Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Kuolajärvellä verovuosina 1572–1620

Vuonna 1563 Kuolajärven 17 verolappalaisesta jäi yhdeksän sen ja Sompion väliin perustetun Kemikylän puolelle. Sen jälkeen väkeä siirtyi Kemikylän ja Kuolajärven välillä aina vuoteen 1605 saakka.

Vuosien 1572–1583 välillä kaikkiaan 46 kuolajärveläistä lappalaismiestä asutti asuinkenttiään. Heistä 13 oli saanut nautintamaansa käyttöönsä ennen vuotta 1572 ja heistäkin neljä oli paluumuuttajia Kemikylästä. Jakson lopussa viisi verolappalaista siirtyi Kemikylään.

Vuosina 1584–1589 Kuolajärveä asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Kolme oli tullut Vienan Karjalasta, mutta tulokkaat viipyivät kylässä ainoastaan yhden vuoden. Jakson aikana ensimmäisen kerran veroa maksavia miehiä oli 20.

Vuosina 1590–1595 kylää asutti kaikkiaan 33 verolappalaista. Heistä 13 nautti veromaansa antimia ensimmäisen kerran. Kolme miestä oli voudintilissä merkitty tapetuksi Pitkän vihan mittelöissä.

Vuosina 1598–1605 Kuolajärveä asutti 31 verolappalaista. Tuona aikana neljä miestä muutti Kemikylään. Lapinveron maksuun osallistui ensimmäisen kerran kuusi miestä, joista yksi oli tulokas ja saapunut jakson alussa.

Vuosina 1606–1620 veroa maksavien miesten määrä oli kylässä laskenut 24:än. Heistä aloittavia lappalaisia oli viisi.

Vuosina 1572–1620 Kuolajärveä asutti lappalaisten kolme sukupolvea. Toinen sukupolvi oli väkirikkain. Se oli kasvanut yli puolitoistakertaiseksi ensimmäiseen sukupolveen verrattuna. Sen sijaan kolmas sukupolvi oli jäänyt toisesta kolmannekseen ja ensimmäisestäkin puoleen. Tällä tavalla Pitkä viha oli vaikuttanut Kuolajärven lapinkylään.

Lähde:

Kuolajärven voudintilit 1563–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Jöns Harinpoika

Jöns Harinpoika

Vuoden 1598 Kuolajärven verokirjaan nimetty lappalainen Jöns Hannunpoika oli useissa Kemikylän voudintileissä nimellä Jöns Harinpoika. Kuolajärven voudintileistä voi tulkita, että Hari viittaa Aripäivään ja patronyymin kirjoitusasuna on myös Arbe, Arvi tai Heikki. Se miksi Jöns Harin isännimi kääntyy Hannunpojaksi viittaa vain häneen itseensä. Hän ei ollut Aripäivän sukua.

Jöns Hannunpojan etunimen kirjoitusasu lienee varsinaisesti Ions. Se on lyhenne nimestä Iänjoutsi. Välillä 1576–1598 Kuolajärvellä vaikutti voudintilien mukaan eräs Hannu Aikianpoika, josta viimeisenä vuotena tehtiin kylän nimismies. Seuraamalla voudintilejä taaksepäin paljastuu hänen lappalaisnimekseen Iänjoutsi. Kuolajärven vuoden 1598 voudintili alkaa nimillä Hannu Aikianpoika (nimismies) ja hänen poikansa Olli ja Jöns.

Jöns Hannun(Harin)poika vaihtoi vuonna 1599 asuinpaikkaa Kemikylään. Viimeinen merkintä on hänestä verovuodelta 1606. Ehkä sen jälkeen hän palasi Tenniöjärvelle, josta hänen sukunsa on lähtöisin. Jöns Harinpojan suora jälkeläinen tunnetaan Tuomas Juhonpoikana. Hänen poikansa Antti ja Juho kantoivat henkikirjoissa sukunimeä Sarri. Kirkonkirjoissa Juhon sukunimi oli Saija.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1555–1620
Kuolajärven henkikirja 1643 ja 1667–1704
Kemikylän voudintilit 1599–1606

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1563–1620

Kemikylässä verovuosina 1563–1620

Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua -kirjan kansi
Historiakirja, tietokirja ja sukukirja Kemikylän lapinkylästä (Savukoskesta).

Vuoteen 1567 mennessä Kemikylän verolappalaista neljä oli vaihtanut kylää Kuolajärvelle ja yksi uusi oli tullut Sompiosta. Vuosien 1568–1581 väliltä ei ole Kemikylästä voudintilejä, mutta Kuolajärven tilien avulla voidaan hahmottaa muuttoliikettä kylien välillä. Suunta kääntyi Kemikylään 1580-vaihteessa. Vuoden 1582 Kemikylän voudintilissä on viisi lappalaista, jotka olivat saapuneet Kuolajärveltä. Osa heistä oli palannut isiensä maille. Vuonna 1586 Kemikylässä notkahti verolappalaisten määrä, joka elpyi seuraavana vuonna. Silloin oli kirjoilla yksi lappalainen keskimäärän ollessa 5–7 verollista. Tässä ajankohdassa ovat vihavenäläiset voineet tuhota Murharovassa sijainneen lappalaisten talvikylän, mitä vanha kansa on muistellut. Kemikylässä verollisten määrä puolittui kolmeen vuonna 1592 ja elpyi loivasti siten, että vuosina 1598 ja 1599 oli yhteensä 8 miestä, joista kuusi lappalaista sai käyttöönsä nautintamaita ensi kerran. Heistä kaksi oli saapunut Kuolajärveltä.

Kemikylä 1582–1595

Teutia (Olli) Utin(Utijoutsin)poika (1582, 1583–1585, 1586, 1587, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1576–1580)

Mieliä (Mikko, Mielikirja) Morottanpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1595) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1577–1580)

Iivari Ikäpäivän(Ikiän)poika (1582, 1583–1585) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1581)

Iänjoutsi (Lauri) Aikasarrianpoika (1582, 1583–1585, 1587, 1588, 1589–1591, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1572–1577)
Jupikka Aikasarrianpoika (1589–1591) Tapettiin Pitkän vihan aikana.
Tuutia Aikasarrianpoika (1595) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.

Teutia Tennonpoika (1582, 1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594) <— Saapunut Kuolajärveltä (jossa oli verolla 1578–1580)
Pekka (Päiviä) Tennonpoika (1583–1585, 1595)
Antti Tennonpoika (1583–1585, 1587, 1595)
Iänjoutsi Tennonpoika (1588, 1589–1591, 1592, 1593, 1594)

Mahdollisesti kyseessä on kolme eri henkilöä, jossa Teutian kristillinen nimi olisi Antti.

Iäntauka Torianpoika (1582) Ei lähtenyt Kuolajärvelle eikä Sompioon.

Tuutia Ionssinpoika (1587) Tulokas, vaikka Kuolajärven tilissä nimeä ei olekaan. Sen sijaan tilissä nimetään isä Ions Tuutianpoika.

Verovuoteen 1606 mennessä Kemikylään oli muuttanut viisi lappalaista Kuolajärveltä ja 1615–1620 välillä Sompiosta kaksi, joista toinen palasi kolmen vuoden päästä. Vasta tässä vaiheessa Kemikylä oli saanut Sompiosta pari asukasta, vaikka kylä muodostettiin ennen vuotta 1563 Sompion ja Kuolajärven alueista. Luonnollisena rajavesistönä oli toiminut Kemijoki siihen saakka. Yksi kemikyläläinen oli siirtynyt Sompioon 1619.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1563–1620
Kuolajärven voudintilit 1563–1620
Sompion voudintilit 1563–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompiossa verovuosina 1555–1620

Sompion 1500-luvun jälkimmäistä puolta kuvaa sanat sukupolvien poispyyhkiytymisistä. Syy liennyt väestörakenteessa että olosuhteissa. Ruotsi ja Venäjä kävivät sotaa välillä 1570–1595. Aika tunnettiin Pitkän vihan nimellä. Ruotsin koillisraja oli rauhaton.

Kaikki 1560-luvulla ja useimmat 1570-luvulla nautintamaansa saaneet olivat edesmenneitä, rutiköyhiä tai sodan takia kotiseudulleen koskaan palaamatta jääneitä 1580 mennessä.

Verovuosina 1579–1580 asuinkenttiä nautti 10 saamelaismiestä. Yhtä vaille he olivat joko lopullisesti mailtaan paenneita tai edesmenneitä 1583 mennessä. Tästä joukosta Hannu Ikäpäivänpoika oli saanut nautintamaansa käyttöönsä vuonna 1580. Kaksi vuotta myöhemmin varttui ja asettui asuinkentälleen nuorukainen Mieliä Ollinpoika. Verovuonna 1598 hän toimi kylän ensimmäisenä nimismiehenä. 1582 Sompio sai kaksi tulokasta, Tuutian pojat Akkian ja Kuivian. He eivät tulleet Kemikylästä.

Verovuosien 1593 ja 1594 välillä oli Sompion lappalaisten keskuudessa käynyt jälleen väestökato. Vuosina 1590–1593 asuinkenttinsä antimia nautti 8 verolappalaista. Vuonna 1594 neljä oli joko edesmennyt tai lopullisesti kylästä lähtenyt. Nuori Heikki Ikäpäivänpoika, jonka suku oli alkuperäisiä sompiolaisia, sai ainoana asuinkentän käyttöönsä tuona vuonna.

Vuonna 1598 Sompiossa oli kuusi veroa maksavaa lappalaista. Seuraavana vuonna ainoastaan nimismies Mieliä Ollinpoika oli heistä jäljellä. Samana vuonna asuinkentille asettui kuusi uutta miestä, joista yksi eli Matti Torianpoika oli tulokas. Tuskin hän oli saapunut Kemikylästä. Eräs tämän joukon jäsenistä tunnettiin Aikia Ikämielenpoikana eli Akmeelina. Tämä ryhmä muodosti 1600-luvun alun sukupolven.

Aikia Ikämielenpoika oli kirjattu verotietoihin myös aikaisemmin vuosina 1565–1567. Tiedetään, että Akmeeli oli pitkäikäinen. Jos oletetaan, että hän olisi syntynyt noin 1545 vaiheilla, olisi hän 1600-luvun vaihteessa ollut muutaman vuoden yli 50-vuotias. Lovinoita Turvainen eli Torvia Ollinpoika, jolla oli Sompiossa asuinkenttä vuosina 1555–1564, oli toiminut Akmeelin nuoruudessa hänen mestarinaan.

Vuonna 1599 saapuneista neljän miehen kuudella jälkeläisellä oli nautintamaa käytössä 1620 mennessä ja heistäkin vain kaksi maksoi veroja vielä vuonna 1643. Lisäksi kaksi tulokasta oli saapunut Sompioon 1610-luvulla. Molemmilla oli poika nimettynä vuoden 1643 voudintilissä.

Lähde:

Sompion voudintilit 1555–1620.

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärven saamelaissuvut 1667-henkikirjassa

Kuolajärven saamelaissuvut 1667-henkikirjassa

Henkikirjavuonna 1667 oli ylöskirjattu 13 kuolajärveläistä verolappalaista, jotka olivat vuoden 1643 kuuden saamelaismiehen jälkeläisiä. Vuoden 1643 henkikirjan listaukseen ei oltu kirjattu kahta verolappalaista, joilla oli yhteensä kolme poikaa 1667 henkikirjassa. Oli yksi verolappalainen ylöskirjattuna ennen vuotta 1643 ja hänellä oli poika vuoden 1643 henkikirjassa ja toinen poika vielä 1667 henkikirjassa. Tämä oli saanut nautintamaansa 1643 jälkeen. Lisäksi 1643 henkikirjassa oli kaksi verolappalaista, joiden pojilla oli asuinkentät 1667 jälkeen. Kahden verolappalaisen nimi oli molemmissa henkikirjoissa. Talonpoikien tavoin verolappalaiset saivat käyttöönsä sukunimet 1680–1690-luvuilla.

Kantaisät

Erkki Hannunpoika (1643)
poika Markus Erkinpoika (Keriu) (1667)

Pekka Iivarinpoika (1643)
poika Antti Pekanpoika (Hari) (1667)

Hannu Iivarinpoika (1643)
poika Antti Hannunpoika (Koria) (1667)

Tuomas Sarrenpoika (1643)
poika Hannu Tuomaanpoika (Tenno) (1667)

Pekka Matinpoika (1643, 1667)
poika Pekka Pekanpoika (Peuna) (1667)

poika Antti Aikasarrianpoika (Kuhmitsa) (1667)

Antti Aikasarrianpoika Kuhmitsan isän ei voi osoittaa olevan 1643 henkikirjassa.

Olli Aikianpoika (1598–1606)
poika Antti Ollinpoika (Kallunki) (1643)

Jöns Hannunpoika (1598) —> Kemikylään Jöns Harinpoika (1599–1606)
poika Tuomas Jonssin(Juhon)poika (Sarri/Saija) (1643)

Genissä esitetään, että Tuomas Juhonpoika Saijan isä olisi syntynyt noin 1590. Vuosien 1612–1620 välillä, jolloin hän olisi ollut noin 22–30-vuotias ja hänellä olisi ollut oma asuinkenttä, ei voudintileihin oltu kirjattu Jönssin tai sen kaltaista nimeä. Sen sijaan eräs Jöns Hannunpoika oli kirjattu Kuolajärven voudintiliin verovuonna 1598. Hänen ikänsä oli vähintään kahdenkymmenen vaiheilla. Seuraavana vuonna hän vaihtoi lapinkylää. Kemikylän voudintileissä hänet oli nimetty Jöns Harinpojaksi. Siellä hän asui vuoteen 1606 saakka, jonka jälkeen hänestä ei ole merkintöjä myöskään Kuolajärven tileissä. Hän on silti saattanut palata esimerkiksi Tenniöjärvelle. Jos Jöns Hannun(Harin)poika oli ollut Tuomaan isä, on Genin syntymävuoteen liittyvä arvio väärin. Muita isännimivaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut voudintileissä. Tuomaan asuinkenttä ei sijainnut Kuolajärven lappalaisten asuinkenttien tavoin järven rannassa vaan kahden joen, Tenniön ja Kuolajoen muodostamassa niemessä, jonka lähistöllä nousee korkea Sarivaara. Hänet tiedettiin asuinpaikkansa mukaan.

poika Tuomas Mikonpoika (Miulus) (1667)
poika Olli Mikonpoika (Miulus eli Mujo) (1667)

Tuomas Mikonpoika (1623–1705) ja Olli Mikonpoika (n. 1630–1705) voivat olla sukua keskenään, koska heidän lapsensa eivät ottaneet puolisoikseen ketään Miulusta eivätkä Mujoa. Sukurutsan välttämisen vuoksi saamelaiset eivät avioituneet lähisukulaistensa kanssa. Sen sijaan Tuomaan lapset avioituivat Jönsön, Pitkän, Mustan, Kallungin, Keriun, Tennon, Saijan ja Nousun kanssa. Ollin lapset avioituivat Peunan, Korjan ja Kaupin kanssa. Luettelossa esiintyi koko Kuolajärven sukujen kirjo ja mentiin vähän kylän rajan ylikin. Näiden sukujen lähisukulaisia Tuomas ja Olli eivät olleet. He lienneet siis veljeksiä.

Tuomas Miuluksen ja Olli Mujon isää Mikkoa, joka Genissä esitetyn tiedon mukaan olisi syntynyt n. 1590, ei ole nimetty 1643 henkikirjaan ainakaan omalla nimellään. 1600–1620 voudintileissä on kaksi eri Mieliää eli Mikkoa, jotka on nimetty voudintileihin jo 1500-luvun puolella, joten kumpikaan heistä ei ole Mikko Miulus. On mahdollista, että Mikko Miulusta ei ole kirjattu vuoden 1643 henkikirjaan, mutta hänen veljensä ja serkkunsa kyllä. Jos verrataan Mikko Miuluksen ja hänen kahden poikansa nimiä hänen mahdollisten veljiensä lasten nimiin, niiden yhtäläisyys on vahvimmillaan tulkinnassa, jonka mukaan Mikon isän nimi on Hannu. Ajatusta tukee sekin päätelmä, että 1600-luvun vaihteessa nimismiehenä toimineesta Tenno Aikianpojasta polveutuneet suvut Miulus, Mujo, Hari ja Koria asuttivat Tenniö- ja Kuolajokeen laskevia isoja järviä 1600-luvulla.

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirjat 1643, 1667
geni.com, hakusana Tuomas Mikonpoika Miulus ja Olli Mikonpoika Miulus eli Mujo
https://www.kuolajarvenlapinkyla.fi/kuolajarven-metsasaamelaiset-suvut/

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kuolajärvellä verovuonna 1643

Kuolajärvellä verovuonna 1643

Vuosina 1615–1620 Kuolajärven voudintileihin oli kirjattu kaikkiaan 15 lappalaista. Tästä huolimatta vuonna 1643 määrä oli kaksinkertaistunut 29:än.

Seuraavat kahdeksan verolappaista olivat saaneet nautintamaan käyttöönsä viimeistään vuosina 1598–1599, josta tarkastelujaksoni alkaa.

Ihala Heikinpoika oli edesmennyt vanhana miehenä vuonna 1620. Hänen poikansa Erkki ja Matti olivat saaneet nautintamaan käyttöönsä tilivuonna 1615. Erkin pojat Antti sekä Matti olivat ylöskirjatut henkikirjaan vuonna 1643.

Aikia Utijoutsinpojan viimeinen merkintä oli vuonna 1616. Tästä huolimatta hänen poikansa Martti ja Antti olivat merkityt vuoden 1643 henkikirjaan. Aikian veli Sarri Utijoutsinpoika piti nautintamaataan mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Hänen poikansa Matti oli kirjattu vuoden 1643 kirjaan.

Pekka (Päiviä) Aikianpoika oli kirjattu voudintiliin viimeisen kerran 1617. Hänen poikansa Pekka oli nimetty 1643 henkikirjaan.

Sarre Päiviänpojalle nautintamaa oli kirjattu tiliin vielä 1606. Hänen pojallaan Tuomaalla oli nautintamaa 1643.

Aikia Arijoutsinpoika piti asuinkenttää viimeisen kerran vuonna 1616. Hänen poikansa Aikia ja Erkki olivat kirjatut vuoden 1643 henkikirjaan.

Martti Tuomaanpoika piti nautintamaata mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Hänen poikansa Erkki ja Matti olivat nimetyt 1643 kirjaan.

Iivari Tuomaanpoika piti nautintamaata niin ikään mahdollisesti 1620 jälkeen. Hänen poikansa Pekka, Olli ja Hannu olivat nimetyt 1643 henkikirjaan. Ollilla oli poika Markus, joka oli nimetty 1643 kirjaan.

Jöns Harinpoika oli kirjattu Kuolajärven voudintiliin vuonna 1598, jonka jälkeen hän muutti Kemikylään. Hänen poikansa Tuomas Jonssinpoika oli kirjattu Kuolajärven vuoden 1643 henkikirjaan.

 

Seuraavat kolme verolappaista olivat saaneet nautintamaansa viimeistään vuosina 1598–1599, mutta niiden käyttö päättyi ennen vuotta 1615.

Tenno Aikianpojalla oli poika Hannu, joka nautti maansa antimia mahdollisesti vielä 1620 jälkeen. Tällä oli pojat Erkki ja Olli, joilla oli käytössä nautintamaita vuonna 1643.

Olli Aikianpojalla oli poika Antti, joka oli kirjattu 1643 henkikirjaan.

Erkki Aikianpojalla oli poika Antti, joka oli mainittu 1643 kirjassa.

 

Seuraavat kolme verolappaista olivat saaneet nautintamaansa vuoden 1599 jälkeen.

Heikki Aikianpojalla oli nautintamaat viimeisen kerran 1616. Hänen poikansa Hannu oli nimetty 1643 henkikirjaan.

Sarre Aikianpojalla oli nautintamaa ensimmäisen kerran 1617 ja ainakin vuonna 1643. Hänellä oli kolme poikaa, joilla oli nautintamaita 1643. He olivat Matti, Martti ja Hannu.

Matti Päiviänpoika oli kirjattu voudintiliin ensimmäisen kerran 1603 ja vielä 1619, ehkä pidempäänkin 1620 jälkeen. Hänen pojallaan Pekalla oli nautintamaa 1643.

 

Kuolajärven väestön kaksinkertaistumisen syy vuoteen 1643 mennessä oli pääasiassa ollut luonnollinen kasvu.

 

Lähteet:

Kuolajärven voudintilit 1598–1620
Kuolajärven henkikirja 1643

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Kemikylässä verovuosina 1615–1619

Vertailtaessa Kuolajärven ja Kemikylän voudintilejä vuosina 1600–1620 viimeistään verovuonna 1606 Kuolajärvi oli menettänyt kolme verolappalaista ja Kemikylä oli saanut kolme uutta verolappalaista. Vuonna 1604 tai 1605 Iivari ja Aikasarria Päiviänpojat sekä Päiviä Utianpoika lähtivät Kuolajärveltä Kemikylään.

Tämän jälkeen kummassakin lapinkylässä väestö väheni tasaisesti kunnes vuonna 1615 Kuolajärvi oli menettänyt kolmen vuoden takaiseen määrään nähden kolme ja vuonna 1616 Kemikylä saanut kolme verolappalaista verrattuna edelliseen vuoteen.

Kolmen verolappalaisen lukumäärän ero välillä 1615–1616 selittyy edellisenä vuonna kahdesta edesmenneestä Kemikylän lappalaisesta sekä seuraavana vuonna viidestä uudesta verolappalaisesta, joista osan juuret on Kemikylästä ja osa on vuoden 1604 tai 1605 Kuolajärveltä Kemikylään saapuneiden verolappalaisten jälkeläisiä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1615 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Teutia Tennonpoika (ikääntynyt, alkuperäistä Kemikylän sukua, joka asutti kylää sen perustamisvuonna)
– Erkki Teutianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1616 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika)
– Aikia Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Piettarin veli)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)
– Aikia Aikianpoika (alkuperäistä Kemikylän sukua)
– Piettar Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Vuonna 1619 Kemikylän miesluku väheni kolmella ja vahvistui yhdellä.

Kemikylän voudintileissä vuonna 1618 viimeisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Päiviä Utianpoika (saapunut Kuolajärveltä vuonna 1604 tai 1605)
– Piettar Hannunpoika (mahdollisesti alkuperäistä Kemikylän sukua, Hannu (Måns) Iänjoutsinpojan poika, Aikian veli, kirjattuna vielä henkikirjaan vuonna 1643)
– Teutia Päiviänpoika (vuonna 1603 jälkeen Kuolajärveltä saapuneen Päiviä Utianpojan poika)

Kemikylän voudintileissä vuonna 1619 ensimmäisen kerran nimetyt verolappalaiset

– Olli Mieliänpoika (mahdollisesti saapunut Sompiosta, iäkkään Mieliä Ollinpojan poika)

Samana vuonna kemikylälänen Markus Päiviänpoika (mahdollisesti Päiviä Utianpojan poika) oli muuttanut Sompioon.

Kaikkiaan välillä 1615–1620 Kemikylä menetti 11 verolappalaista ja sai 14 uutta. Väestöpohja nuortui. Yllättävää nykyisessä tulkinnassani on se, että välillä 1615–1620 Kemikylä ei juurikaan saanut uusia asukkaita. Eräs Sompion lappalainen saapui kylään verovuosiksi 1617–1619 ja palasi takaisin ja vuonna 1619 saapui eräs toinen Sompion lappalainen ja vastaavasti yksi kemikyläläinen lappalainen siirtyi Sompioon. Kuolajärveltä oli saapunut kolme lappalaista ennen 1600-luvun ensimmäistä kymmenvuotta. Heidän jälkeläisensä saivat tarkasteluvälillä käyttöönsä asuinkenttiä. Luonnollinen kasvu selittää väestön lisääntymisen suurimmalta osin.

Kuolajärven väestön vähentymisen 1615–1620 välillä selittyy sukupolven vaihtumisella eikä niinkään muuttotappiolla. Mahdollisesti lapsia syntyi vähemmän Ison vihan aikaan kuin keskimäärin ja seuraukset ilmenivät yhteisössä seuraavassa sukupolvessa.

Sompiossa sukupolvet säilyivät suurin piirtein samankokoisina noina aikoina.

Lähteet:

Kemikylän voudintilit 1600–1620
Kuolajärven voudintilit 1600–1620
Sompion voudintilit 1600–1620

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Sompiossa verovuosina 1643–1647

Sompiossa verovuosina 1643–1647

Henkikirjojen mukaan Sompiossa asui 19 verolappalaista vuosina 1643–1647. Vuosien 1600–1620 verotietoihin tukeutuen voidaan tulkita 1643 henkikirjaa, että vain kahdella eli Juho Matinpojalla ja Hannu Aikianpojalla oli nautintamaa ennen vuotta 1620, jopa 17 oli saanut nautintamaansa kyseisen vuoden jälkeen ja heistä vain kaksi eli Lauri Mieliänpoika ja Lauri Aikasarrianpoika olivat saaneet nautintamaansa lähempänä vuotta 1620. Sen pystyy päättelemään isän verotiedoista. Lisäksi kaksi verolappaista oli saanut käyttöönsä asuinkentän vasta vuonna 1643, koska edellisenä vuonna savuluku oli 17.

Vuonna 1646 eräs Hannu Hannunpoika, jota ei ollut nimetty vuoden 1643 henkikirjaan, toimi kantajana yhdessä Juho Matinpojan kanssa kemijärveläisten ja lappalaisten kalastukseen liittyvässä kiistassa. Hän oli tuona vuonna henkikirjoissa. Siitä seuraa, että koska henkikirjan pääluku säilyi, jonkun toisen verolappalaisen nimi on poistettu siitä samana vuonna.

Voidaan päätellä, että toisin kuin Kemikylässä, jossa verolappalaisten määrä romahti luonnollisista syistä vuonna 1646, nuorten osuus oli Sompiossa huomattavasti suurempi. Aikaisempina vuosikymmeninä katovuodet ja mahdollisesti Pitkä viha (Ruotsin ja Venäjän sota 1570–1595) olivat vaikeuttaneet kemikyläisten elämää rankemmin kuin sompiolaisten niin, että se jätti jäljen syntyvyyteen. Kemikylä ikääntyi. Vuodesta 1646 alkaen Sompio oli väestöltään suurempi.

Onko Sompio saanut tulokkaita muista kylistä? Tulkitsen, että ainakin kerran. Vuonna 1619 verolappalaiseksi merkityn Markus Päiviänpojan nimi vaikuttaa irralliselta verrattuna hahmottamiini Sompion perhekuntiin. Sompion väestömäärän lisääntymisen selittää pitkälle luonnollinen kasvu. Vuoden 1643 verolappalaisista viidellä oli asuinkenttä vielä 1667.

Sompion verolappalaiset vuonna 1643

Olli Aikianpoika (nimismies)
Juho Matinpoika
Hannu Aikianpoika
Antti aikianpoika
Juho Matinpoika
Matti Markuksenpoika
Olli Junkenpoika
Antti Wallenpoika
Olli Markuksenpoika
Piettar Heikinpoika
Olli Piettarinpoika
Matti Wallenpoika
Martti Wallenpoika
Lauri Aikasarrianpoika
Antti Antinpoika
Heikki Markuksenpoika
Lauri Matinpoika
Heikki Hannunpoika
Lauri Mieliänpoika

Lähteet:

Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia I, Jyväskylä 1995, s. 116.
Andersson, G. A. Kemijärven pitäjien vaiheita, Lapin Kansan kirjapaino 1957, s. 40.
Sompion voudintilit 1600–1620.
Sompion henkikirjat 1643 ja 1667.

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Kemikylässä verovuosina 1642–1645

Kemikylässä verovuosina 1642–1645

Kemin Lapissa vuosina 1642–1645 verolappalaisten määrä kaksinkertaistui parikymmentä vuotta aikaisemmasta määrästä. Selittääkö sitä paremmin luonnollinen kasvu vai muuttoliike? Kemikylän vuoden 1620 voudintiliin oli kirjattu kahdeksan verolappalaista. Vuoden 1643 henkikirjaan 21 verolappalaista, joista seitsemällä oli nautintamaat käytössä jo 1610-luvulla. Heillä oli kymmenen poikaa omilla nautintamaillaan. Samaa ikäluokkaa kuin nämä seitsemän oli kaksi verolappalaista – edesmenneitä vuonna 1643 – joilla oli kaksi poikaa pitämässä nautintamaita. Lisäksi oli kaksi vanhempaa verolappalaista, jotka lienevät saaneet nautintamaansa vuoden 1620 jälkeen ja kaksi vuoden 1643 verotietoihin merkittyä verolappalaista, joka olivat saapuneet Kuolajärveltä 1630-luvulla. Vuonna 1646 Kemikylän verolappaisia oli enää 12. Vähentyminen oli luonnollinen. Ikääntyneet lappalaiset, joita oli tässä joukossa yhdeksän, olivat edesmenneet tai maksukyvyttömiä vuonna 1646. Sen sijaan 1630-luvun loppupuolella, viimeistään ennen vuotta 1642 nautintamaansa saaneet lappalaiset asuttivat veromaitaan. He olivat Olli Piettarinpoika, Heikki Hannunpoika, Erkki Erkinpoika, Lauri Antinpoika, Matti Päiviänpoika, Antti Tapaninpoika, Tuomas Ollinpoika, Hannu Ollinpoika, Mikko Ollinpoika, Olli Hannunpoika, Hannu Hannunpoika ja Piettar Hannunpoika. Heistä ainoastaan Olli Hannunpoika jatkoi asuinkenttänsä pitoa vielä 1667. Hän toimi tuolloin Kemikylän nimismiehenä. Koko sukupolvi oli vaihtunut siihen mennessä nuorempaan. Ainakaan Kemikylä ei saanut uutta väkeä alueelle suuntautuneesta muuttoliikkeestä tuona aikana lukuunottamatta Sotkajärveltä saapuneita kolmea veljestä. Luonnollinen kasvu selitti väestön lisääntymisen suurimmalta osin.

Lähteet:

Hannula, Petri, Uudisasukas ei rakentanut Nousun savua, Väyläkirjat, 2021.
https://saamelaisensyklopedia.fi/wiki/Asutushistoria

Kirjoitettu Ei kommentteja artikkeliin Perimätieto välittää muistelijansa käsitystä

Perimätieto välittää muistelijansa käsitystä

Kuten Kemikylässä niin Kuolajärvellä on kerätty muisteluksia seudun asuttamisesta. Suomen valtionarkeologi Hjalmar Appelgren kokosi tarinoita Kuolajärveltä vuonna 1881 julkaistuun teokseensa Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa, joka on osa Suomen muinaismuisto-yhdistyksen aikakauskirja -teosta vuodelta 1882. Keräämänsä tarinan mukaan ensimmäinen asukas tuli Kemijärven Halosenniemeltä Kemijokea pitkin Saijan kylään, jottei häntä otettaisi sotaväkeen. Samassa teoksessa on kerrottu Kuolajärven kirkkoherra Johan Thauvòn vuonna 1869 kirjaama tarina: Kaksi Halosen veljestä saapui Kemijärveltä Kuolajärvelle. Toinen asettui Sallansuuhun ja toinen Saijalle. Kun Saijalle asettunut mies eleli suomalaisittain metsästämällä ansoilla ja pyytämällä kalaa rysillä, samoilla seuduilla majavia pyytävät saamelaiset haastoivat hänet käräjille, koska nämä pelkäsivät majavien kaikkoavan. Uudisasukkaan saama tuomio oli ruoskinta Kyläseljässä eli Peterinselässä lähellä Sallansuuta.

Nämäkin muistelukset kerrottiin miten uudisasukkaat asuttivat Koillis-Lappia ja aloittivat talonpoikaiset suvut niin kuin G. A. Anderssonin vuonna 1886 keräämissä Kemikylän asuttamista kertovissa tarinoissa. Edellinen muistelus kertoo ennen 1650-lukua Tenniö- ja Kuolajoen muodostamalle niemelle saapuneesta sotkajärveläisestä saamelaismiehestä Tuomas Juhonpojasta ja jälkimmäinen muistelus on tulkittu tarkoittaneen uudisasukas Sippa Erkinpoika Halosta, joka siirtyi Kemikylän Ulmajansuunmaalta Kuolajärvelle Saijaan vuonna 1733 ja isännöi edesmenneen Juho Tuomaanpoika Miuluksen Sallansuun tilaa vuodesta 1744. Halosta käsittelevässä tarinassa yhdistyivät kahdeksi muistelukseksi eriytyneet alku ja loppu. Sen sijaan sotaväen pakoileminen ei välttämättä liity saamelaismieheen, vaan kertoo tarinan, jossa suomalainen pakoili virkavaltaa Lapin maahan. Tämä tarina voi olla vanhempi kuin Halosta käsittelevä tarina.

Kuolajärveä käsittelevissä talonpoikien muisteluksissa Saijan ensimmäinen asutus unohdettiin olleen saamelaista. Muisteluksen aika alkoi vasta ensimmäisestä uudisasukkaasta. Samanlainen kaava oli Kemikylän muisteluksessa.

Suur-Sodankylän historia I -teoksessa on taulukko Sodankylän, Sompion ja Kemikylän sekä koko Kemin Lapin manttaaleista ajalta 1555–1620 sekä savuluvuista 1642–1701. Vuosien 1620 ja 1642 välissä Kemin kotakuntien määrä yli kaksinkertaistui. Ainakaan Koillis-Lapissa väestöä ei saapunut ulkopuolelta, vaan pääasiassa se lisääntyi yhden sukupolven aikana, lisäksi kylien välillä siirtyi väestöä hieman. Kemin Lapin savulukujen huippuvuodet olivat 1642–1645. Mahdollisesti huippua saavutettiin jo aikaisemmin, mutta siitä ei ole tilastoja. Sen sijaan Andreas Bureusin (1611) ja Olof Treskin (1642) kartoista sekä Kemin lapin savuluvuista voi tulkita, että useiden eri lapinkylien talvikylien sijainti vaihtui väestön nopean lisääntymisen myötä 1630–1640-luvuilla. Huippu saavutettiin seuraavan kerran vasta 1680-luvun lopulla. Talvikylien siirtäminen liittyi mahdollisesti vanhan kylän paikan kulumiseen.

 

Lähteet:

http://saija.net/historiikki2.html#1700-luku
Appelgren, Hjalmar, Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Kemin kihlakunnan itäisissä osissa, 1881.
Onnela, Samuli, Suur-Sodankylän historia I, 1995.