä. Luonnollinen kasvu selittää väestön lisääntymisen suurimmalta osin.

Kuolajärven väestön vähentymisen 1615–1620 välillä selittyy sukupolven vaihtumisella eikä niinkään muuttotappiolla. Mahdollisesti lapsia syntyi vähemmän Ison vihan aikaan kuin keskimäärin ja seuraukset ilmenivät yhteisössä seuraavassa sukupolvessa.

Sompiossa sukupolvet säilyivät suurin piirtein samankokoisina noina aikoina.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1600–1620
Kuolajärven voudintilit 1600–1620
Sompion voudintilit 1600–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Perhekuntien järjestys Kemikylän rippikirjoissa

Perhekuntien järjestys Kemikylän rippikirjoissa

Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua -kirjan kansi
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).

Taustaa

Kuolajärven henkikirjat ovat noudattaneet tiettyä järjestystä toistuvasti. Kirjurin käytössä liennyt lista, jonka mukaan verolappalainen oli ilmoittautunut hänelle. Tästä poikkeava vuosi oli 1696, jolloin säännönmukaista listausta ei käytetty. Tällöin lienee luotu lappalaisten saapumisjärjestyksessä kirjattu listaus. Tämän jälkeen seuraavina vuosina noudatettiin vuonna 1696 tehdyn listan järjestystä. Vähitellen lista muotoutui uudelleen. Kirjuri huomioi listassa ensimmäisenä nimismiehen, sen jälkeen häntä edeltäneet nimismiehet, edesmenneet, kylään palanneet sekä listasi loppuun uudet verolappalaiset. Listan perusjärjestys säilyi tunnistettavana ainakin vuoteen 1730 saakka. Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 Kuolajärven lista ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Kuolajärven rippikirjat eivät noudattaneet kummankaan listan järjestystä ja aukeamassa olevan listauksen järjestys saattoi poiketa edellisestä.

Sompion henkirjoissa noudatettiin tiettyä perusjärjestystä uskollisesti ainakin vuoteen 1730 saakka. Listauksessa nimismiehen nimi nousi ensimmäiseksi ja edeltäneiden nimismiesten nimet hänen jälkeensä, sen jälkeen järjestykseen vaikuttivat edesmenneet ja uudet verolappalaiset. Tästä huolimatta henkikirjojen listojen järjestyksestä voi havaita vuosikymmeniä pitkän aukottoman liukuman. Sompion Lapin lukutaitoiset -listaus ei noudattanut henkikirjojen järjestystä. Ison eli Mustan, Arapään tai Pelkosen perhekunnat olivat kukin saapuneet kirjurin eteen oman suvun joukossa sekä Suva, Torju, Luiro, Sakkinen, Wuolappa ja Saunavaara olivat saapuneet yksittäisinä perhekuntina. Sompion rippikirjat taas eivät noudattaneet kummankaan asiakirjatyypin listauksen järjestystä. Rippikirjojen perhekuntien listauksen järjestys säilyi aikakin 1750-luvun vaihteeseen.

Kemikylän henkikirjoissa oli johdonmukainen liukuma verolappalaisten listauksessa ainakin vuoteen 1730 saakka. Nimijärjestykseen ovat vaikuttaneet uusi nimismies, joka listattiin ensimmäiseksi, edesmenneet verovelvolliset sekä uudet lapinveroa maksavat miespuoliset asukkaat, jotka listattiin luettelon loppuun. Kemikylän Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723 -lista poikkesi saman ajan henkikirjan nimilistasta, mutta noudatti samaa järjestystä Kemikylän rippikirjan kanssa.

Nimiluettelot välittävät tietoja sukulaissuhteista

Kemikylä kuului Kemin Lapin seurakuntaan, joka erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1673. Sodankylään rakennettiin kirkko vuonna 1689. Se palveli Suur-Sodankylän asukkaita. Kemin Lapin asukkaiden kristillisen osaamisen kehittymistä seurattiin ja siitä pidettiin kirjaa. Turun tuomiokapitulin arkistossa on säilynyt Kemin Lapin edistyminen Kristinopissa vuoteen 1723 -asiakirja. Se on toiselta nimeltään Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723. Se muistutti jäsennykseltään myöhempää rippikirjaa ja kinkerikuulustelukirjaa. (SSH1, s. 228, 244, 255.)

Lapin lukutaitoisissa kunkin kylän alle on nimetty perhekuntia ja arvioitu heidän luku- sekä kristillinen taitonsa. Kemikylän ja Sompion perhekunnista saamelaisten taidot kuulusteltiin ensin, sen jälkeen uudisasukkaiden taidot. Kuolajärvellä uudisasukkaat olivat toimineet jonottaessa omavaltaisemmin. Verrattaessa järjestystä vuoden 1731 rippikirjatietoihin kirjausten perhekuntien järjestys ei säilynyt Kemikylää lukuunottamatta.

Vertailtaessa Lapin lukutaitoisissa missä järjestyksessä perhekunnat kuulusteltiin, saamelaisilta nousi esiin sukulaisuus. Sama sukunimi toistui peräkkäin. Kemikylän kohdalla se tarkoittaisi, että Leskenin perhekunnan esiintyminen Nousun perhekuntien yhteydessä vihjaisi sukulaisuudesta. Nimi olisi listassa ensimmäisenä, koska Hannu Lesken (vanhempi) olisi ollut suvun iäkkäin, sen jälkeen vuorossa oli Matti Nousun nimi. Kolmantena Martti Nousu, vaikka hän oli veljeään vanhempi.

Mahdollisesti Kemikylän Lapin lukutaitoisten lista oli toiminut poikkeuksellisesti kylän rippikirjojen listan pohjana toisin kuin naapurikylissä. Sen vuoksi nimismieheksi valitun Martti Nousun nimi ei noussut rippikirjoissa myöhemmin veljensä Matin nimen yläpuolelle. Tämä oli toiminut kylän nimismiehenä Lapin lukutaitoisten listan aikaan.

Lähteet:

Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia 1, Jyväskylä 1995.
Lapin lukutaitoiset vuoteen 1723: https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=6032406909&aineistoId=1862610126
Kuolajärven henkikirjat 1667–1730
Sompion henkikirjat 1667–1730
Kemikylän henkikirjat 1667–1730
Kuolajärven rippikirjat 1718–1727
Sompion rippikirjat 1731–1757
Kemikylän rippikirjat 1731–1757